sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kolme päivää konekivääriä






Vuosangan ampumaharjoituksen aloituksesta on kulunut toisen vuosikurssin osalta nyt kaksitoista päivää. Harjoituksen viimeinen kokonainen viikko alkaa huomenna ja nyt voikin todeta suurimman osan Maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamasta elämysmatkasta olevan takana päin. Ja hyvä niin. Vaikka Kainuun talvisessa metsämaastossa viihtyisi pitemmänkin aikaa, on kiva tietää, että kohta pääse heittämään ylävitoset kotiväen kanssa.

Toisen vuosikurssin koulutuskokonaisuudet ovat jaettu Vuosangan harjoituksessa kolmeen osaan: ryhmän taisteluammuntojen suunnittelu ja johtaminen, joita on käsitelty blogissa jo aiemmin, taisteluharjoitus, joka pitää sisällään paljon hiihtämistä ja sään salliessa toimintakyvyn ylläpitoa sekä ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojana toimiminen. Näistä viimeiseen olemme päässeet tutustumaan viimeisen kolmen päivän aikana.

Ilmatorjuntakonekivääri, joka tunnetaan myös nimellä raskaskonekivääri, on kuten arvata saattaa erittäin raskas. Sen paino on noin 87 kilogrammaa ja ampumakuntoon koottuna sen pituus lähentelee kahta metriä. Logistisesti raskaskonekivääri on erittäin haastava asejärjestelmä, jos työkoneen valinnassa on moottoroidun kaluston sijaan tarttunut jalkojen alle keskusvaraston tarjoamat talvikumisaappaat. Tämä tärkeä oppi saatiin eilisen aamupäivän aikana, kun kadetit päästettiin talviseen metsään kantamaan tätä tulivoimaltaan erittäin merkittävää asetta.




Kadettipartio näyttää esimerkkiä siitä, miten ilmatorjuntakonekivääriä ei kannata kantaa.


Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojan koulutukseen kuului tietysti muutakin kuin aseen kantamiseen perehtymistä. Koulutuksen tarkoituksena on antaa tuleville kouluttajille, eli meille, riittävät pätevyydet aseen käyttöperiaatteen tuntemiselle ja aseenkäsittelylle, jotta voimme tulevaisuudessa kouluttaa samoja aiheita varusmiehille. Koulutus on ollut pääsääntöisesti toistokoulutusta aseenpurkamisesta ja kokoamisesta sekä aseen lataamisesta ja patruunoiden poistamisesta. Sormet ovat päässeet hommiin itse kullakin, koska ase sisältää isosta koostaan huolimatta useita pieniä osia. Yhdenkin osan puuttuminen tai virheellinen käyttö johtaa siihen, ettei ase ole toimintakuntoinen.




Ensimmäisessä kuvassa ase koottuna ilman piippua. Toisessa ase purettuna osiin.


Ilmatorjuntakonekiväärillä ampumista harjoiteltiin simulaattorilla sisätiloissa. Simulaattoria voi pitää tietokonepelinä, jossa tarkoituksena on tuhota erilaisia maalla sekä ilmassa kulkevia maaleja. Ilmatorjuntakonekiväärin simulaattoritähtäin näyttää ampujalle kuvan tuliasemasta, jossa ampuja simulaattorin mukaan on. Ampujan näkemä kuva voidaan heijastaa valkokankaalle tai seinälle havainnoinnin helpottamiseksi. Simulaattori on oiva tapa harjoitella ilmatorjuntakonekiväärillä toimimista.



Simulaattorin tähtäimestä näkyvä näkymä heijastettuna seinälle.


Tärkeimpänä aiheena tässä koulutuksessa, kuten aina käsiteltäessä aseita, on turvallisuus. Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvoja on henkilö, joka kovapanosammunnoissa vastaa siitä, että asetta käytetään niin, ettei vaarantavia virheitä tapahdu. Aseenvalvoja pitää huolen siitä, että ase on toimintakuntoinen ja sillä on turvallista ampua. Aseenvalvoja vastaa siis lähes kaikesta ammuntaan liittyvästä toiminnasta hänen valvomallaan ampumapaikalla. Tästä syystä on koulutukseen suhtauduttava tietynlaisella vakavuudella, ettei vahinkoja tule meidän johtamissa ammunnoissa tai koulutuksissa tulevaisuudessa tapahtumaan. Kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa helpottaa aina, kun on kyse pitkästä harjoituksesta.



