maanantai 6. huhtikuuta 2020

Uratarinat: FINCENTin kurssinjohtaja, kapteeni Anna Puolakka



Kapteeni Puolakka (vas.) YK:n FMOC-kurssilla (Female Military Officers' Course) Nairobissa 2019 

Työtehtävät Puolustusvoimissa vaihtelevat laajasti, ja opiskellessaan Maanpuolustuskorkeakoululla kapteeni Anna Puolakka ei osannut kuvitellakaan, mitä edessä olevalla upseerin uralla olisi lopulta tarjota. Puolakka valmistui sotatieteiden maisteriksi vuonna 2008 ja vasta valmistumisen jälkeen hän oikeastaan ymmärsi, miten monipuolisia tehtäviä Puolustusvoimat tarjoaa ja miten paljon uran suuntaan voi vaikuttaa oman kiinnostuksen mukaisesti.

– Varusmiespalveluksessa ja vielä kadettikoulussakin muodostunut kuva Puolustusvoimista työnantajana on hyvin suppea ja virkaan valmistuessakin ajatukset liittyivät toki suurimmaksi osaksi siihen ensimmäiseen tehtävään joukkueen kouluttajana, Puolakka muistelee.

Puolakka viimeistä päivää kadettina ennen marssia Presidentinlinnan ylentämistilaisuuteen keväällä 2008

Kadettikurssilta valmistumisensa jälkeen Puolakka on palvellut Porin Prikaatissa, Pioneerirykmentissä, Maasotakoulussa ja nyt viimeiset viisi vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Perusyksiköissä hän ehti palvelemaan kahdessa eri pioneerikomppaniassa ja suojelukomppaniassa, monissa eri tehtävissä kouluttajasta varapäällikköön. Perusyksikön tehtävien lisäksi hän palveli Pioneerirykmentissä joukkoyksikön esikunnassa toimistopäällikkönä ja Pioneerikoululla kadettikurssin johtajana.

– Maanpuolustuskorkeakoulussa aloitin opettajana Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella, jonka jälkeen toimin reilun vuoden valintaupseerina Opintoasiainosastolla. Vuoden 2019 syyskuusta saakka olen ollut kurssinjohtajana Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa, Puolakka kertoo.

Puolakka kadettien ampumaharjoituksessa Vuosangassa 2018 – hetki putkiraivaimen räjäytyksen jälkeen


Koska kaikissa tehtävissä on ollut jotain ikimuistoista, Puolakka ei osaa sanoa yhtä ikimuistoisinta tehtävää uraltaan. Mielekkäimpiä tehtäviä ovat olleet kadettikurssin johtajan tehtävä Pioneerikoulussa ja myös opettajan tehtävä Maanpuolustuskorkeakoulussa.

– Nykyinen tehtäväni Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen kurssinjohtajana pääsee varmasti myös tälle listalle, Puolakka jatkaa.

Puolakka YK:n FMOC-kurssilla Nairobissa 2019 – kurssille osallistui 42 naisupseeria 36:sta eri maasta

Työtehtävien monipuolisuus ja vaihtelevuus sekä työkaverit ovat Puolakan mukaan parasta hänen työssään, mutta usein muuttuvaan tilanteeseen sopeutuminen vaatii kuitenkin paljon myös läheisiltä.

– Uusi tehtävä tuo mukanaan aina uudenlaiset haasteet ja myöhemmin rutiinit. Niiden yhdistäminen lapsiperhe-elämään, jossa toinen vanhemmista työskentelee ulkomailla, on välillä haastavaa.

Myös Puolakkaa kiinnostaa tällä hetkellä erityisen paljon ulkomaantehtävät sekä tehtävät kansainvälisessä ympäristössä.

– Harjoitukset, virkamatkat ja muut epäsäännöllisyydet aiheuttavat toki omat lisähaasteensa, mutta toisaalta juuri vaihtelevuus ja monipuolisuus ovat asioita joiden takia myös pidän työstäni, hän kertoo.

Tuore jääkäri Puolakka valatilaisuudessa 2001 

Puolakalla on takanaan jo pitkä ja monipuolinen ura Puolustusvoimissa, mikä on opettanut paljon.  Jos hän voisi antaa neuvon nuorelle itselleen, hän kannustaisi luottamaan itseensä ja kykyihinsä paremmin. Turhat ennakkoluulot ”sotilaan roolista” hän toivoisi jättäneensä pois aiemmin.

