keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Romeo yksi-yksi-kahdeksan, Vuosanka - harjoituksen varoupseerien kuulumisia

Ampumaharjoituksen varoupseeri vastaa ampumaharjoituksen varojärjestelyistä ja johtaa ammuntojen varotoimintojen koordinoinnin, eli huolehtii siitä, että ammunnat voidaan toteuttaa turvallisesti ja että mahdolliset riskitekijät on minimoitu ja yllättäviinkin tapahtumiin on varauduttu. Käytännössä varoupseerin tehtävät harjoituksessa muodostuvat erilaisten ilmoitusten ja lupien antamisesta ja vastaanottamisesta.

Varoupseerin aamu alkaa kadettien ampumatyöryhmien ilmoittautuessa varoverkkoon. Aamun aikana ampumakentältä satelee varotoimistoon ilmoituksia puomien asettamisesta ja tarkastamisesta, maalialueille menosta ja sieltä poistumisesta, liikenteestä vartiopaikkojen kautta ampumapaikoille ja niin edelleen. Ilmoitusten vastaanottamisen ohessa varoupseeri pyytää ilmatilan hallintayksiköltä lupaa aloittaa ammunnat ampuma-alueella, jotta aloittamisluvat voidaan antaa ammunnanjohtajille ajallaan.

”Kuusi valmis, voinko aloittaa ammunnan kovapanosvaiheen?”
kuuluu ammunnanjohtajan repliikki varoverkossa. Ennen aloitusluvan tarkastamista varoupseeri tekee omat tarkastuksensa: onko viereisten ampumapaikkojen väki poistunut aloittavan ammunnan vaara-alueelta, ovatko alueen eristykset kunnossa ja niin edelleen. Varoupseeri pitää tarkkaa kirjaa eri aikoihin aloittavien ammuntojen tilanteista ja ohjaa tilanteen mukaisesti ampumatyöryhmiä ja muita alueella liikkuvia niin, ettei kukaan vahingossakaan päädy vaarallisille alueille tai viivytä muiden toimintaa.

Ampumaharjoitusten varojärjestelyitä koeponnistetaan harjoituksen aikana esimerkiksi pelastuspalveluharjoituksilla, joilla testataan hälytysketjujen toimivuutta, lääkintä- ja pelastusyksiköiden valmiutta sekä yksittäisten ampumatyöryhmien ensiaputaitoja. Tieto pelastuspalveluharjoituksista pidetään pienen piirin sisällä, jotta harjoitustilanteet tulevat yllätyksenä mahdollisimman monelle ja siten palvelevat todenmukaisemmin järjestelmän testaamista. Harjoittelun aikana varoupseeri koordinoi ammunnanjohtajia, vartiopaikkoja ja pelastustoiminnan yksiköitä, jotta apu saadaan viiveettä tarvitsijoille.

Koska harjoitus on koulutustapahtuma, on varoupseerilla myös oma osansa tulevien ammunnanjohtajien koulutuksesta: päivittäisissä varo- ja koulutuspuhutteluissa varoupseeri antaa palautetta työryhmille muun muassa varoverkon radioliikenteestä, ammunnanjohtajilta vaadittujen kirjallisten ilmoitusten laadusta ja niin edelleen. Puhutteluilla varmistetaan päivän havaintojen leviäminen opiksi ja ojennukseksi mahdollisimman monelle ammunnanjohtajalle ja -valvojalle.

Illalla pimeäammuntojen päätyttyä varoupseeri ilmoittaa päivän ammuntojen päättymisen ilmatilan hallinnalle sekä valvoo ampumatyöryhmien poistumisen ampumapaikoilta ja aikanaan varoverkosta. Illalla kirjataan vielä ylös päivän aikana kulutetut ampumatarvikkeet ympäristövaikutusten seurantaa varten, arkistoidaan päivän ammunnoista palautuneet kuittauslistat ja valmistellaan seuraavana päivänä tarvittavat lomakkeet ja tiedostot. Pikkuhiljaa varoupseerikin pääsee huoltamaan ja lepäämään, mutta seuraava ampumapäivä odottaa jo kulman takana. ”Pyydän lupaa aloittaa ammunnat varausnumerolla kuusi, romeo yksi-yksi-kahdeksan Vuosanka, yläraja 2500 metriä…”