Ampumatyöryhmä H-Ura

Kadetti Elmo Naakka


Tästä on hyvä jatkaa

Ensimmäinen viikko alkaa saavuttaa loppuaan nuorimmalla vuosikurssilla. Tehtäviä on ollut monella eri saralla, olkoon se tulitoiminnan valvojan tehtävässä tai ampuvana joukkona.

Meidän ryhmälle suotiin mahdollisuus päästä ampumaan ryhmän hyökkäysammunta rakennetulla alueella. Ensimmäiset päivät olimme toimineet tulitoiminnan valvojina ja nyt oli aika olla ampuvana joukkona. Päivä sai kuitenkin alun sillä, että yksi epäonnen soturi joutui täydentämään vajaata ryhmää toisesta joukkueesta, eikä täten voinut osallistua meidän kanssamme.

Koska ampumapaikalle oli pitkä matka, vaihtuivat sukset moduulikyytiin. Pääsimme totuttautumaan pitkästä aikaa kylmyyteen moduulissa. Rakennetulla alueella taistelu oli ryhmämme mieleistä erittäin mielekäs. Perinteiseen metsässä taistelemiseen tuli vaihtelua kun rakennuksia piti vyöryttää. Ammunnan työryhmä oli myös tuonut monia erilaisia elementtejä ammuntaan, mikä teki siitä realistisemman, siitä iso papukaijamerkki heille.

Aurinko paistoi ja homma eteni. Harjoittelu kesti suunniteltua kauemmin, mutta se kannatti. Kovapanosvaiheessa ryhmämme toiminta oli mallikasta kuin norjalaisten suksen luisto hiihdossa. Iltapäivällä oli pimeänäkölaitteiden koulutusta illan pimeää vetoa varten. Vielä harjoittelussa laitteista ei saatu kaikkea irti pienen valon takia, mutta kovassa vedossa oli jo tarpeeksi pimeää. Illan veto sujui myös hyvin.

Kaiken kaikkiaan päivä sujui kylmenevästä säästä huolimatta hyvin. Kuten eräs upseeri on monesti todennut, tästä on hyvä jatkaa.


Kadetti Tommi Möttönen / 104. kadetti- ja 87. merikadettikurssi


lauantai 20. tammikuuta 2018

Todellista oppia haastavista olosuhteista

Kadettikurssi 104 ja merikadettikurssi 87 saapuivat Vuosangan harjoitusalueelle sunnuntai-iltapäivällä 14.1.
Ensimmäinen ilta meni tukikohdan järjestelyissä ja alueeseen tutustuessa.

Seuraava päivä alkoi koko kurssin voimin talvikoulutuksen merkeissä. Nuorimman kurssin kadetit saivat ammattitaitoista koulutusta arktisissa olosuhteissa toimimisesta jääkäriprikaatin kouluttajien toimesta. Opettelimme erilaisia hiihtotyylejä, tulentekoa, toimintakyvyn ylläpitämistä sekä tiedustelijan perustaistelumenetelmiä.

Tiistaina 16.1 oli Alpha-joukkueen vuoro aloittaa ensimmäisenä taisteluharjoitus 3. Tänä vuonna harjoituksen painopisteenä oli tiedustelu.

Noin kolme vuorokautta kestänyt harjoitus alkoi vuorokauden mittaisella tiedustelukoulutuksella, jossa harjoittelimme
tiedusteluryhmän toimintaa sekä yleisimpiä taisteluteknisiä temppuja. Rastikoulutustyylisellä harjoittelulla saatiin kosketuspintaa tiedustelijan elämästä ja toiminnasta arktisissa olosuhteissa. Erityisesti huomioitiin olosuhteiden merkitys toimintaan ja miten toimintakyvystä pidetään huolta ilman, että se vaikuttaa tehtävästä suoriutumiseen. Tulevassa soveltavassa vaiheessa tulimme huomaamaan miten merkittävästi kylmä, väsymys, nälkä, pimeys, jano ja suksilla liikkuminen vaikuttivat joukon suorituskykyyn.