– Kannustaisin itseäni oleman rohkeammin oma itseni sekä luottamaan itseeni ja omaan osaamiseeni enemmän. Työssä tai varusmiespalveluksessakaan ei ole mitään tarvetta vetää tietynlaista ympäristöön sopivaksi ajateltua sotilaan roolia, Puolakka muistuttaa.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Uratarinat: MPKK:n valintaupseeri, kapteeni Esko Äärynen

Kapteeni Esko Äärynen

Kapteeni Esko Äärynen valmistui Maanpuolustuskorkeakoulusta sotatieteiden kandidaatiksi vuonna 2012. Samana vuonna hän aloitti työt nuoremman upseerin virassa Rovaniemellä Lapin ilmatorjuntarykmentissä. Ensimmäiset vuodet kuluivat jaosjohtajan tehtävässä ilmatorjuntapatteriston esikunnan (JOPO 06) ja ilmatorjuntaohjuspatteri 90M koulutuksen parissa.

– Vuonna 2015 sain mahdollisuuden lähteä ulkomaan tehtävään, ja seuraava vuosi kuluikin Kosovossa NATO:n johtamassa KFOR operaatiossa, Äärynen kertoo.

Hän nostaakin Kosovossa vietetyn vuoden ikimuistoisimpana kokemuksena tähänastiselta uraltaan.

– Ensimmäiset kuusi kuukautta työskentelin suomalaisen yhteysupseeriryhmän jäsenenä ja taisteluvälineupseerina. Yhteysupseerina tapasimme ryhmämme vastuualueella paikallisia viranomaisia, yrityksiä ja yksityishenkilöitä ja monitoroimme erilaisia tapahtumia, Äärynen kertoo.

– Taisteluvälineupseerin roolissa huolehdin suomalaisten aseista ja ampumatarvikkeista sekä järjestin suomalaiselle osastolle Kosovossa ammuntoja ja ampumakoulutusta. Pääsin järjestämään myös yhden yhteisen ammunnan Yhdysvaltojen kansalliskaartin joukkojen kanssa, hän jatkaa.

Toiset kuusi kuukautta Kosovossa Äärynen toimi operaation pääesikunnan operaatiokeskuksessa osastoupseerina.

– Tämä tehtävä oli eri tavalla hyvin mielenkiintoinen, kun ainoana suomalaisena työskentelin kansainvälisessä esikunnassa päivittäin ulkomaisten upseerien kanssa. Kaikkiaan upseereita operaatiokeskuksessa oli kuudestatoista eri maasta.

Äärynen Kosovossa 2016

Kosovosta palattuaan Äärynen aloitti sotatieteiden maisterin opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa, josta hän valmistui syksyllä 2018. Lapin ilmatorjuntarykmentti liitettiin puolustusvoimauudistuksessa osaksi Jääkäriprikaatia vuonna 2015, ja maisterikurssin jälkeen Äärynen ehti työskennellä Jääkäriprikaatissa yksikön varapäällikön ja prikaatin esikunnan koulutusosaston osastoupseerin tehtävissä.

Osastoupseerina hän vastasi asevelvollisten asioista ja oli mukana toteuttamassa Koulutus 2020 -uudistusta Jääkäriprikaatissa. Lisäksi Äärynen sai mahdollisuuden päästä suunnittelemaan koko ilmatoiminnan toteutuksen Jääkäriprikaatin ja Kainuun prikaatin yhteiseen Kirves 19 -harjoitukseen.

– Oli mielenkiintoista olla mukana suuren harjoituksen johto-organisaatiossa ja suunnitella harjoituksen ilmatoiminta yhdessä lentävien osastojen kanssa. Tässä tehtävässä pääsi sovittamaan yhteen hävittäjien, helikopterien, lennokkien ja droonien lentotoiminnan maajoukkojen liikkeiden ja tarpeiden mukaisesti.

Äärynen esittelemässä Maanpuolustuskorkeakoulua keväällä 2020

Vuoden 2020 alussa Äärynen palasi Maanpuolustuskorkeakoululle, muttei tällä kertaa koulunpenkille vaan valintaupseeriksi. Nykyiseen valintaupseerin tehtävään kuuluu muun muassa opiskelijavalintojen järjestäminen kaikille tutkintotasoille sekä opiskelijarekrytointiviestinnän suunnittelu ja toteuttaminen.

– Tahdon jatkaa vielä tällä hetkellä koulutuksen ja nimenomaan opiskelijavalintojen parissa. Valmistun tämän vuoden aikana turvallisuusjohtamisen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja toivon voivani hyödyntää tätä osaamista myöhemmissä tehtävissäni Puolustusvoimissa.

Kadetti Äärynen

Äärynen kertoo, että hänen uransa on vastannut pitkälti niitä odotuksia, joita hänellä oli aloittaessaan opinnot kadettina.

– Kuitenkin omat toiveeni ja ajatukseni ovat myös kehittyneet uran aikana, joten en välttämättä ole juuri nyt siellä, missä kadettina olisin itseni kuvitellut. Upseerin urassa hienoa on sen nousujohteisuus ja se, että pääsee itse vaikuttamaan siihen, millaisiin tehtäviin urallaan suuntautuu, hän toteaa.

