tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kohti työelämää

 
Kolmannen vuoden kevääseen tultaessa tuntuu, että aika on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti. Taaksepäin tarkasteltuna opiskeluaika on helppo nähdä toisistaan luonteeltaan aika paljonkin eroavina jaksoina. Ensimmäiset puolitoista vuotta Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa muodostaa selkeimmän ja ehkä itselle mieleenpainuvimman ajanjakson Kadettikoulusta. Sen jälkeinen loppuaika Maasotakoulun opissa on ollut luonteeltaan hyvin erilaista verrattuna Santahaminan aikaan. Varsinkin viimeinen vuosi Tykistökoululla on ollut enemmänkin ammatillista koulutusta tähdäten tulevaan ensimmäiseen työtehtävään. Ja erään opettajan sanoin he asennoituvatkin kouluttamaan tulevia työkavereita, mikä tuntuu luontevalta suhtautumiselta opiskelun tässä vaiheessa.
 
Odotan silti takaisin työelämään pääsemistä. Ehdin olla hyvän aikaa Merivoimien palveluksessa ennen opiskelun aloittamista ja Puolustusvoimat työyhteisönä ja työnantajana on siten tuttu. Mutta monelle kenellä ei sopimus- tai virkasuhdetta ole taustalla, on työskentely Puolustusvoimissa varmasti vielä suuri kysymysmerkki.
 
Tuleva ensimmäinen tehtävä on itsellä kuitenkin täysin uudessa aselajissa ja työyhteisössä Maavoimien puolella, mikä luo hyvällä tavalla intoa päästä tekemään ja jatkamaan uuden oppimista. Lisäksi on ollut etuoikeus päästä tutustumaan osaan tulevan työyksikön henkilöstöstä pidemmän aikaa, sillä aselajikoulut toteuttavat aliupseeriston virkaurakurssien opetusta yhteneviltä osin tiiviissä yhteistyössä kadettikurssien opetuksen kanssa.
 
Kolmannen vuoden kevät ennen valmistumista edeltävää kesälomaa menee tiukasti aselajiopintojen parissa. Varsikin kenttätykistöopintosuunnalla riittää tulevaa ensimmäistä tehtävää varten viljalti tentittäviä varomääräyskokeita ja käytännön näyttöjä. Niiden kautta saavutettavat oikeudet ovat edellytys ylipäätään voida toimia vaadituissa tehtävissä.
 
Eräässä Maanpuolustuskorkeakoulun esitteessä aikoinaan sanoin, että en vaihtaisi päivääkään pois, kun kysytään millaista opiskelu tai elämä Kadettikoulussa on. Huonojakin päiviä on toki tähän mennessä joukkoon mahtunut ja oli varmasti jo silloinkin, mutta allekirjoitan lausahduksen edelleen. Jälkeenpäin tarkasteltuna sanoisin, että pelkästään hyviä muistoja.

- Kadetti Henri Tielinen
@kadettihenritielinen

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Tervehdys Ilmasotakoululta!

Ilmasotakoululla Ilmavoimien koulutusohjelman, sekä lentoupseerin koulutusohjelman opinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Johtamisjärjestelmäkadetit opiskelevat ilmavoimien taistelutapaa, sen mahdollistavaa tekniikkaa, sekä johtamisjärjestelmiä aina datalinkistä parikaapeliyhteyksiin. Lentoupseerit taasen ovat olleet lähinnä ATPL-opinnoissa, jotka ovat osa liikennelentolupakirjaa tarvittavia opintoja. Aiheena opinnoissa ovat muun muassa lentosää ja ihmisen rajoitteet lentotoiminnassa, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.

Ensimmäinen puolikas opiskeluista on mennyt todella hyvin. Ensimmäinen vuosi meni käytännössä maavoimien opinnoissa maasotalinjan kanssa ja nyt vihdoin on päässyt takaisin siihen omaan ydinbisnekseen eli ilmapuolustuksen ja johtamisjärjestelmäalan opintoihin. Aiheisiin on perehdytty vasta hyvin pintapuolisesti ja olemme opiskelleet yleiskuvaa ja niitä "isoja raameja" kyseisistä aiheista.
Keväällä meillä on johtamisen opintoja yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa, sekä kesän jälkeen syvennytään omaan aselajiin eli minun tapauksessa viestitekniseen suuntautumiseen. Tätä odotan innolla.
Seuraavan puoliskon aikana suoritetaan myös erilaisten operatiivisten järjestelmien lisenssejä, c-kortti, työturvallisuus- sekä tulityökortti, ja muita pakollisia sähkötöiden kanssa tarvittavia lupia. 