Ammunnan johtajana Vuosangassa

Ampumataito on yksi sotilaan tärkeimmistä taidoista. Oman ampumataidon kehittäminen ja ampumisen kouluttaminen ovat keskiössä upseerikoulutuksessa. Ensimmäisenä vuotena keskitytään ampumisessa harjaantumiseen ja yksinkertaisempien ampumaradalla tapahtuvien ammuntojen johtamiseen. Näitä ammuntoja kutsutaan perusammunnoiksi. Tästä seuraava askel on taisteluammunta, jossa radalla pötköttelyn sijaan taistellaan maastossa käyttäen yhä kovia ampumatarvikkeita. Taisteluammunta vaatii enemmän valmistelua ja myös vahvaa ammattitaitoa henkilöstöltä, jotta ammunta voidaan toteuttaa turvallisesti. Vuosangassa taisteluammunnat tulevat kadetille tutuksi, sillä ensimmäisenä opiskeluvuotena taisteluammunnoissa pääsee itse ampumaan ja toimimaan muun muassa tulitoiminnan valvojana. Nousujohteisuus jatkuu ensimmäisenä opiskeluvuotena ja kesällä tulee vastaan Syndalenin ampumaharjoitus, jossa opetellaan johtamaan partion taisteluammuntaa.

Kadiksen puolivälissä otetaan seuraava askel eteenpäin. Vuosangassa toisella vuosikurssilla keskiössä on ryhmän taisteluammunnan johtaminen. Se on partioammuntaa haastavampi kokonaisuus ja tämän huomasin itsekin ammunnan johtajana. Ensimmäinen johtamistani suorituksista oli harjoituksen alkupuolella. Johdin niin sanotun työryhmäammunnan, jossa testattiin suunnittelemaamme taisteluammuntaa. Ryhmäammunnan johtaminen oli minulle uusi kokemus ja totta kai tätä tuli jännitettyä. Jännittämistä lisäsi myös pimeä. Vuosangan harjoituksessa päivän aikana ammutaan kaksi ammuntaa, joista toinen tapahtuu pimeällä. Pimeä tuo lisää haastetta ja se lisää huomioon otettavia asioita. Ammunta on muun muassa harjoiteltava sekä valoisalla, että pimeällä ja ammunnan toimihenkilöstö merkataan punaisilla valoilla. Myös ampuvan joukon on osattava taistella pimeällä. Tähän käytetään muun muassa pimeänäkölaitteita ja valaisuvälineitä, kuten valaisuraketteja ja valopistoolia. Myös maalien havaitseminen ja liikkuminen ovat vaikeampaa pimeässä.

Turvallisuudesta ei tingitä ja ammunnan johtajan oikeuden saavuttamiseksi kadetin on päästävä turvalliseen johtamissuoritukseen ilman minkäänlaisia vaaratilanteita. Turvallisuutta lukuun ottamatta myös ammunnan johtamisessa on oikeus tehdä virheitä. Itsekin tein virheitä varsinkin ensimmäisellä kerralla, mutta sain kuitenkin hyväksytyn suorituksen.  Parantamisen varaa jäi ja onneksi sain mahdollisuuden vielä toiseen suoritukseen. Huomasin itse kehittyneeni ammunnan johtajana jo näiden kahden suorituksen ansiosta. Tämä vaatii yrittämisen halua, palautteen hyväksymistä ja parempaa valmistautumista.

Sain toisen suorituksen jälkeen kehuja ammunnan valvojalta ja ampuvalta joukolta. Huomasin myös itse suoriutuneeni paremmin ja olleeni itsevarma. Ammunnan harjoittelu onnistui lähes virheettömästi ja kovapanosvaihe sujui turvallisesti. Ampuva joukko oli tyytyväinen ammuntaamme ja varsinkin ryhmänjohtajan toiminnan vapaus ammunnassa onnistui erinomaisesti. Ampuvassa joukossa oli myös ranskalainen vaihto-oppilas, joka oli kokenut ammunnan mielekkääksi.

Osa jalkaväkeen suuntautuneista kadeteista pääsee johtamaan vielä viimeisenä kouluvuotena joukkueen taisteluammuntoja, mutta itselläni seuraavan kerran puikkoihin pääsee vasta työelämässä varusmiesten kanssa. Opittavaa löytyy siis vielä, mutta olen valmis!