Noin vuorokauden mittaisen koulutuksen jälkeen opittuja asioita päästiin toteuttamaan käytännössä soveltavan vaiheen merkeissä. Ennen Vuosankaan saapumista olivat kadetit päässeet suunnittelemaan soveltavan vaiheen toteutusta joukkueenjohtajan näkökulmasta. Tiedustelukoulutetut kadetit toimivat ryhmien- sekä joukkueenjohtajien tehtävissä sekä toimivat mentoreina muille ryhmän jäsenille.

Ensimmäinen vaihe alkoi joukkuekoossa siirtymisellä tukikohta-alueelta ensimmäiselle toiminta-alueelle. Siirtyminen oli noin muutaman kilometrin mittainen, mutta jo aikaisessa vaiheessa huomasimme miten hidasta ison joukon liike haastavassa maastossa talviolosuhteissa oli. Joukkueella oli mukanaan kaksi ahkiota, jotka entisestään hidastivat liikkumista Vuosangan maastossa. Reitit suunniteltiin karttatiedustelulla, mikä tuotti yllätyksiä käytännössä erinäisten esteiden merkeissä.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen olimme saapuneet käsketylle pisteelle, josta joukko hajaantui. Taistelusuunnitelman mukaan jokaisesta neljästä ryhmästä lähti taistelijoita tiedustelutehtäviin, ja pääjoukko jatkoi siirtymistä väistöalueen suuntaan. Alueentiedustelutehtävä kesti noin 8−10 tuntia.

Joukkueen tehtävänä oli tiedustella käsketyllä alueella vihollisen määrä, laatu, ryhmitys ja suuntautuminen. Pienelle osastolle oli annettu tiedusteltavaksi noin neliökilometrin alue, ja havainnot annettiin joukkueenjohtajalle joukkueen jälleen yhdistyessä seuraavalla toiminta-alueella.

Kokoontumispisteellä joukko oli ylittänyt puolivälin kokonaissiirtymästä. Siirtymistä hankaloitti vihollisen toiminta takaa-ajon ja partioinnin muodossa. Joukkueemme joutui tulikosketukseen useita kertoja, joiden seurauksena alkoi aina uusi irtautuminen metsän siimekseen lisäten taas yhden uuden mutkan matkaan.

Siirtymisvauhti oli vain noin vajaa kilometri tunnissa haastavan toimintaympäristön sekä taistelijoiden vaihtelevan hiihtotaidon vuoksi. Kokonaismatka oli yhteensä noin 20−22 kilometriä, mikä ei määränä kuulosta suurelta, mutta sitä se todellakin oli. Matkan haastavuudesta kertoo hyvin, että sitä taitettiin 22 tuntia yhtä soittoa. Joukkueen toimintakykyyn vaikutti suuresti tehtävän aikana yli vuorokauden hereillä oloaika, jota harjoituksen lopussa oli kertynyt yhteensä 1,5 vuorokautta.
Harjoituksessa tulivat tutuksi Vuosangan tarjoama maasto, joista erityisesti suot, mäet, tiheä korpimetsä ja ennen kaikkea lukuisat ojat jäivät hyvin kaikkien mieleen.

Harjoituksen tavoitteena oli totuttaa kadetteja toimintaan haastavissa olosuhteissa ja antaa kokemusta sen vaikutuksesta toimintakykyyn. Harjoitus näytti kuinka haastavassa toimintaympäristössä johtaminen vaikeutuu toimintakyvyn alenemisen johdosta.

Harjoituksen päätyttyä sotku ja sauna olivat jokaisella taisteluharjoituksen loppuun suorittaneella seuraavana kohteena.