 
Fiilis on tällä hetkellä todella hyvä. Opetuksen taso on erinomaista ja henkilökohtaista. Seuraavana onkin edessä johtamiseen, sekä toimintakykyyn liittyvä moduuli.
Tämän viikon vietämme liikuntaleirillä Kuortaneen urheiluopistolla. Ilmasotalinjan kadeteilla on kaksi liikuntaleiriä toisena opiskeluvuotena. Nyt on menossa kestävyyspainotteinen ja myöhemmin luvassa on voimapainotteinen leiri, joka on enimmäkseen suunnattu ohjaajille, mutta meille johtamisjärjestelmäkadeteillekin on tästä paljon hyötyä. Leirien aikana teemme esimerkiksi omat harjoitussuunnitelmat, joita toteutamme ja joista raportoimme. 
 
Tästä onkin hyvä lähteä kohti edustustehtävien täyttämää kiireistä loppuvuotta, täyttäähän Ilmavoimat tänä vuonna 100 vuotta!

- Kadettialikersantti Timi Tuominen
@kadettitimituominen

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Terveiset Maasotakoululta!


 
 
Puolitoista vuotta. Siis puolet koko opintojemme kestosta. Tuon ajan saimme maavoimien koulutusohjelman kanssa viettää Santahaminassa, osittain yhdessä merivoimien ja ilmavoimien kanssa, osittain keskenämme. Vuosangan talviharjoituksen jälkeen oli kuitenkin aika hyvästellä Santahamina toistaiseksi, ja siirtyä kohti opintojen seuraavaa vaihetta Maasotakoululle Lappeenrantaan.
 
Koska koulussamme opiskelijoilla on asepalveluksen aikaisesta aselajista riippuen erilaiset tiedot ja taidot, aloitetaan jokainen asia perusteista. Ensimmäisenä vuonna lähdettiin liikkeelle yksittäisen taistelijan taidoista, siirtyen siitä partion ja myöhemmin ryhmän taistelutekniikkaan sekä kouluttamiseen. Mikäli pohdit, miksi tulevan tykkimiehen tulee osata "jalkaväkitemppuja", vastaus on yksinkertainen: tulevina perusyksikön kouluttajina jokaisen tulee osata kyseiset asiat, sillä ne kuuluvat varusmiespalveluksessa peruskoulutuskaudella koulutettaviin asioihin.
 
Yhteisten opintojen vaihe täällä Maasotakoululla kestää neljä kuukautta, päättyen 10.6. Näiden neljän kuukauden aikana kaikille koulutetaan jääkärijoukkueen perustaistelumenetelmiä, taistelutekniikkaa sekä joukkueen johtajana toimimista. Kyllä – myös jääkärijoukkueen taistelua koulutetaan aselajista riippumatta peruskoulutuskauden aikana.
 
Ensimmäisen kuukauden aikana ollaan ehditty tehdä myös muuta. Olemme suorittaneet mm. tie- ja työturvallisuuskortit, lisenssin toimia räjäytysharjoituksen johtajana, sekä ampuneet ilmatorjuntakonekivääriammuntoja. Kuluvasta viikosta alkaen aina kesäkuuhun saakka painopisteenä on kuitenkin aiemmin mainittu jääkärijoukkue. Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä enemmän käytäntöä tulee suhteessa teoriaan – ainakin ensimmäiseen vuoteen verrattuna.
 
Vaikka eletään vasta aikaista kevättä, on osittain mielessä jo myös kesä ja siirtyminen tykistökoululle Niinisaloon. Kaikki aiemmin opittu on hyödyllistä niin nyt, kuin myös työelämässä. Mutta siitä huolimatta voidaan todeta, että viimeisen vuoden aikana saatava koulutus on tulevaa ensimmäistä työtehtävää ajatellen kaikkein keskeisintä. Erikoistuminen omaan aselajiin ja sen perusteisiin antaa varmasti hyvät valmiudet suoriutua kunnialla ensimmäisistä työvuosista.
 
- Kadetti Miro Mäkinen
@kadettimiromakinen

 

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Terveiset merikadetilta!