105. Kadettikurssi
Kadetti Marco Raisvuo

tiistai 21. tammikuuta 2020

Tunnelmia Vuosangan taisteluharjoituksesta

Nuorimman kadettikurssin kolmas taisteluharjoitus järjestettiin tarkoituksella kaukana Santahaminan merituulesta Vuosangassa. Tiedustelukeskeisen kolmipäiväisen tarkoituksena oli oppia tiedusteluryhmän toiminnan perusasioita samalla korostaen toimintakyvyn ylläpitoa talviolosuhteissa. Harjoitus toteutettiin joukkuekoossa ja se sisälsi koulutusvaiheen ja opittuja taitoja hyödyntävän soveltavan vaiheen.

Bravo-joukkueen harjoituksen ensimmäinen päivä alkoi lyhyehköllä siirtymisellä harjoitusalueelle. Monelle uusi tuttavuus telakuorma-auto tarjosi vauhtia ja epäilyksiä perävaunussa kuljetettavien suksien ja rinkkojen mukana säilymisestä. Joukkueen päästyä perille koulutus alkoi tukikohdan valmisteluilla. Sissiteltat pystytettiin vasta saatujen tärppien mukaan ja sekä suksille että harjoitusta varten kuitatuille rinkoille tehtiin suojapoterot. Tämän jälkeen kadetit jaettiin kahteen osastoon koulutuksia varten.

Ensimmäinen puolijoukkueen koulutusaihe oli tiedusteluryhmän liike suksilla ja vihollisen harhauttaminen. Treeni huipentui soveltavaan takaa-ajoon, jossa koko Bravo-joukkue kunnostautui kapteenien höynäyttämisessä muun muassa luomalla valejälkiä ja johdattamalla takaa-ajajan tuliylläkköön.  Samaan aikaan toiselle osastolle järjestettiin talviolosuhteiden toimintakykykoulutusta aiheen erikoisosaajan opeilla. Nuotion sytyttämiseen ja talvipukeutumiseen saatiin uusia vinkkejä ja niitä päästiin heti hyödyntämään taistelumuonaa kokkaillessa. Pussiruuat loivatkin harjoitukseen kulinaarista tunnelmaa aterioiden ollessa pastasta perunamuusiin italialaisittain al dente. Koulutus sisälsi myös kertausta lämpökameroista, jotka jäivät kadettien käyttöön soveltavaan vaiheeseen.

Toisen päivän iltana koulutusrastien jälkeen alkoi harjoituksen soveltava vaihe, jossa toimittiin joukkueena varusmiehinä tiedustelukoulutuksen saaneiden kadettien johtaessa joukkuetta ja ryhmiä. Joukkueenjohtaja toteutti saamansa tiedustelutehtävän niin, että kaikki joukkueen jäsenet pääsivät partioittain muutaman tunnin kohteentiedustelutehtävälle. Jotkut onnekkaat saivat sen lisäksi vartioida omaa ryhmitystä tai sinne johtavaa ketunlenkkiä.

Tiedustelutietoa halutusta alueesta saatiin, mutta vihollisen sotilaspoliisi ei ollut ainoa haaste sen tiellä. Sää oli lauhtunut harjoituksen ensimmäisen päivän jälkeen ja vesi- ja räntäsade muuttivat sissiteltan katot sprinklereiksi ja hiihtolumen nuoskaksi. Yöllinen tiedustelutehtävä muistutti hidasta sauvakävelyä, mutta myös turhautuneena suksensa hylännyt kadetti kuvaili kävelypäätöstään uransa huonoimmaksi uppoillessaan märkään hankeen.

Viimeistenkin tiedustelupartioiden palattua aamun hämärissä tehtävältä tapahtui ikäviä. Vihollisen telakuorma-autot vyöryivät ryhmitykseen ja joukkue joutui tulitaisteluun, josta pyrittiin irtautumaan mahdollisimman pian. Irtautuminen oli takuulla jokaiselle raskas ponnistus. Osalla taakkana oli pitkä väistölenkki vaikeakulkuisessa maastossa, toisilla valmiiksi hidasta rämpimistä jarruttavien haavoittuneiden evakuointi. Lopulta uupunut joukkue pääsi sovittuun yhteydenottopisteeseen ja sai kuljetukseen apua telakuorma-autoilta.