Haasteitakin on tullut vastaan esimerkiksi opiskelusta ja työskentelystä eri paikkakunnilla, koska ne ovat vaatineet erossa oloa omasta perheestä. Äärynen huomauttaa kuitenkin, että esimerkiksi virkaurakurssit ovat hyvissä ajoin tiedossa, joten hyvällä suunnittelulla ja joustolla ei ole syntynyt mitään ylitsepääsemättömiä esteitä.

– Monenlaisissa tehtävissä työskentely on kehittänyt kykyjäni omaksua uusia asioita ja suuriakin kokonaisuuksia suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä taito on ehdottomasti sellainen, mistä on hyötyä tulevalla uralla ja kaikenlaisissa tehtävissä elämän varrella, hän summaa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää - Maavoimat, pioneeriopintosuunta

3 vuotta ja 70 000 matkustettua kilometriä koulun perässä, mutta minkä tähden?

Kadettikoulu ja sotatieteiden kandidaatin tutkinto. Minkälaisia ajatuksia ne herättivätkään minussa, kun ne ensi kerran kuulin? En totisesti muista. Minulle upseerin ura ei ikinä ollut mikään lapsuuden haaveissa siintänyt unelma-ammatti. Mikä sitten sai minut hakemaan Maanpuolustuskorkeakouluun kaikkien muiden vaihtoehtojen sijaan? Sekin on
hieman mysteeri itselleni, mutta valinta ei ole ollut huono. Yritän tässä tekstissä hieman avata syitä sille miksi valitsin upseerin uran, miten olen kokenut viimeiset kaksi ja puoli vuotta koulussa ja mitä odotan tulevalta.

Palomies. Nykyaikana toki käytän termiä pelastaja, koska sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat pinnalla. Sellainen supersankari minusta piti tulla! Ei kuitenkaan pelkästään siksi, että isäni on palomies. Hän on muuten kova jätkä, sillä hän täyttää 59 vuotta elokuussa ja läpäisee edelleen kaikki fyysisen kunnon testit, joita esimerkiksi savusukellustehtävät vaativat. Saa suorittaa perässä. Pelastajan ammatissa minua kiehtoo ihmisten auttamisen ja tulipalojen sammuttamisen lisäksi etenkin yllä olevan esimerkin avulla kuvailtu fyysisen toimintakyvyn merkitys ammatissa pärjäämisen kannalta. Olen käynyt myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa keväällä 2015, mutta silloin ovet eivät auenneet kyseiseen opinahjoon. Edelleen sama teema säilyi, eli kiinnostus liikuntaa ja ihmisen fyysistä toimintakykyä kohtaan. Kiinnostus, josta on tullut iso osa elämääni jo pelkästään parikymppiseksi kestäneen ”urheilu-uran” vuoksi. Siitä urasta voisi kirjoittaa hyvinkin vahvasti värikynällä maustetun oman blogitekstinsä, mutta ei siitä sen enempää tähän.


Luonto. Kukapa tässä ammatissa työskentelevistä ei tykkäisi liikkua luonnossa. Toimistotyö ei ollut missään vaiheessa sopiva vaihtoehto minulle. Tuskin pystyisin siihen, tai vaikka pystyisinkin, niin en minä siitä nauttisi. Toki upseerin työt vaativat välillä toimistossa istumista, mutta suurin osa työstä tehdään muualla. Tunnustan kuitenkin, että marraskuun sateiset illat eivät ole kivoja, varsinkaan kun majoituksena on teltta, jonka katto vuotaa. Kuitenkin ne kuuluvat tähän työhön, eikä se ole huono asia, sillä nämä kyseiset illat pitävät ihmisen nöyränä. Kaikki intin käyneet tietävät, kuinka hohdokasta se on tällaisen kokemuksen jälkeen päästä sisätiloihin, ottaa kuuma suihku ja pukea tyttöystävän (tai poikaystävän, tai vaikka äidin) kutomat villasukat jalkaan. Se tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin se tuntui tammikuussa 2016, kun oma, märällä loskalla höystetty alokasleirini tuli päätökseen Säkylän Huovinrinteellä.

Se ei muuten ollut vielä tuo alokasleiri, joka sai minun pääni kääntymään kohti Santahaminaa, mutta se sai minut jostain syystä hakemaan aliupseerikurssille. Ihmettelen tuota päätöstä vieläkin. Oikeastaan mitään, mitä tapahtui vuonna 2016 ei voi pitää suurimpana syynä sille, että hain Kadettikouluun. Varusmiespalvelus nosti toki pintaan paljon uusia ajatuksia asiaan liittyen, mutta päätös syntyi vasta vuoden 2017 alkupuolella. Sopimussotilas, vänrikki Pelttari. Se, mitä koin tuon puolikkaan vuoden 2017 aikana, sai minut hakemaan sotatieteiden kandidaatiksi. Työyhteisö oli mahtava, työtehtävät mielekkäitä ja lähes joka päivä oli kiva lähteä töihin. Toki sopimussotilaana erilaiset nakkihommat myös osuivat kohdalle, mutta pääosin aikani Satakunnan jääkäripataljoonan 2. jääkärikomppaniassa oli mahtavaa, noin niin kuin työksi. Tähän väliin suosittelenkin kaikkia varusmiespalveluksen käyviä pyrkimään sopimussotilaan tehtäviin. Maailma ”intin verkkareissa” on todella erilainen kouluttajahuoneen oven toiselta puolen…