 
Merikadettien opinnot laivasto- sekä merivartiolinjalla starttasivat vuoden alussa päällystön palokoulutuksella Upinniemessä. Käytännössä kurssi oli jatkoa jo viime keväänä suoritetulle miehistön palokoulutukselle. Kertasimme sammutustaktiikoita sekä savusukellusta ja suoritimme etsintä- pelastus- ja sammutustehtäviä. Kurssin päätteeksi teimme näyttötutkintona sammutus- ja pelastussuunnitelman joka toteutettiin toiminta- ja johtamisharjoituksena.
Vauhdikkaan aloituksen jälkeen opinnot jatkuivat Merisotakoululla Suomenlinnassa ja seuraavat viikot täyttyivätkin teoriaopinnoista. Luimme merenkulkuenglantia, laivatekniikkaa, lastioppia sekä aloitimme taktiikan opinnot Meripuolustuksen perusteet- kurssilla. Samaan aikaan alkoi NOCA2018 suunnittelu ja tätä myötä viikko-ohjelmiin ilmestyivät myös lajikapteenien vetämät jalkapallo-, uinti-, maastojuoksu- sekä muut lajitreenit.
Nyt viimeiset viikot olemme opiskelleet Turussa. Suoritimme Raja- ja merivartiokoulun järjestämän GOC-kurssin, mikä antoi meille ammattimerenkulun korkeimmat radiopätevyydet. Käytännössä kurssi sisälsi eri hätä- ja turvallisuuslaitteiden käytön opettelua sekä oikeaoppisen toiminnan omaksumisen merenkulun hätäliikenteessä. Turussa suoritimme myös Aboa Maren järjestämän ARPA- kurssin (Automatic Radar Plotting Aids) ja pääsimme palauttamaan mieleen merenkulkutaitoja erilaisissa simulaattoriharjoituksissa. 
 
 
Merivoimien koulutusohjelman parhaita puolia on ennen kaikkea opintojen monipuolisuus. Sotatieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluu esimerkiksi sotatekniikan, taktiikan ja strategian opintoja, sekä näin merivoimissa tietenkin merenkulkuopintoja – mutta myös paljon muuta. Olemme saaneet pätevyydet savusukellukseen ja pintapelastukseen, oppineet kanyloimaan, ompelemaan haavoja sekä sammuttamaan tulipaloja, kommunikoimaan kansainvälisessä meriradioliikenteessä sekä suunnittelemaan, johtamaan ja toteuttamaan päiväpalvelusta aluksella. Opinnot ovat todella käytännönläheisiä ja päivät toisinaan todella pitkiä – etenkin väyläajoharjoitusten aikaan.
Merivoimien koulutusohjelma ei välttämättä ole sopivin paikka henkilölle, joka tykkää olla paikoillaan, sillä päinvastoin, kolmen vuoden koulutuksen aikana merikadettien toimintaympäristö vaihtuu alati. Sitä saattaa aloittaa vuoden hiihtämällä Vuosangassa konekivääri selässä, kiinnittää toukokuussa taistelualusta Madeiralla ja kisata elokuussa NOCA:ssa Tanskassa. Koulutusympäristöt vaihtelevat ampumaradoista merelle ja takaisin luokkahuoneisiin, yhdellä viikolla päntätään kahdeksantuntisia päiviä taktiikkaa, seuraavalla viikolla sammutetaan tulipaloja ja annetaan henkeä pelastavaa ensiapua, kolmannella viikolla navigoidaan Suomen saaristossa.
 
Nyt, kun opinnot ovat suurin piirtein puolivälissä ja linjavalinnat on tehty, on omat odotukset jo huhtikuun lopussa milloin merivartio-opintosuunta aloittaa eriytyvät opintonsa Raja- ja merivartiokoululla. Näitä opintoja onkin odotettu siitä asti, kun pääsin sisälle Maanpuolustuskorkeakouluun! Merenkulkuopintojen lisäksi merivartiolinjan opintoihin sisältyy muun muassa fyysisen voimankäytön koulutusta, virka-ajokoulutusta, rikostorjunnan ja oikeusopin opintoja sekä rajatarkastuksen perusteita. Painimatto, pistoolirata ja lakipykälät mm. rikoslaista ja rajavartiolaista tulevat taatusti tutuksi… J
 
- Kadetti Veera Nuolioja
@kadettinuolioja

torstai 15. maaliskuuta 2018

Some-kadetit esittäytyvät

 
Tässä postauksessa pääset tutustumaan uusiin some-kadetteihin, 104. kadettikurssilta ja 87. merikadettikurssilta. Ota heidän some-tilit muistiin, niin pääset seuraamaan laajasti miltä opiskelu Suomen ryhdikkäimmässä yliopistossa näyttää.
He ovat myös oikeita henkilöitä vastaamaan kysymyksiisi koskien kadetin elämää ja sotatieteiden kandidaatin tutkintoa.
 

Kadetti Hanna Arppe
Instagram: @kadettiarppe
 
Heippa! Olen kadetti Hanna Arppe ja huhtikuussa minulle tulee ikää 25 vuotta. Olen kotoisin Helsingistä, mutta muutama vuosi sitten tein alueellisen syrjähypyn Riihimäelle, jossa tällä hetkellä asun.
 