Kadettien saavuttua takaisin tutulle majoitusalueelle harjoitus sai loppuhuipennuksen avantopulahduksen nimissä. Viimeinen koulutus oli Vuosangan-harjoituksen uusi lisäys: toiminta heikkoihin jäihin hiihdettäessä ja sieltä pelastautuminen suksisauvojen avulla. Pelätty kastautuminen tuntui lopulta hyvältä rankan vuorokauden päätteeksi.


Toimintakyvyn palautumista edistettiin vielä sotilaskodissa, missä käytiin kouluttajajohtoisesti läpi TST-harjoituksen palaute molempiin suuntiin. Kadettien pääasiallinen mielipide harjoituksesta oli positiivinen etenkin uusien kokemuksien ja hyödyllisten vinkkien takia. Turhautumisiltakaan ei kuitenkaan ollut vältytty ja kaikki olivat varmasti iloisia tulevasta huoltopäivästä ja kunnon yöunista.

106. kadettikurssi
Kadetit Markus Becker ja Iiro Isoaho


Kaksi ranskalaista Vuosangassa / Deux français à Vuosanka

Olemme vänrikit Kylian ja Thomas Ranskan maavoimien kadettikoulun, École Militaire InterArmesin, toiselta vuosikurssilta.

Saavuimme Suomeen 3. tammikuuta 2020 kansainvälisen opintojaksomme ajaksi. Tällä hetkellä olemme liittyneet Suomen Kadettikoulun yhteen joukkueeseen heidän Vuosangan talviharjoituksensa ajaksi.
Olemme toimineet niin aavikolla kuin Etelä-Amerikan viidakoissa, mutta nyt olemme löytäneet itsemme ympäristöstä, joka on meille täysin vieras: lumesta ja kylmyydestä.
Lyhyen hiihtokoulutuksen jälkeen otimme luotisuojaliivimme, reppumme ja rynnäkkökiväärimme - olimme valmiina tuleviin koulutuksiin. Meillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä edessämme tulisi olemaan.

Seuraavana aamuna heräsimme 06:30 valmiina ensimmäiseen koulutukseen. Hiihdimme puolitoista tuntia päästäksemme ensimmäiselle ampumapaikalla. Kyseessä oli varmasti elämämme pisimmät puolitoista tuntia; hiihtäminen on meille täysin uusi kokemus, ja olemme viettäneet enemmän aikaa hangessa kuin ladulla. Tämä on tietysti osa koulutusta.
Kun saavuimme ensimmäisille ampumapaikoille, olimme hämmentyneitä: monimutkaisia käskyjä, joista emme ymmärtäneet mitään. Tyydyimme tässä vaiheessa seuraamaan muita. Alkuhämmennyksen jälkeen suomalaiset ystävämme auttoivat meitä ymmärtämään tilanteen paremmin. Tästä alkoi viisi ammunnantäytteistä päivää aseilla, jotka olivat meille täysin uusia. Esimerkkinä RK95, kevyt kertasinko, raskas kertasinko jne. Koulutus eri aseisiin on kuitenkin ollut nopeaa ja tehokasta – olemme valmiit tuleviin taisteluammuntoihin.

Olemme molemmat kuuluneet Ranskassa taisteleviin joukkoihin, joten ampuma- ja taistelukoulutus on meille tuttua. Kuitenkin tilanteet, joissa nämä kaksi yhdistetään, ovat Ranskassa harvinaisia. Esimerkiksi tilanne, jossa ammutaan kovilla ampumatarvikkeilla rakennetun alueen ammuntaa ei olisi ikinä mahdollista Ranskassa. Olemme osallistuneet koulutukseen positiivisesti yllättyneinä.

Päivät ovat tuntuneet meistä pitkiltä, sillä emme ole tottuneet siihen, että aurinko nousee näin myöhään ja laskee näin aikaisin. Toiminta majoitusalueella yllätti meidät kuitenkin täysin. Ranskassa päivän päätyttyä asetumme laavuumme, syömme taistelumuonia sekä odotamme vartiovuoroamme. Valmis ateria, lämmin kamiina sekä erityisesti sauna olivat todella mukavia kokemuksia sotaharjoituksessa. Toivottavasti emme totu liian hyvään näissä olosuhteissa.