No mitä viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat sitten pitäneet sisällään? Vastaus: PALJON. En rehellisesti edes tiedä, mihin kaikkeen olen saanut lisenssin ja mitä kaikkia oikeuksia tässä onkaan saatu kasaan. Mutta aikaa koulun penkillä, perinteisessä korpossa sekä tietenkin itsesääliä symboloivassa sikiöasennossa on tullut vietettyä, välillä jopa yli oman sietokyvyn. Kadettikoulu ei ole aina kivaa. Hetkessä sitä ei itse välttämättä ymmärrä, mutta kyllä tässä kolmannen vuoden keväällä sitä jo vähän paremmin ymmärtää, että onhan tässä opittu todella paljon hyödyllisiäkin asioita. Niin akateemisessa mielessä, kuin tietenkin myös sotilaallisessa mielessä. Kyllä se kynä pysyy kadetinkin kädessä (tai no, suurimman osan), vaikka aseista sitä useammin kuvia laitetaankin. Tai siis muut sotilaat laittavat, minä en.

Ehkä suurin oppi on kuitenkin tullut lukuisten luentojen ja sotaharjoitusten ulkopuolelta. Olen oppinut arvostamaan läheisiä ja ystäviä sekä heidän kanssaan vietettyä aikaa uudella tavalla, koska opiskeluaikana vapaa-aika omassa kotikaupungissa on kortilla. Ehkä läheiset ja ystävät eivät sitä täysin ymmärrä, mutta meille kadeteille se on kallisarvoisinta aikaa tämän koulurupeaman aikana. Se on aikaa, jolloin ei tarvitse puhua sotajuttuja tai stressata seuraavia tenttejä. Se on aikaa, jolloin koulujutut unohtuvat ja joka auttaa jaksamaan läpi pitkien kouluviikkojen esimerkiksi pimeässä ja märässä marraskuussa.

104. kadettikurssi valmistuu 28.08.2020. Tiedän, että menen takaisin Huovinrinteelle töihin. Yksikköä en vielä tiedä, enkä siten tulevia työtehtäviäkään tarkasti, mutta odotan jo tuota aikaa kovasti. Opintoja on vielä toki jäljellä, mutta tässä kohtaa ei tarvitse enää puristaa mailaa. Kaikki viimeisen vuoden opinnot tähtäävät nimenomaan pärjäämiseen ensimmäisissä työtehtävissä, joten se jossain kohtaa ehkä hieman kadoksissa ollut motivaatio löytyi suhteellisen helposti, kun kolmas viiva tuohon kadetin arvomerkkiin lätkäistiin elokuussa 2019.

Tulevaisuus siis näyttää menneitä vuosia valoisammalta, mutta menneet vuodet ovat edellytys valoisalle tulevaisuudelle. Työ luutnantin nappuloilla varustettuna kouluttajana ei jännitä, koska työkalupakki on suhteellisen täynnä tavaraa jo tässä vaiheessa. Kadettikoulua ei myöskään kannata pelätä. Sopivan nöyrä, mutta päättäväinen asenne, niin hyvä tulee!

Joskus kilometrit tuntuvat pitkiltä, kun sunnuntai-ilta kääntyy yöksi ja kyltti ilmoittaa matkaksi Lappeenrantaan vielä toistasataa kilometriä. Vaan joka kerta se matka on tullut päätökseen, vaikka joskus tie tuntuu yhtä pitkältä, kuin miltä nämä kaksi ja puoli vuotta ovat välillä tuntuneet. Mutta niin vain tämäkin matka tulee suhteellisen pian päätökseensä. Kolme vuotta ja 70 000 kilometriä välillä Turku – MPKK/MAASK. Palkinto, joka elokuussa odottaa, on kaiken tämän arvoinen!

Hyvää alkanutta vuosikymmentä ja tsemppiä kaikille, etenkin kadikseen hakijoille!

Kadetti Juuso Pelttari
Instagram ja Twitter: @kadettipelttari



torstai 26. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää - Merivoimat, merivartio-opintosuunta


Olen kadetti Santeri Hiljander ja opiskelen kolmannella vuosikurssilla merivartio- opintosuunnalla. Opiskelua Maanpuolustuskorkeakoulussa on takana siis noin kaksi ja puoli vuotta. Kurssimme valmistuu elokuussa 2020 ja tuolloin meidät nimitetään nuoremman upseerin virkaan. Rajavartiolaitoksen palvelukseen valmistuvat luutnantit nimitetään vakituiseen virkaan valmistumisen jälkeen.