Suoritin varusmiespalveluksen Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä, aselajinani viesti. Astuin alokkaana ensimmäisen kerran palvelukseen 1/13, mutta loukkaantumisen seurauksena jouduin kotiin muutamaksi vuodeksi. Palasin palvelukseen saapumiserän 1/15 mukaan, ja heidän kanssaan suoritin palveluksen loppuun. Reserviupseerikurssini 246, nimeltään Petäjä, toi kokelaan nappulat ja kotiuduin vänrikkinä.
Asepalveluksen jälkeen innostuin liikunta-alasta ja opiskelin itseni liikuntaneuvojaksi Pajulahden liikuntakeskuksessa. Liikunta on intohimoni, mutta palo upseerin uralle pysyi kokoajan mielessä, joten päätin viime keväänä hakea Maanpuolustuskorkeakouluun.

Vapaa-ajan vietän liikkuen tai ystävien kanssa. Pelaan Riihimäellä mielettömässä jalkapallojoukkueessa, jossa pääsen juoksemaan nahkakuulan perässä, mikä on ollut rakas harrastukseni junnu vuosista asti. Puoli vuotta opintoja takana kadettina, ja olen erittäin tyytyväinen. Oma ajatusmaailmani on alokkaasta kadetiksi muuttunut aikalailla 5 vuodessa.

Haluan muistuttaa jokaista siinä, vaikka tie jota kuljet on hieman vaikea, se voi olla silti oikea.
 
 
Kadetti Juuso Pelttari
Instagram & Twitter: @kadettipelttari
 
Moi! Olen Juuso Pelttari, 22-vuotias turkulainen.
Astuin varusmiespalvelukseen 1/16 Porin prikaatissa 2. jääkärikomppaniassa, josta tieni johti Reserviupseerikurssille 248 Kehrä. Varusmiespalveluksen jälkeen jäin sopimussotilaaksi samaan yksikköön.

Ylioppilastutkinnon suoritin Kerttulin lukiossa keväällä 2015. Lapsuus ja nuoruus kuluivat vahvasti pallopelien äärellä, joista jääkiekko nousi ykköslajiksi. Paikallisen palloseuran juniorimyllyn läpikäynti aina A-junioreihin asti, jonka jälkeen hieman rennompaa pelailua muutama vuosi. Nykyisin urheilu lähellä sydäntä niin katsojan, kuin liikkujan näkökulmasta.
Ajatus upseerin urasta tuntui kaukaiselta astuessani 4. tammikuuta 2016 armeijan vihreisiin. Tuolloin mielessäni oli viettää vuosi kuljettajan tehtävissä ja napata C-luokan ajokortti taskuun, jonka jälkeen olisi vuorossa haku Pelastusopiston riveihin Kuopioon. P-kausi sujui kuitenkin mallikkaasti ja pienen sosiaalisen painostuksen jälkeen ilmaisin halukkuuteni jatkaa aliupseerikurssille. Siitä se ajatus sitten lähti…
 
Varusmiespalvelus ei varsinaisesti ollut se syy, joka sai minut hakemaan Maanpuolustuskorkeakouluun, vaan kipinä upseerin uralle syttyi sopimussotilasaikana. 2.JK:n työporukka oli varmasti suurimpia syitä uravalinnalleni, sillä vastaavaa työyhteisöä en ennen ole kokenut. Ilmapiiri oli avoin, nuorempia sotilaita tuettiin vanhempien toimesta ja yksikköhenki oli äärettömän kova. Moni joukkueurheilija on uransa päättymisen jälkeen sanonut kaipaavansa nimenomaan pukukoppielämää, ja tähän tunteeseen kykenin samaistumaan, kun lopetin työt ja vastaanotin paikan Suomen ryhdikkäimmästä yliopistosta! Mutta tästähän se "pukukoppielämä" vasta alkaakin…


Kadetti Matias Nikander
Instagram & Twitter: @kadettinikander
 
Terve! Olen Matias Nikander Kirkkonummelta. Aktiiviharrastuksiin kuuluu tällä hetkellä salibandy, mutta koulun takia harrastaminen on hieman jäänyt. Astuin varusmiespalvelukseen heinäkuussa 2015 Rannikkoprikaatiin, Upinniemeen. Palvelukseen astuttaessa ei sen kummempaa ajatusta sotilasurasta ollut, ajatuksena oli lähinnä vaan vetää täysillä ja mahdollisimman hyvin. Tie johti sitten Aliupseerikouluun ja siitä Reservinupseerikouluun, jossa varsinainen kipinä sotilasuraan sai alkunsa. Päivät vierähtivät ja kotiutuminen koitti 16.6.2016.
 