Kaiken kaikkiaan harjoitus on ollut täynnä yllätyksiä. Meitä on kohdeltu erittäin vieraanvaraisesti, itse asiassa kohtelumme ei voisi tästä enää paljoa kehittyä. Tässä vaiheessa harjoitusta osaamme jo hiihtää (kaatumatta liian usein) sekä juosta lumessa (liukastumatta liian usein). Erityisesti kuitenkin osaamme toimia ulkomaisten asevoimien kanssa sujuvasti ilman yhteistä kieltä.
Olemme todella tyytyväisiä kokemuksiimme harjoituksessa.





Lisätietoa kurssimme nimestä ja tunnuksesta:
Kurssimme nimi, USKUB, tulee ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalla käydystä taistelusta.
Kurssimme tunnus kunnioittaa tähän taisteluun osallistuneiden joukkojen muistoa.

******

Nous sommes les sous lieutnants Kylian et Thomas de la promotion USKUB de l´Ecole Militaire InterArmes, école de recrutement des officiers semi direct  francaise.

Arrivé en FINLANDE le 03 janvier 2020 dans le cadre de notre stage international nous avons incorporé une section du KADETTIKOULU afin de nous rendre a VUOSANKA pour le terrain annuel.
Ayant connu le desert et la foret equatorial nous voici plongé dans un milieu qui nous est tout a fait inconnu : le froid et la neige.
Apres une phase d´apprentissage du ski qui nous a parru tres rapide nous enfilons notre gilet par balle, notre sac et notre fusil pret a suivre l´intruction. Nous ne savions absolument pas a quoi nous attendre.

Reveil a 6h30 pour un depart sur le premier atelier, 1h30 de ski pour l´atteindre… pour nous les heures les plus longues de notre stage. Le ski etant vraiment nouveau pour nous, nous passons plus de temps les fesses dans la neige que debout sur nos ski. Mais soit, cela fait parti de l´instruction.
Arrivé sur nos atelier respectifs nous sommes un peu perdu, des ordres fuses, nous ne comprenons absolument rien et nous contentons de suivre le mouvement. Apres une petite phase de flou nous comprenons un peu mieux la situation avec l´aide de nos camarades Finlandais. Nous voici partis pour 5 jours de tir avec des armes qui sont nouvelle pour nous : le RK95, KVKES, APILAS..

L´instruction sur ce nouvel armement est rapide et efficace, nous sommes en mesure de realiser l´exercice avec notre groupe.
Les phases d´instructions de tir et de tactique ne manquent pas en FRANCE, de plus ayant appartenus a des unités combatantes, le combat nous est familier. Néanmoins rare sont les occasions de concilier les deux. Par exemple: tirer a balle réelle en combat ZUB. Jamais une chose pareil serait imaginable en FRANCE. Agreablement surpris, nous nous sommes pris au jeu.

Les journees nous paraissent longues, car inhabituer aux horaires de lever et coucher de soleil. Mais prennent une toute autre tournure arrives aux camps. En effet en FRANCE lors de la fin d’une journee on s’assoie sous notre bache, on mange notre ration et on attend notre tour de garde. Avoir un repas chaud, s’assoir autour d’un poil et surtout se retrouver au sauna nous etonnes au plus haut point dans un premier temps nous faisant craindre de prendre une mauvaise habitude pour la suite de notre formation.

En conlusion nous dirions que cette exercice a ete plein de surprises. L´acceuil que nous ont fait nos groupe  a ete tres apprecié et nous pensons que nous n´aurions pas pu en avoir de meilleur. Nous savons a present skier (sans trop tomber), courir dans la neige (sans trop glisser). Mais surtout travailler avec une autre armée de maniere intuitive sans parler la meme langue.
Nous sommes ravi d´avoir pu vivre cette experience.