Suoritin varusmiespalvelukseni Rannikkoprikaatissa Upinniemessä vuonna 2016. Koulutushaarani palveluksessa oli sotilaspoliisi ja reserviupseerikurssin suoritin Haminassa. Varusmiespalveluksen loppupuolella ajattelin hakeutua sopimussotilaaksi, koska työ vaikutti mielenkiintoiselta ja työilmapiiri kannustavalta.

Palveluksen jälkeen työt sopimussotilaana alkoivat samassa perusyksikössä, mistä olin muutamaa viikkoa aikaisemmin päässyt reserviin. Vastaanotto työpaikalla oli positiivinen ja vastuuta koulutuksien järjestämisestä sekä varusmiesjoukkueen johtamisesta alkoi kertyä ensimmäisestä viikosta lähtien. Sopimussotilaana työskenteleminen toi hyvää kokemusta Puolustusvoimissa työskentelystä, sillä varusmiehenä näkemys Puolustusvoimista työnantajana oli vielä hyvin suppea. Ajatus hakeutua opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun alkoi kiinnostamaan, kun pääsi keskustelemaan nuorien ja hieman kokeneempien upseereiden kanssa uramahdollisuuksista. Jättäessäni hakemusta opintopolkuun minulle oli selkeää, että hakeutuisin Merivoimien koulutusohjelmaan ja laivasto-opintosuunnalle. Laivasto-opintosuunnalle hakeutuvalla ei tarvitse olla aikaisempaa taustaa Merivoimista tai laivapalveluksesta. Itselläkään ei jälkimmäisestä ollut aikaisempaa kokemusta rannikkojoukkotaustaisena.



Vuonna 2017 tulin valikoiduksi opiskelemaan laivasto-opintosuunnalle ja koulu alkoi syyskuussa. Noin kuusi kuukautta koulun alkamisesta kaikkien puolustushaarojen ensimmäisen vuosikurssin kadetit opiskelevat Maanpuolustuskorkeakoululla, Helsingissä. Tuona aikana kurssi hioutuu todella hyvin yhteen ja uusia elinikäisiä ystävyyssuhteita syntyy varmasti. Tämän jälkeen puolustushaaroilla alkavat eriytyvät opinnot ja merikadettikurssi siirtyy Merisotakoululle Suomenlinnaan jatkamaan opintojaan. Opintomenestyksellä on suuri merkitys uravalinnan kannalta, sillä aselajivalinnat suoritetaan keskiarvon perusteella. Laivasto-opintosuunnan opiskelijoilla on mahdollisuus valita toisen vuosikurssin puolessavälissä merivartio-opintosuunta tai laivasto-opintosuunta. Oma valintani oli merivartio-opinsuunta. Päätökseeni vaikutti Rajavartiolaitoksen laaja tehtäväkenttä ja monipuoliset uramahdollisuudet. Viimeisenä opiskeluvuonna valitsimme vielä hallintoyksiköt ja merivartio-opintosuunan osalta vaihtoehtoinamme oli Länsi-Suomen merivartiosto tai Suomenlahden merivartiosto.



Opinnot ovat vuosikurssimme osalta siinä pisteessä että, kandidaatin tutkielmat on palautettu, väyläajoharjoittelut, vartiolaivaharjoittelut sekä toimivaltuuskoulutukset ovat takanapäin. Rajavartiolaitoksen opinnoista mieleenpainuvimpia ovat olleet vartiolaivaharjoittelut, joissa olemme päässet tutustumaan yksikön toimintaan sekä osallistumaan muun muassa kansainväliseen harjoitukseen Ruotsin rannikkovartioston kanssa.

Horisontissa siintää jo tuleva koulutuspurjehdus. Kolmannen vuosikurssin osalta koulutuspurjehdus mittaa merikadettien tasoa koko koulutuksen aikana opiskelluista asioista. Koulutuspurjehduksella kolmannen vuosikurssin kadeteilta vaadittava osaaminen on siis on varsin laaja. Hyvä yhteishenki ja tiimityöskentely korostuvat koulutuspurjehduksella olosuhteiden ollessa haastavat ja opetuskokonaisuuden tiivis.

Koulutuspurjehduksen päätyttyä on vuosikurssimme osalta opinnot loppusuoralla. Kesäloman jälkeen merivartio-opintosuunnalla on edessä parin viikon työharjoittelu tulevassa työyksikössä. Kyseisessä harjoittelussa on loistava tilaisuus tutustua tulevaan työyksikköön sekä työkavereihin. Merivartio-opintosuunnalta valmistuvan ensimmäisiin työtehtäviin voi kuulua esimerkiksi vartioupseerin tehtävä merivartioasemalla tai perämiehen tehtävä vartiolaivalla. Vaikka koulun aikana on opittu paljon uutta sekä kartutettu osaamista, on työelämässä opittavaa vielä paljon. Odotankin tulevalta työelämältä haasteellisia työtehtäviä, joissa pääsen laajentamaan ammattitaitoani.