Palveluksen jälkeen olin sopimussotilaana reservinupseerikurssilla 249 Esikunta- ja Viestikomppaniassa sotilaspoliisilinjalla. Siellä se viimeinen kipinä sitten syttyi, hakupaperit laitettiin sisään, käytiin pääsykokeissa ja pääsin opiskelemaan 87. Merikadettikurssille.
Oma historia ei siis ole laivapalvelus tai muutenkaan vesistöön liittyvä toiminta, mutta se ei ole esteenä. Innolla odotetaan tulevia koitoksia ja opintojen etenemistä Merisotakoululla.
 
 
 
 
 

 
 
 
Kadetti Joona Hakala
Instagram: @kadettihakala
 
Moro kaikille! Mä oon kadetti Joona Hakala Kangasalta. Intti tuli käytyä 2012-13 ja palvelut suoritettiin Panssariprikaatissa Parolassa. Aselajina oli tuolloin ilmatorjunta.
Harrastukset etenkin ennen inttiin ja MPKK:lle tulemista olivat pitkälle mun elämää ohjaava tekijä. Extremelajit ja etupäässä freestylehiihto on ollut merkittävässä roolissa ja sieltä suurin osa kavereistakin on löytynyt. Sen verran intohimoisesti lajia tuli harrasteltua, että lukio-opiskelut tuli käytyä Kuusamossa, jossa pääsin laskemaan melkein ympäri vuoden. Pikkuhiljaa tuli todettua, että ei tässä olla enää samoja nuoria hurjia ja ennen lajiharjoittelua tukenut puntilla käynti onkin noussut ykkösharrastukseksi.
Varusmiespalveluksen jälkeen rupesin kelailemaan, että mitäs sitä sitten. Lukioaika meni aikalailla urheilun parissa, eikä tulevaa ammattia tullut sen tarkemmin mietittyä. Pari kuukautta asiaa sulattelin ja totesin, että meikäläisellä noi armeija-asiat ovat oikeastaan urheilun lisäksi aina kiinnostaneet, ensiksi historian merkeissä koulussa ja myöhemmin varusmiespalveluksessa. Päätin, että yliopisto jossa käydään sekä teoriaa että käytäntöä vois olla se oma juttu. Pääsykokeissa ei kuitenkaan asiat menneet ihan niinku strömsössä ja jouduin ottaa pari uusintaerää ennen kuin lopulta löysin itseni täältä opiskelemasta. Koulusta voisin muuten sen verta vielä mainita, et aika nättiä aikaa tää eka puoli vuotta on oikeesti ollut ja suosittelen vahvasti muillekin!

 
 
 
 
 
 
Kadetti Santeri Hiljander
Instagram: @kadettihiljander
Twitter: @kadettisanteri
 
Moi! Olen kadetti Santeri Hiljander Espoosta. Harrastuksiini kuuluu jääkiekko, lenkkeily sekä kuntosalilla käyminen.
 
Varusmiespalveluksen olen suorittanut 1/16 Rannikkoprikaatissa, Upinniemessä. Varusmiesaikana minut koulutettiin sotilaspoliisin tehtäviin ja olen RU-kurssia 248 Kehrä. Varusmiespalveluksen jälkeen jäin Rannikkoprikaatiin töihin sopimussotilaan tehtäviin. Sopimussotilaana minulle valkeni, että upseerin ura voisi olla minulle se sopivin vaihtoehto.
 
Maanpuolustuskorkeakouluun minut sai hakemaan mahdollisuus kouluttautua mielenkiintoiseen ja monipuoliseen virkaan, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen. Lisäksi upseerien työllistymistilanne on myös yksi suurista valttikorteista, joka minut sai valitsemaan Maanpuolustuskorkeakoulun ylitse muiden vaihtoehtojen. Koulumme tarjoamat etuudet saivat myös osaksi vaakani kallistumaan MPKK:n suuntaan. Kampusalueella on muun muassa hyvin kattavat liikuntamahdollisuudet sekä neljä maksutonta ruokaa päivässä.






Kadetti Eetu Halmelahti
Instagram: @kadettihalmelahti
Twitter: @kadhalmelahti

Moikka! Olen kadetti Eetu Halmelahti. Olen kotoisin Asikkalasta, pienestä kunnasta heti Lahden vierestä.