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Kuutamohiihtoa ja kovapanosvaiheita – ensimmäisten ampumapäivien tunnelmia

Tammikuun toisella viikolla Santahaminan luentosalit ja palveluspuku vaihtuivat Vuosangan lumisiin maisemiin ja talvikumisaappaisiin – seuraavien viikkojen aikana nuorimmalla kadettikurssilla on edessään lukuvuoden ensimmäinen ampumaharjoitus. Uuden vuoden aloitus Vuosangan talvisissa olosuhteissa on kadeteille vuoden ensimmäinen kosketus korkeisiin hankiin, pakkaslukemiin ja suksien päällä tasapainotteluun. Suomalaisen sotilaan perustaidon – hiihtämisen – harjoittelu on keskeisessä roolissa Vuosangan harjoituksessa. Suurin osa ampumapaikoille siirtymisistä tehdään hiihtäen, ja joihinkin ammuntoihin kuuluu suksilla suoritettavia osuuksia. Jo ensimmäisten päivien aikana kadeteille alkoi härmistyä, että joukon hiihtotaso on hyvinkin vaihteleva. Vaikka joukossa on kaikkea SM-tason hiihtäjän ja suksien kanssa ensimmäistä kertaa luistelevien kansainvälisten vahvistuksen väliltä, on jokaisen hiihtotaito harjoituksen edetessä kehittynyt jatkuvasti.

Kahtena ensimmäisenä ampumapäivänä pääsimme heti hiihtämisen makuun, sillä ohjelmassa oli kaksi hiihtäen suoritettavaa ammuntaa: tiedusteluryhmän häirintäisku sekä sissiammunta suksilla. Osa ampumapaikoista on useamman kilometrin päässä majoituksesta, jolloin pelkkä ampumapaikalle siirtyminen vaatii ryhmältä suunnittelua ja tarkkaa ajankäyttöä. Kuun loisteessa tapahtuva hiihtäminen ei välttämättä suju yhtä nopeasti kuin päivällä. Ryhmän on otettava huomioon myös hiihtourien kunto, sillä lämpötilan ollessa plussan paremmalla puolella alkaa hiihtäminen monin paikoin muistuttaa enemmän tervassa kävelyä kuin virtaviivaista urheilusuoritusta. Noin tunnin hiihtämisen jälkeen ryhmämme saapui ampumapaikalle, jossa saimme jatko-ohjeet ampumapäivään liittyen. 

Kaikki ammunnat suoritetaan sekä valoisalla että pimeällä. Harjoittelun alussa ryhmänjohtaja käy maastontiedustelussa ammunnan johtajan kanssa. Samaan aikaan muu ryhmä on usein tehtävään liittyvässä oheiskoulutuksessa. Maastontiedustelun pohjalta ryhmänjohtaja laatii taistelusuunnitelman, joka harjoitellaan kokonaissuorituksena ilman ampumatarvikkeita. Vasta onnistuneen harjoittelun jälkeen ryhmä pääsee toteuttamaan varsinaista kovapanosvaihetta. Vaikka joukon tehtävä pysyy samana, on harjoittelu suoritettava sekä valoisalla että pimeällä.

Kainuun metsien lumipeitteet tuovat oman mausteensa myös kovapanosvaiheeseen – yhtenä hetkenä suksi luistaa, kun taas toisena tehdään läheistä tuttavuutta latu-uran kanssa. Kovapanosvaiheessa testataan kadettien osaamista ja taitojen yhdistelemistä: on esimerkiksi osattava nousta suksille taistelun tiimellyksessä, vaikutettava viholliseen viidentoista sekunnin valaisun aikana ja tuhottava panssarivaunu erilaisilla pst-aseilla. Ryhmän on pystyttävä toimimaan ja taistelemaan haastavissa olosuhteissa. Tuli, liike ja kommunikaatio korostuvat vaikeakulkuisessa maastossa. Kun tähän yhtälöön lisätään suomea taitamaton taistelija, hiihtoladulta eksynyt soturi ja metritolkulla lunta, päästään toden teolla testaamaan joukon toimintakykyä. Jokainen ryhmämme jäsen suoriutui hyvin ensimmäisistä ampumapäivistä, vaikka päivät olivat välillä vaativia.