Kadetit Vilander ja Hirvikallio / 104. kadetti- ja 87. merikadettikurssi















perjantai 19. tammikuuta 2018

Lataa ja varmista

Leijona Cateringin naisten majoituksessa Tuijan kello pärähti herätykseen 03.45.
Kahvit juotuaan hän hyppäsi autoon ja ajoi keittokatokselle. Alikersantti Heinonkoski oli laittanut keittimet tulille puuroa ja hernekeittoa varten. Torstai eli hernekeittopäivä.
Hernekeitto kuuluu Leijona Cateringin ruokalistalle torstaisin, ollaan sitten varuskuntaravintolassa tai leirillä - ja kenttäkeittimellä keitettynä se on tietysti parasta!

Seuraavaksi heräsi Tanja, joka laittoi Johtolan valmiiksi aamupalaa varten. Puuron syöjiä oli vähän, liekö uni maistunut paremmalle?
Jaana ja Päivi heräsivät seuraavaksi ja lähtivät elintarvikkeiden jakopaikka (EJP) pakkaamaan kuivia elintarvikkeita ampumapaikoille ja välitöinään purkivat tukkukuorman.

Seuraavaksi Soikke lähti esivalmistelemaan päivällistä, jonka valmistus alkoi heti lounaan jälkeen.
Meitä on täällä hyvä porukka ympäri Suomea. On Parolasta, Dragsvikistä, Säkylästä, Vekaranjärveltä, Kajaanista ja Santahaminasta. Olemme hitsautuneet hyvin yhteen ja kun leiri loppuu odotamme jo seuraavaa Vuosankaa! Naurua riittää ja mottomme on: ilon kautta!

Emme kuitenkaan pyöritä ruokahuoltoa yksin.
Levän Tuija Santahaminasta tekee elintarviketilaukset ja tukku toimittaa ne kaksi kertaa viikossa tänne EJP:lle.
Suomenlinnasta mukanamme on 5 erittäin reipasta laivakokkia ja Kainuun prikaatista 6 alikersanttia, jotka auttavat kaikissa hommissa. Esimerkkinä pitää mainita alikersantti Karppinen, joka anoi lisäaikaa täällä ololleen, kun on niin mukavaa! Unohtaa ei myöskään saa kuljettajia, jotka kuskaavat ruoat ampumapaikoille.

Eli summasummarum: huolto on iloinen asia!

A-L Valo / Leijona Catering


torstai 18. tammikuuta 2018

Varoupseerin monet toimet


Herätys. Maastopuku. Pesuhuone. Auton puhdistus. Luminen pimeä tie. Johtolan parkkipaikka. Toimisto. Päivystäjän tilannetiedot. Päivystäjä kierrokselle. Aamupala. Yhteyskokeiluja. Tietokone käyntiin. Asentaja saa tulla. Ampumakäskyjen tarkastus. Kartan piirto. Mistä saa suksia. Aurinko nousee. Ilmoituksia. Taulukon täyttö. Lounas. Ilmoitus lennonvarmistuskeskukseen. Ammunnat alkavat. Ilmoituksia. Lupia. Kysymyksiä. Yhteys pätkii. Yhteys toimii. Taulukon täyttö. Ammunnat päättyvät. Missä hiihtoreittikartta. Huoltokuljetus saa tulla. Varo- ja koulutuspuhuttelu. Aurinko laskee. Onko varoliivejä. Päivällinen. Odotellaan. Ammunnat alkavat. Ilmoituksia. Lupia. Kysymyksiä. Yhteys pätkii. Yhteys toimii. Ampumakäskyjä korjataan. Vartioita vaihdetaan. Taulukon täyttö. Ammunnat päättyvät. Ilmoitus lennonvarmistuskeskukseen. Varoliivit palautetaan. Ilmoitus johdolle. Ilmoitus pelastusorganisaatiolle. Telakuorma-auto päästettävä puomista. Lomakkeita palautetaan. Saako avainta lainaksi. Ammunnanjohtajat poistuvat verkosta. Iltapala. Yöpäivystäjä ilmoittautuu. Auton puhdistus. Luminen pimeä tie. Majoituksen parkkipaikka. Pesuhuone. Nukkumaan. Repeat.
- Varoupseerit