Oman varusmiespalveluksen suoritin 2/16 saapumiserän mukana Panssariprikaatissa. Palvelusuran aikana sain kipinän upseerin uralle. Vierailu reserviupseerikurssilta Maanpuolustuskorkeakoululle vahvisti ajatukseni ja päätin hakea kouluun. Tällä minä nyt olen ja en ole katunut päätöstäni hetkeäkään!
Omiin harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu liikunta, hyvin monipuolisessa muodossa. Omaan liki 10 vuotisen kamppailulajitaustan, mikä on antanut hyvän pohjan kaikenlaiseen urheiluun. Lisäksi harrastan valokuvausta.
Jos haluat lähestyä minua henkilökohtaisesti,lähesty minua esimerkiksi Instagram directillä.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Päivä ammunnan johtajana

05:50 herätyskello soi. Hetken kuluttua valot syttyvät ja viimeisetkin työryhmän jäsenet saavat silmänsä auki. Majoituksessa alkaa tapahtua, sillä päivää varten on pakattava lämmintä vaatetta, nestettä ja ampumakäskyn sivuja. Johdan tänään ryhmän taisteluammunnan, joten haluan varmistua, ettei yksikään radio tai latauksessa ollut akku jää majoitukseen. Laskekaa, että meillä on varmasti kahdeksan laturia. Onko jokaisella nyt radio?
Saavumme aamupalalle. Kahvin ja puuron lomassa käymme läpi päivän kulkua ja kertaamme, mitä asioita haluamme parantaa edellisen päivän ammunnasta. Kello lähestyy 7 ja vuorossa on nuoremman vuosikurssin tulitoiminnan valvojien, lääkintämiehen ja maastokuorma-auton kuljettajan noutaminen. Aamu sujuu aikataulun mukaan ja pääsemme ampumapaikalle. Otsalampun valossa annan ohjeita ennen ampuvan joukon saapumista tehtävistä toimenpiteistä. Taisteluvälinepaikan lukko on jäässä eilisillan räntäsateen jäljiltä ja yksi vaunumaaleista on rikkoutunut. Onneksi en ole yksin, vaan ammunnan johtajalla on tukena seitsemän toimihenkilön tukijoukko: kolme tulitoiminnan valvojaa, maaliupseeri, maaliupseerin apulainen, taisteluvälinepaikan johtaja ja taisteluvälinepaikan johtajan apulainen. Pian jokainen on käsketyissä tehtävissään ja vastaanotan yhdessä taisteluvälinepaikan johtajan kanssa päivän ampumatarvikkeet. Saatu materiaali vastaa tilauksia, joten keskityn seuraavaksi kertaamaan asioita, joita aion sanoa ampuvalle joukolle pidettävässä varopuhuttelussa.
 