Vuosangan harjoituksessa jokaisen kadetin on mahdollisuus oppia uutta ja soveltaa aikaisemmin oppimiaan taitoja talvisessa ympäristössä. Toimintaympäristö on paikoittain haasteellinen, mutta epämukavuusalueelle mentäessä myös oma sietokyky ja taitotaso kasvavat. Samalla pääsee kurkistamaan ammunnan järjestelyihin liittyviin yksityiskohtiin. Vanhempi kurssi on käyttänyt lukuisia tunteja ammuntojemme suunnitteluun. Olemme päässeet toteuttamaan paikoittain vaativia, mutta erittäin antoisia ammuntoja ensimmäisten ampumapäivien aikana. Harjoitusta – ja samalla ampumapäiviä – on vielä jäljellä, ja pian pääsemmekin toteuttamaan toisen ampumaviikon ammuntoja. Tästä on hyvä jatkaa!

106. kadettikurssi
Kadetti Margarita Huuki

torstai 16. tammikuuta 2020

Ammunnan valvojan terveiset!

Ammunnan valvojan tehtävänä Vuosangan ampumaharjoituksessa on valvoa, ohjata sekä kouluttaa sotatieteiden kandidaattiopiskeljoita taisteluammuntojen varo- ja johtotehtäviin. Vuosangan ampumaharjoitus on kadettien tärkein harjoitus kandidaatin opintojen aikana. Tässä harjoituksessa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat antavat näyttöjä tulitoiminnan valvojan tehtävissä ja toisen vuosikurssin opiskelijat ryhmän taisteluammunnan johtajan tehtävissä. Molemmat lisenssit ovat keskeisiä myöhemmin työelämässä esimerkiksi perusyksikön kouluttajan tehtävässä.

Ammunnan valvojan työmaa.

Toisen vuosikurssiin opiskelijat vaihtavat tehtäviä kaksi kertaa päivässä. Kyseisellä kierrolla pyritään saamaan opiskelijoille mahdollisimman laaja kokemus ammuntojen johtamisesta. Valvojan näkökulmasta katsottuna, hänellä on aina ”uusi” ammunnan johtaja valvottavana. Tämä aiheuttaa haasteita muun muassa tiedon välittymisen kanssa. Palaute joka annetaan yhdelle ammunnan johtajalle ei aina välity seuraavalle. Ampumatyöryhmän sisäisen tiedon välittymisen varmistaminen on yksi ammunnan valvojan keskeisistä tehtävistä.

Valvojan tärkeimmät työkalut ovat moottorikelkka ja hyvät hermot. 

Opiskelijoiden ohjaaminen tarkoittaa, että heille ei suoraan käsketä miten ammunnat pitää rakentaa tai johtaa. Ammunnan valvoja yhdessä harjoituksen varo- ja johtohenkilöstön kanssa pyrkivät rakentamaan opiskelijoille innostavan oppimisympäristön, jossa he voivat vapaasti kokeilla erilaisia tapoja toteuttaa ja johtaa taisteluammuntoja sekä myös oppia mahdollisista huonoista päätöksistä. Paras palaute valvojalle on hetki jolloin opiskelija itse oivaltaa uuden toimintavan ja kokee oppimisen iloa.


T5B-ammunnan harjoittelu käynnissä. 

Ammunnan johtaja on ampuvan joukon pääkouluttaja omassa ammunnassaan. Kun opiskelijat vielä harjoittelevat kyseistä tehtävää heidän huomionsa saattaa kiinnittyä ammunnan varoteknisiin suorituksiin ja ammuntojen järjestämisen perimmäinen syy voi unohtua. Taisteluammunnat ovat aina joukon koulutustapahtumia ja se on syy miksi taisteluammuntoja toteutetaan. Valvojan näkökulmasta on tärkeää tukea ammunnan johtajaa, jotta hän muistaa kouluttaa ampuvaa joukkoa sekä tulitoiminnan valvojia. Tulitoiminnan valvojien kouluttaminen voi ilmetä esimerkiksi vaatimuksina. Tästä esimerkkinä olkoon sinkoampujien harjoituttaminen ”kovassa” tuliasemassa ammunnan harjoittelun aikana. Ammunnan johtaja käskee ja valvoo, että tulitoiminnan valvot kouluttavat ampuvaa joukkoa niin että he varmasti ovat tarvittavalla taitotasolla ennen kovapanosvaiheen alkua. Harjoittelun merkitys korostuu ennen pimeäammuntoja!!

Tällaista ammunnan valvojalta tältä kertaa. Tsemppiä opiskelijoille loppuharjoitukseen!! Muistakaa pitää huolto omasta toimintakyvystänne - muuten ei jaksa oppia uutta.

