sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jälkikirjoitus: Vuosanka ensikertalaisen silmin

Jo syksyllä koulun alettua alkoivat puheet Vuosangan harjoituksesta kaikumaan käytävillä. Monia erilaisia villejä tarinoita paleltumisista ja paukkupakkasista kuultiin. Itseäni mietitytti miten pitäisi pukeutua, kun kuitenkin hiihdetään paljon ja sen jälkeen seisoskellaan, kunnes jälleen hiihdetään. Lisäksi huhupuheet pitkistä päivistä ja fyysisistä ammunnoista hieman kauhistutti, miten jaksaa viisitoista päivää puurtaa ja olla vielä skarppina kovapanosammunnoissa. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.


Monen tunnin pakkaamisen ja varusteiden välppäämisen jälkeen iso reppu oli pakattu ja viety konttiin, joka lähti jo viikkoa ennen matkalleen kohti harjoitusaluetta. Vaikka omia varusteita itselläni ei ollut paljoakaan ja vaihtovaatteita minimaalisesti, niin kyllä se reppu vaan painoi miltei saman verran kuin kantajansakin.


Lähtöaamu saapui kuin saapuikin ja bussit kurvasivat päärakennuksen eteen. Fiilis oli silloin hyvin epätodellinen, että nyt se kuumoteltu harjoitus sitten alkaa. Olin ottanut asenteen, että kerrankos sitä pääsee kokemaan kunnon talven näin etelän tyttönä ja pääsee vielä ampumaan paljon puhuttuja ammuntoja hyvässä porukassa. Laivastolinjalle Vuosangan harjoitus on viimeinen laatuaan. Otetaan siis kaikki irti mitä lähtee. Illalla saavuttiin harjoitusalueelle ja aloimme pystyttää telttoja. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että nyt se on menoa.


Ensimmäiset päivät sisälsivät talvikoulutusta eli paljon hiihtoa, suksilta nousua, suksille nousua, lumessa pyörimistä ja vaatteiden vaihtelua löytääkseen sopivan pukeutumistavan. Harjoituksen ensimmäisenä sunnuntaina alkoi ammunnat. Ammunta oli ryhmän hyökkäys. Ammunnan haasteeksi muodostui ripeä liikkuminen. Pienet urat oli muodostunut ampumatyöryhmän jäljiltä, mutta ryhmän laitimmaiset taistelijat joutuivat puurtamaan tiensä poteroihin jalan umpihangessa. Oli yllättävän rankkaa. Jokainen ammunta harjoiteltiin vähintään kerran valoisalla ja kerran pimeällä ja ammuttiin myös kahdesti. Parhaimmillaan sama kaava käytiin läpi neljä kertaa ja pahimmillaan sitten kuusi kertaa, joten samoamista tuli paljon. Ammuntapäivien jälkeen uni maittoi ja huomasi kyllä tehneensä jotain.


Parhaaksi ammunnaksi mielestäni osoittautui yksinkertaiset ammunnat, joissa kovapanosvaiheet olivat erilaiset. Illan ammunta oli jatkumoa aamusta. Esimerkiksi aamun kovapanosvaiheessa torjuimme vihollisen etupesäkkeissä ja siirryimme suksin varinaisiin tuliasemiin puolustamaan vastahyökkäystä. Illalla torjuimme uuden hyökkäyksen puolustusasemissa ja vaihtoasemissa. Tykkäsin siitä, ettei ehdi tylsistymään samaan ammunnan runkoon, kun sitä kuitenkin harjoiteltiinkin useaan otteeseen. Yksinkertainen on kaunista.


Taisteluharjoitus oli myös yhdistetty Vuosangan ampumaharjoitukseen. Pääsimme toteuttamaan kohteen tiedustelua joukkueena. Oma partioni tiedusteli klo 1900-0100 tietä, jossa liikettä oli paljon. Adrenaliini jylläsi, kun valopistoolilla valaistiin aivan meidän vieressä ja kun vihollisen auto pysähtyi viiden metrin päähän meistä. Itse tykkäsin todella paljon, kun pääsi tekemään jotain sellaista, mitä en ole ikinä tehnyt. Samaan hengenvetoon täytyy myöntää, että vastaavanlainen jännitys ei sovi minulle. Mielelläni hieman vähemmän adrenaliinia ja enemmän tekemistä. Hatun nosto jokaiselle tiedustelijalle!