 
Ampuva joukko saapuu. Nuoremman vuosikurssin kadettien ryhmä riisuu suksensa ja käsken heidän keventää reppunsa, jonka jälkeen on muodostettava rivi taukopaikan viereen. Aloitan puhuttelun, joka alkaa tulitoiminnan valvojien suorittamalla aseiden ja lippaiden tarkastuksella. Tärkeimpänä sisältönä varopuhuttelussa on ammunnan turvallisuutta käsitteleviä aiheita: tärkeimpiä varomääräyksiä, turvallisen asekäsittelyn sääntöjä ja ammuntaan liittyviä järjestelyjä. Lopuksi ohjeistan joukon ammunnan harjoittelusta, joka alkaa partioharjoittelulla ja ryhmänjohtajan maastontiedustelulla. Partioharjoittelusta vastaavat tulitoiminnan valvojat, jotka kouluttavat jokainen yhden kolmen taistelijan partion antamieni vaatimuksien mukaan. Aiheet ovat ammuntaan valmistavia: raskaan ja kevyen kertasingon käsittelyä, rynnäkkökiväärin käsittelyä ja partion toimintaa taistelutilanteessa. Lähden itse ryhmänjohtajan kanssa maastontiedusteluun. Astun hetkeksi ammunnan johtajan roolin lisäksi joukkueenjohtajan kenkiin. Ammunta on suunniteltu niin, että ryhmä taistelee osana joukkueen valmisteltua hyökkäystä. Annan siis ryhmänjohtajalle joukkueenjohtajan käskyn ja maastossa ryhmänjohtajalla on vapaus suunnitella joukkueenjohtajan antamien vaatimuksien mukaan ryhmänsä hyökkäystä. Kerron ryhmänjohtajalle tarvittaessa suunnittelua ammunnan varoteknisistä syistä rajoittavia tekijöitä; sinkojen tuliasemina on käytettävä niitä asemia, joista on piirretty ampumakäskyyn vaara-alue. Ryhmänjohtaja on saanut taistelusuunnitelmansa valmiiksi ja tulitoiminnan valvojat ovat todenneet partioiden taitotason riittäväksi ammuntaa varten. Maaliupseeri kutsuu minua radiossa. Maalialue on tarkastettu ja vaunumaali korjattu. Aloitamme seuraavaksi tulenkuvauskenttien tekemisen.
Ryhmäharjoittelu alkaa. Tarkoituksena on, että ryhmänjohtaja harjoituttaa joukkoaan valmisteltua hyökkäystä – ja samalla tulevaa kovapanosvaihetta – varten. Käymme siis koko ammunnan läpi vaiheittain, jolloin varmistun yhdessä tulitoiminnan valvojien kanssa siitä, että joukko tuntee ammuntaa rajoittavat tekijät, kuten tulialueiden rajat. Samalla joukkoa koulutetaan ryhmänä hyökkäystä varten. Harjoittelun jälkeen annan joukolle palautteen ja vilkaisen kelloa: 12:00 eli lounasaika. Tauon aikana luen vihkosta listaa toimenpiteistä, jotka on oltava tehtynä ennen kovapanosvaiheen aloittamista. Lähivartionmies on asetettu. Pelastuspalvelun opastusjärjestelyt on harjoiteltu. Saan varmuuden, että usean kohdan listasta mitään ei ole unohtunut. Koska johdan ryhmän taisteluammuntaa ensimmäistä kertaa, vilkaisen muistiinpanoja ja tulostettua ampumakäskyä useamman kerran päivän aikana, sillä kokemusta ei vielä ole ja valmistautumisesta huolimatta kaikkea ei välttämättä muista ulkoa. Toimihenkilöt ja ampuvajoukko järjestyvät taisteluvälinepaikan eteen ja aloitetaan ampumatarvikkeen jakaminen. Käsken taisteluvälinepaikan johtajaa jakamaan joukolle raskaan kertasingon, kevyen kertasingon, kevyen kertasingon harjoitusraketti- ja sisäpiippuaseet sekä rynnäkkökiväärin patruunat. Ampuva joukko ja toimihenkilöt asettelevat kuulonsuojaimiaan sekä siirtyvät käskemääni paikkaan valmiina aloittamaan kovapanosvaiheen. Laitan kypärän päähän ja otan radion käteen ottaakseni yhteyttä harjoituksen varoupseeriin. Kolme valmis, voinko aloittaa ammunnan kovapanosvaiheen?
 
Ammunnan kovapanosvaihe alkaa. Annan joukkueenjohtajan tarkennukset vihollistilanteesta ryhmänjohtajalle, joka käskee joukkonsa liikkeelle. Seuraan tarkkaavaisena ryhmän liikettä ensimmäisiin asemiin, joissa taistelu alkaa rynnäkköpanssarivaunumaalin tuhoamisella. Maaliupseeri ohjaa maalilaitteita käskyjeni mukaan ja lyhyen tulitaistelun jälkeen kuulen, kuinka ryhmänjohtaja käskee ryhmänsä irti. Ampuvajoukko ja kaikki toimihenkilöt lähtevät siirtymään ammunnan seuraavaan vaiheeseen. Seuraavissa tuliasemissa maaliupseeri ja kaksi tulitoiminnan valvojaa jäävät valvomaan pääjoukkoa, kun itse siirryn valvomaan sinkopartion toimintaa. Ampuja valmistelee raskaan kertasingon ampumakuntoon. Tähystän takavaara-alueen ja maalialuetta sekä seuraan ampujan toimintaa. Kaksi pamausta ja paineaalto heittää lumet kasvoille. Sinko osui keskelle taistelupanssarivaunumaalia ja lähden juoksemaan irtautuvan partion perässä ammunnan viimeiselle tasalle. Ampujat käyvät vielä yhden tulitaistelun joukkueen tavoitteessa ja muutamien maalinostojen jälkeen päätän ammunnan. Tuli seis, patruunat pois, tarkastetaan aseet. Juon vettä ja odotan, että joukko saapuu tulitoiminnan valvojien johdolla palautteenantopaikalle. Olen tyytyväinen ampuvan joukon toimintaan, mutta myös kehitettävää löytyy. Palautteen jälkeen ampuva joukko luovuttaa hallussa olevat ampumatarvikkeet ja pukee päälleen lämpimiä taukovarusteita.
Ryhmän taisteluammunta valoisalla on ohi. Päivä ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan annan toimihenkilöille ohjeet pimeän taisteluammunnan harjoittelua varten. Koulutusaiheina ovat valaisuvälineet, raskaan kertasingon pimeätähtäin sekä ryhmän toiminta pimeällä. Ryhmänjohtaja vaihtuu ja lähden uudelleen maastontiedusteluun, sillä ryhmänjohtajan taisteluajatuksen ei tarvitse olla pimeäammunnassa sama kuin päivällä, vaikka ammunta on hyökkäysreitiltä ja maalitoiminnaltaan sama. Katselen vuoroin taivaalle, vuoroin rannekelloa: pimeästä ei näy merkkejä, vaikka kello lähestyy 16. Koulutukset ja maastontiedustelu ovat ohi, ja seuraavana vuorossa on ryhmäharjoittelu, joka on pimeäammuntaa varten toteutettava pimeällä. Puolen tunnin odottaminen tuntuu ikuisuudelta, mutta lopulta totean, että on riittävän hämärää. Ampuva joukko järjestyy lähtövalmiiksi ja käsken tulitoiminnan valvojia laittamaan valotikut taistelijoiden selkään. Harjoittelun edetessä huomaan, kuinka paljon haastavampaa pimeässä on liikkua ja päätän vielä muistuttaa ampuvaa joukkoa valon puutteen aiheuttamista haasteista. Jos kaadutte ja aseen piippuun menee lunta, ilmoittakaa tulitoiminnan valvojalle. Harjoittelun jälkeen vuorossa on päivällinen.
 