Aurinkoisin terveisin
Kadetti Santeri Hiljander
IG: @kadettihiljander
Twitter: @kadettisanteri

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää – Maavoimat, jääkäri/pst opintosuunta

Kirjoitan tätä blogikirjoitusta kotisohvaltani Pirkkalassa, sillä kolmannen vuosikurssin jalkaväkikadetit olivat viime viikolla harjoituksessa Ruotsin Kvarnissa ja COVID-19 viruksen vuoksi meidät ohjattiin etäopetukseen pariksi viikoksi Suomeen paluun jälkeen.

Ruotsissa pääsimme harjoittelemaan rakennetun alueen taistelua simulaattoreita hyväksi käyttäen. Tähän tarkoitukseen rakennettu simulaattorikylä Spång olikin viimeisimmän päälle harjoitusalueena, josta isot pisteet ruotsalaisille. Matkassa oli mukana myös erittäin osaavat kouluttajat ja kokonaisuutena moni meistä totesikin harjoitusta yhdeksi parhaimmista, mitä olemme 3 vuoden aikana saaneet kokea.

Simulaattorikylä Spång
Viimeisen vuoden teemana on selkeästi ollut tiukka tekemisen meininki. Kesäloma kului omalta osaltani kandidaatin tutkielman parissa, joiden palautteen saimmekin juuri takaisin ja ainakin allekirjoittanut on enemmän kuin tyytyväinen nyt kun sekin on viimein hoidettu alta pois.

Elokuussa kouluun palattuamme olemme harjoitelleet runsaasti erilaisten jalkaväen aseiden, sekä välineiden käyttämistä aina NLAW-ohjuksesta 60-luvun raskaaseen sinkoon asti. Tämän lisäksi jalkaväen taistelutekniikka ja taktiikka on ollut vahvasti mukana opetuksessa. Tämä on ollut merkittävä muutos aiempiin vuosiin, jolloin teorian osuus käytännön tekemiseen verrattuna oli selkeästi suurempi.


Raskas sinko 95 S 58 - 61



Omia opintoja tarkastellen viimeinen vuosi onkin ollut erittäin palkitseva huolimatta kuluttavuudestaan. Jalkaväen opintosuunnilla päivät venyvät yleisesti ottaen usein iltaan. Kaikki opiskelut on kuitenkin toteutettu käytännössä alle 40-hengen porukassa kaikkien tavoitellessa samaa asiaa, itsensä kehittämistä tulevana upseerina ja sotilaana. Tämä näkyy hyvin myös oppimisessa.



Tässä kohtaa, kun pohdin omia opiskelujani, päällimmäisenä mieleen nousee yhdessä tekeminen. Jokainen on luonnollisesti vastuussa omista opiskeluistaan, mutta se helpottaa, kun tietää että muutkin painivat samojen asioiden kanssa. Vertaistukea on saatu esimerkiksi sunnuntai-iltaisin koululle palatessa. Työmoraalia ei pidä kuitenkaan kiistää, sillä jokainen meistä on hoitanut omat hommansa tilanteesta huolimatta.
Vaikka opiskelujen loppu alkaakin jo häämöttää, en rehellisesti sanottuna ole juurikaan miettinyt valmistumistani. Hoidetaan ensiksi opiskelut kunnialla loppuun ja mietitään näitä asioita sitten kun on sen aika. Tämä on toki ylipäätään mahdollista vain, koska valmistumme suoraan ammattiin, eikä meidän tarvitse stressata tulevaisuudestamme. Koen sen erittäin positiivisena asiana, koska voin keskittyä siihen mikä on nyt olennaista.

Työpaikka olikin yksi suurimpia motiiveja itselleni aikanaan kouluun haettaessa. Meikäläistä ei kiinnostanut opiskella jotain alaa monta vuotta vain havaitakseni, etten tule työllistymään sillä. Toki tälläkin on hintansa ja työpaikkani tulee sijaitsemaan satoja kilometrejä pohjoisemmassa, mitä olin alun perin toivonut. Onneksi muutaman kerran Vuosangassa pyörähtäneenä olen päässyt toteamaan, että ainakaan harjoitusalueissa ei ole valittamista.

Työllistymisen varmuus ei ollut kuitenkaan ainut asia, mitä toivoin. Tavoitteenani oli saada työ, jonka koen itse mielenkiintoisena, mutta myös yhteiskunnallisesti merkittävänä. Päivääkään en ole toki näissä verkkareissa vielä työskennellyt, mutta lähes 2,5 vuotta alaa opiskelleena olen edelleen sitä mieltä, että upseerin ammatti sopii edellä mainittuihin vaatimuksiini.