Puoliväli lähestyy

 
Keskiviikkona 16. päivä pääsivät ammuntojen kovapanosvaiheet vihdoin todenteolla käyntiin, ja keskoskurssin osaamista ammuntojen johto- ja toimihenkilöstön tehtävissä testataan aina harjoituksen loppuun saakka. Taisteluammuntojen suunnittelu, johtaminen ja ennen kaikkea koulutustaito ovat tärkeä osa nuoren tulevan upseerin työnkuvaa, ja tästä johtuen onkin tärkeää, että jokainen saavuttaa ryhmän taisteluammunnan johtajan lisenssin. Nuorempi vuosikurssi toimii ammunnoissa ampuvana joukkona sekä tulitoiminnan valvojan tehtävissä, tavoitteena saavuttaa tulitoiminnan valvojan oikeudet.
 
Ampumatyöryhmien koosta johtuen kurssi on jaettu kolmeen osaan. Ammuntojen johtotehtävien ohessa osa aloitti ampumaviikon ilmatorjuntakonekiväärikouluksella, toisten siirtyessä jo tiistaina muutaman päivän mittaiseen taisteluharjoitukseen.

Taisteluharjoitus alkoi siirtymisellä tukikohta-alueelle, jossa toiminnan suunnittelu ja valmistelut aloitettiin saman tien. Harjoituksessa tehtävänä oli toimia maaliosastona nuoremmalle kurssille. Itse taistelut jäivät erinäisten sattumien seurauksena tällä kertaa hieman vähemmälle, mutta ainakin oman toimintakyvyn ylläpitoa päästiin harjoittamaan - runsaita hiihtokilometrejä Kainuun talvisessa korvessa unohtamatta.

Ampumatyöryhmä Sinkotie




tiistai 16. tammikuuta 2018

”Täs on hyvät pihvit paistumassa”

Eilen suoritettiin työryhmäammunta, jossa omalla työryhmällämme koeponnistimme ammuntamme. Ammuntaa oli suunniteltu ja rakennettu neljä päivää. Tässä ajassa omalle luomukselle hieman sokeutuu ja työryhmäammunta osoitti, että ammunnassa oli vielä parannettavaa. Kurssinjohtajamme oli seuraamassa työryhmäammuntaamme jonka jälkeen totesi "Täs on hyvät pihvit paistumassa eikä mitään ole vielä poltettu pohjaan, paranneltavaa vielä löytyy eikä aika ole teidän puolella mutta kovalla työllä tästä tulee hyvä ammunta". 

No, sitten painettiin kovasti hommia. Aamulla osa työryhmästämme haali kasaan lisää materiaalia ammuntoihin, kun toinen osa oli viimeistelemässä ampumakäskyyn vaadittuja muutoksia. Lounaan jälkeen otimme nuoremman kurssin kadetteja kyytiin ja lähdimme ampumapaikalle. Tulevissa ammunnoissa nuoremman kurssin kadetit tulevat työskentelemään toimihenkilötehtävissä keskoskurssin suunnittelemissa ammunnoissa. Työryhmän kaksi kadettia perehdytti nuoremman kurssin kadetit ammuntaa ja tarvittaviin toimihenkilötehtäviin. Samaan aikaan loput työryhmästä tekivät tarvittavia muutoksia maastossa, sijoittivat maaleja uusille paikoille, sekä parantelivat suunniteltuja liikeratoja.

Päivän kruunasi hetki kun harjoituksen varoupseeri ojensi ampumakäskyn numero 29 allekirjoitettuna käteen ja toivotti hyviä ammuntoja. 29 versiota käskystä ja satoja miestyötunteja maastossa se vaati, mutta huomenna varsinaiset ammunnat päästään todellakin aloittamaan.

Työryhmä 12 Lauttajärvi kiittää ja kuittaa!
- Kadettialikersantti Hakala