 
Ampumatarvikkeen jako aloitetaan. Ohjaan ryhmänjohtajaa käskemään osalle ryhmän taistelijoista käsivalaisuraketteja ja valopistoolin patruunoita. Kiinnitän kypärääni punaisen valon, jolla merkataan pimeäammunnoissa kaikki ammunnan toimihenkilöt. Käyn jälleen läpi listan toimenpiteistä ennen kovapanosvaihetta: kaikki on tehty. Varoupseerilta luvan saatuani käsken ammunnan kovapanosvaiheen alkaneeksi ja ampuva joukko lähtee liikkeelle. Taistelu alkaa käsivalaisuraketilla ja taivas täyttyy tasaiseen tahtiin kelmeästä valosta. Ampuva joukko näkee paremmin maaleja, mutta valo helpottaa myös toimihenkilöitä ampuvan joukon valvonnassa. Ammunta jatkuu viimeiselle tasalle ja ryhmän johtaja ilmoittaa joukon olevan tavoitteessa. Tulitoiminnan valvojat kaivavat taskulamput esille, tarkastavat joukon aseet ja ilmoittavat minulle olevansa valmiita. Palautteenantopaikalla ampujat kertovat ensiksi omia havaintojaan, jonka jälkeen kerron oman palautteeni. Sinkojen osumatarkkuus oli hyvä. Partiot kommunikoivat hyvin keskenään. Käsken ampumatarvikkeiden palautuksen, jonka jälkeen joukon aseet ja lippaat tarkastetaan.
Kello on jo 20:00 ja päivä lähenee loppuaan. Ampumapaikalla on kuitenkin vielä tekemistä, sillä on tehtävä valmisteluja seuraavan päivän ammuntoja varten. Maalilaitteet on vietävä lataukseen ja taisteluvälinepaikalla oleva materiaali on laskettava. Olen antanut ampuvalle joukolle luvan lähteä hiihtämään majoitusalueelle. Lasken taisteluvälinepaikan johtajan apuna jäljelle jääneitä rynnäkkökiväärin patruunoita, kun taistelija ampuvasta joukosta pysähtyy vielä kohdallemme. Kiitti, oli oikeesti hyvä ammunta. Taustalla on useiden päivien valmistelut ammunnan suunnittelun, ampumakäskyn ja ammunnan rakentamisen parissa, mutta kaiken tavoitteena on kuitenkin järjestää ampuvalle joukolle mielekäs, opettavainen ja turvallinen taisteluammunta. Alkaa hymyilyttää. Ehkä voisi siis sanoa, että tavoite on saavutettu?

maanantai 29. tammikuuta 2018

Vuosanka hiljenee...

Harjoituksen johtajan kirjoitus 29.1.2018
 

Kolme viikkoa on takana pakkasta, lunta, pimeyttä, puurtamista, mutta reppu täynnä osaamista, kokemusta, ideoita ja hyvää kadettihenkeä.

Turvallisesti, tehokkaasti ja hyvällä motivaatiolla koko henkilöstö toteutti kadettien tärkeimmän perusharjoituksen. 160 kovapanosammuntaa on takana, satoja johtamissuorituksia ja uusia lisenssejä johtaa taisteluammuntoja ja toimia tulitoiminnan valvojina.

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita erinomaisesta työstä.

Harjoituksen johtaja
Eversti Jukka Seppä