(C) mss_stamout (instagram)
Eipä mulla tässä oikeastaan muuta, tsemppiä pääsykokeisiin kaikille hakijoille!

Terveisin kadetti Joona Hakala
Instagram: @kadettihakala

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää - Merivoimat, laivasto-opintosuunta

(Huom! Blogipostaus on kirjoitettu ennen koronavirustilannetta Suomessa.)

Olen kadettipursimies Miikka Suni ja Kadettikoulua on takana kaksi ja puoli vuotta Merivoimien laivasto-opintosuunnalla. Nimittäminen nuoremman upseerin virkaan on edessä elokuun lopulla. Tässä kirjoituksessa tulen avaamaan omia motiiveja hakeutumisestani upseerikoulutukseen sekä mietteitä koulutuksesta ja tulevasta työelämästä.

Varusmiespalveluksen suoritin Karjalan prikaatissa, Kymen jääkäripataljoonassa, panssarintorjuntaohjusjoukkueessa, suorittaen välissä Reserviupseerikurssin Haminassa. Vaikka varusmiespalveluksen aikana en ajatellut hakeutuvani töihin Puolustusvoimiin, oli vallitseva ajatusmaailmani suoriutua mahdollisimman hyvin kansalaisvelvollisuudesta, oppia laaja-alaisesti uusia asioita ja ennen kaikkea haastaa itseni.

Välivuosieni aikana suoritin koulutetun hierojan opinnot ja perustin yrityksen. Puoli vuotta kotiutumiseni jälkeen aloin miettiä jatko-opintoja käynnissä olevan koulutukseni jälkeen. Ajatukseni sotilasurasta alkoivat nostaa päätään, koska jälkeenpäin ajateltuna pidin organisaation selkeydestä, monipuolisista uravaihtoehdoista sekä varmasta työpaikasta koulutuksen jälkeen. Koin myös tärkeäksi tehdä työtä, jonka arvopohja on itselleni merkityksellinen.

Tietoa opiskelusta hain aktiivisesti valintaoppaista ja internetistä. Alusta alkaen oli selvää, että hakeudun Merivoimien laivasto-opintosuunnalle. Merivoimissa minua kiinnosti laivapalveluksen monipuolisuus, merellinen toimintaympäristö sekä uudistuva aluskalusto. Vaikka varusmiespalveluksen suorittaa Maavoimien joukko-osastossa, se ei estä hakeutumista Merivoimien opintosuunnille Kadettikoulussa.

Ensimmäisellä hakukerralla pääsykokeissa minulle selvisi, että silmälasit ovat este laivapalvelukselle. Suoritin kuitenkin pääsykokeet loppuun, vaikka pettymys oli suuri. Paikka aukesi Maavoimien koulutusohjelmassa, mutta jätin opiskelupaikan vastaanottamatta. Olin päättänyt Merivoimien olevat itselleni ainoa vaihtoehto. Kävin syksyllä silmien laserleikkauksessa ja seuraavana keväänä hain toistamiseen yhteishaussa Kadettikouluun. Toisella hakukerralla saavutin välitavoitteen ja aloitin syksyllä Merivoimien laivasto-opintosuunnalla erittäin motivoituneena.

Suoritetut opinnot ovat tarjonneet pitkiä päiviä, unohtumattomia kokemuksia, paljon merellä vietettyjä päiviä sekä elinikäisiä ystäviä. Taustani Maavoimissa ei ole vaikuttanut opiskeluun, kaikille opetetaan samat perusteet ja asiat varusmiesaikaiseen koulutustaustaan katsomatta. Oikea asenne ja pitkäjänteinen työ ovat ominaisia piirteitä, joilla koulussa pääsee pitkälle. 


Opintojen aikana tehtävät valinnat pohjautuvat opintojen keskiarvosta muodostettuun paremmuusjonoon. Näitä valintoja ovat opintosuunnan valinta laivasto-opintosuunnan ja merivartio-opintosuunnan välillä toisena opiskeluvuonna sekä viimeisenä vuonna tehtävät joukkoyksikkövalinnat. Vaikka koulumenestyksellä on vaikutusta tulevaisuuteen, on mielestäni kouluaikana hankittu ammattitaito ja osaaminen tärkeämpi osa-alue työelämään siirryttäessä ja näin ollen oikea lähestymistapa opiskeluun.

Tällä hetkellä kandidaatin tutkielmat ovat jo palautettu, työharjoittelujakso mahdollisissa tulevissa perusyksiköissä suoritettu ja katseet ovat kääntyneet kevään koulutuspurjehdukseen. Viimeinen vuosi on opinnoiltaan erittäin mielenkiintoinen. Aikaisemmin omaksutut suuremmat kokonaisuudet ovat nivoutuneet alustasan näkökulmaan niin taktiikassa kuin tekniikassa merenkulkua unohtamatta. Työharjoittelujaksoilla opittuja asioita on päässyt soveltamaan käytännössä.