-Ammunnan valvoja ”Kuusi”

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Lääkintähuollon toiminta harjoituksessa

Tämän harjoituksen lääkintähuolto muodostuu kahdesta viikoittain vaihtuvasta kenttäsairaanhoitajasta. Me olemme harjoituksessa mukana 11.-18.1.2020. Olemme ensimmäistä kertaa virkaurallamme Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoituksessa. Vaikka Kainuun prikaatin harjoituksista on jo kokemuksia useamman vuoden ajalta, tunne oli hieman jännittynyt harjoitukseen lähtöaamuna, koska henkilöstö ja toimintamallit olivat hieman erilaiset verrattuna totuttuihin. Alkujännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, koska yhteistyö harjoituksen henkilöstön kanssa on sujunut hyvin ja luontevasti. Tehtävämme tässä harjoituksessa on huolehtia sairastuneiden vastaanoton pitämisestä, ammuntojen lääkinnällisestä varotoiminnasta sekä lääkintämiesten kouluttamisesta.

 
Varomääräys D7.7 määrää ammuntojen lääkinnällistä varotoimintaa. Ammunnoissa tulee olla nimettynä ensiapuhenkilö, joina tässä harjoituksessa pääasiassa toimivat lääkintämiehet ja lääkintäaliupseeri. Osassa ammunnoista ensiapuhenkilöillä oli käytössään ahkio, jonka käyttöä harjoittelimme ennen ensimmäistä ammuntapäivää leirisairaalan lähimaastossa. Alla olevassa kuvassa suoritetaan (kuvaus)potilaan siirtoa ahkioon, potilaan ollessa jo hypotermiapussissa ja vetoalustaan kiinnitettynä. Näiden välineiden käyttö tulee olla myös lääkintämiehillä hallinnassa.


Lääkinnällinen pelastustoimi on osa pelastusorganisaatiota, jota johtaa pelastustoimen johtaja. Pelastuksen ja lääkinnän yhteistyön harjoitteleminen on tärkeää, jotta tositilanteissa toiminta olisi saumatonta. Yhteistoiminnan sujuvuutta parantaa myös hurtti huumori pelastuksen ja lääkinnän välillä. Tässä harjoituksessa kertasimme jo ennestään opittuja asioita sekä saimme uusia vinkkejä ja neuvoja harjoituksen reserviläislääkäriltä.


Toivomme kaikille palvelusturvallista ja mukavaa loppuharjoitusta!
Kenttäsairaanhoitajat Mira Haaja & Maria Leiniö-Eeva

Harjoituksen lääkärin terveiset
 
Näin alkuvuodesta 2020 sain hienon mahdollisuuden osallistua Vuosangan ampumaharjoitukseen lääkärinä. Toimin harjoituksen lääkärinä 10.-16.1.2020. Reserviläisenä harjoituskäsky kävi tietysti kertausharjoitusten kautta, ja siviilityöhön Kainuun keskussairaalassa viikon mittainen Vuosangan pesti tuo mukavaa vaihtelua. Työtehtäviini kuuluu harjoituksiin osallistuvan väen terveydenhuolto, erilaisten vammojen hoito ja lääkintävalmiudessa olo yhdessä kenttäsairaanhoitajien ja lääkintämiesten kanssa. Seurasin myös ammuntoja ja taistelijoiden toimintaa kouluttajien mukana. Leirin aikana ehdimme pariin otteeseen syventyä myös lääkintäkoulutukseen lääkintäryhmän ja pelastustoimen miehistön kanssa.


Tavanomaista flunssaa ja pikkuhaavoja suuremmilta vahingoilta on onneksi vältytty, ja sairastuneidenkin osalta oli hienoa nähdä kadettien kesken vallitseva hyvä henki sekä positiivinen tekemisen meininki. Osaltani harjoituksen todellinen helmi oli ryhmän taisteluammuntaan osallistuminen ryhmän osana. Jasterit kaatuivat (osa ehkä jopa omista luodeista) eikä lääkärin taisteluparikseen saanut kadettikaan vaikuttanut jälkeenpäin erityisen traumatisoituneelta.

Tästä on hyvä jatkaa, mukavaa alkanutta vuotta 2020!
Oskari Kettunen, erikoistuva lääkäri, reservin alikersantti