Kevään kuusi viikkoa kestävä koulutuspurjehdus mittaa vanhimman vuosikurssin osalta laaja-alaisesti koulun aikana opittuja tietoja ja taitoja. Vastuullamme olevia osa-alueita ovat muun muassa valtameripurjehduksen suunnittelu ja toteutus, aluksen reittitarkastelut ja tilannekatsaukset, sään ennustaminen ja tähtimerenkulku. Koulutuspurjehduksella harjaannumme myös aluksen valvonta- ja taistelujärjestelmien käytössä. Vastuuta on paljon ja tekemistä riittää jo ennen reissua. Yhdessä tekeminen ja kurssitovereiden tukeminen ovat avainasemassa onnistuneeseen ja oppimisentäyteiseen purjehdukseen. Odotukset purjehduksesta ovat korkealla!

Koulutuspurjehduksen jälkeen kaikki opinnot ovat pääasiassa suoritettu. Työelämään siirtyminen alkaa hiljalleen realisoitua, ja hetkittäin tulevaa on kerennyt jo pohtimaan. Ensimmäinen tehtävä laivasto-opintosuunnalta valmistuvalla nuorella upseerilla on pääsääntöisesti merenkulku-upseerin tehtävä, josta siirrytään taistelukeskukseen eri aselajiupseerin tehtäviin. Itse odotan työelämältä haastavia työtehtäviä, joissa pääsee kartuttamaan ammattitaitoa sekä oppimaan uusia asioita. Kolmen vuoden koulutuksen aikana oppii paljon, mutta paljon asioita on vielä omaksuttavana. Valmistuminen ajoittuu mielenkiintoiseen aikakauteen Hamina-luokan elinkaaripäivityksen ja uuden Pohjanmaa-luokan valmistumisen suhteen. Tulevaisuuden Merivoimat tarjoavat työtehtäviä nykyaikaisimpien järjestelmien ja alusten parissa, joten motivoituneita hakijoita ja tulevaisuuden osaajia tarvitaan aina!


Keväisin terveisin,

Kadettipursimies Miikka Suni






torstai 30. tammikuuta 2020

Viimeinen sammuttaa valot

"Sinne ne taas menivät", tuumaan kun jään seisomaan Johtolan pihalle ja katson kuinka bussin takavalot pikkuhiljaa katoavat pimeään, Sutisentien suuntaan. Tämä oli allekirjoittaneelle jo kymmenes vuosi putkeen, kun olen seissyt samassa paikassa ja samoja ajatuksia ajatellen, eli kokemusta Vuosangasta riittää yllin kyllin.

Jotta tähän tilanteeseen tänäkin vuonna ollaan päästy, niin takana on kymmeniä suunnittelu- ja valmistelutunteja, jo ennen kuin harjoitus on alkanut. Huomioon pitää ottaa lukuisia eri muuttujia alkaen harjoitusjoukon vahvuudesta aina vieraiden vaatteiden kokoon asti. Töitä siis riittää, mutta sitähän varten huollon joukot harjoituksessa, mahdollistamassa!

Mitä siis tänä(kin) vuonna tuli tehtyä: Valmistettu ja tarjoiltu n. 25 000 ateriaa, jaettu 980 TST-muona-annosta, tankattu ajoneuvoja kymmenillä tuhansilla litroilla, tehty kymmeniä ajoneuvojen huolto- ja korjaustoimenpiteitä, lääkitty, hoidettu ja paikkailtu ”taisteluissa” loukkaantuneita sotilaita ja vielä käskytetty reservistä lääkäri kertausharjoitukseen varmistamaan lääkintähuollon sujuvuus. Ja tämä kaikki ja aika paljon muuta vain teitä varten arvon kadetit.

Nyt olette saanut esimerkkisuorituksen siitä, miten isossa harjoituksessa polkaistaan lähes ”nollasta” huolto-organisaatio käyntiin muutamassa päivässä. Ja kuten jo aiemmin sanoin, on kaiken perusta hyvä suunnittelu, toki ihmisten vankkaa osaamista ja kokemusta unohtamatta. Koska harjoitus on järjestetty Vuosangassa jo vuosien ajan ja avainhenkilöstö on joko pysynyt samana tai on perehtynyt tehtäviin hyvissä ajoin, on ollut ilo seurata miten asiat sujuvat kuin itsestään.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia huollon toimialoja hyvin sujuneesta harjoituksesta. Iso kiitos ja ensi vuonna nähdään, kun tulen sytyttämään valot.

Harjoituksen vääpeli
Pursimies Jere