Harjoituksen viimeinen etappi oli toimia tulitoiminnan valvojina viimeiset kolme päivää ryhmän puolustusammunnassa. Ensimmäisen päivän aamuna toimin maalilaiteupseerin apulaisena. Tehtävänäni oli valmistella maalilaitteet ja vaunumaalit ja kovapanosvaiheessa räjäyttää neljä tulenkuvauskenttää ja vetää esiin vaunumaali. Aamun suoritus ei mennyt itseltäni täysin putkeen, mutta virheiden kauttahan sitä opitaan. Pienen jännityksen piikkiin meni savuheitteen asentaminen väärin, jolloin narusta vetäessä sokka ei lähtenytkään irti. Virhe ei ollut millään tavalla vaarantava, mutta kyllähän se harmitti. Kaikissa muissa kovapanos vaiheissa sainkin toimia tulitoiminnan valvojana. Kun vasta opettelee toimintaa, oli mukava huomata, kuinka sai palautetta kokeneemmilta. Kävimme läpi miten kannattaisi sijoittautua, jotta näkee jokaisen aseen ja pystyy varmistua turvallisuudesta. Suoritukset olivat hyväksyttyjä, joten viimeisenä iltana kirjoitettiin nimet paperiin, jossa meille esitettiin tulitoiminnan valvojan oikeuksia sekä pienikaliiperisille aseille, että kevyille kertasingoille. Kieltämättä ensimmäisen päivän huono mieli muuttui hyväksi.


Nyt päivä kotiintulon jälkeen olo on helpottunut. Turhaa tuotakin harjoitusta kuumoteltiin. Pakkaset oli viimeisellä viikolla suhteellisen kovat, mutta ei ylitsepääsemättömät. Oma ryhmä kehittyi ja löydettiin jopa hieman uusia puolia toisistamme. Hyvässä ja pahassa. Kokemuksia, taisteluarpia ja paleltuneen sormenpään kanssa rikkaampana. Kaiken kaikkiaan reissu oli pitkä, mutta eihän kokemuksia saa kuin vain menemällä ja tekemällä. Maanpuolustuskorkeakoulun rikkaus on juuri tämä; teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa.

Kadetti Kiira Kiikeri
88. Merikadettikurssi

Jälkikirjoitus: 105. kadettikurssin ampumapäivät

Ensimmäisen vuosikurssi kadetit eli simput osallistuivat ensimmäistä kertaa Vuosangan ampumaharjoitukseen. Ennen harjoitusta kuulimme villejäkin tarinoita aiempien vuosien harjoituksista. Todellisuus osoittautui kuitenkin tarinoita maltillisemmaksi ja hyvä niin. Harjoituksessa toimintamme oli jaettu kolmeen eri osaan ja toimimme vuorollamme ampuvana joukkona, ammunnan toimihenkilöinä ja taisteluharjoituksessa.


Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden osalta päivä alkoi ampumapakoille siirtymisellä. Toimihenkilöt siirtyivät paikoille aikaisemmin ja aloittivat ammuntojen valmistelun ennen ampuvan joukon saapumista. Maalitoiminnan ja tulenkuvauskenttien valmistelu ja toiminnan varmistaminen, ampumatarvikkeiden vastaanottaminen ja valmistelu, viime hetken ohjeiden vastaanottaminen sekä taukoteltan lämmittäminen olivat oleellinen osa valmisteluja. Ampuva joukko saapui ampumapaikoille kuinkas muutenkaan kuin hiihtämällä. Lyhyenkin matkan hiihtäminen taisteluvarustuksessa sai hien pintaan tehokkaasti, joten kuivien vaatteiden vaihtaminen ennen ammuntojen alkua oli tärkeää toimintakyvyn ylläpidon kannalta. Samoin veden juominen, vaikka jano ei olisikaan. Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden ollessa valmiita ampumapäivä aloitettiin varopuhuttelulla. Tämän jälkeen toimihenkilöinä toimivat simput pitivät lyhyitä koulutuksia ampuvalle joukolle, varmistuakseen joukon osaamisesta ja siitä, että taisteluammunnat voidaan suorittaa turvallisesti. Koulutuksissa perusasioiden kertaaminen oli usein keskiössä ja tuttua kevyttä kertasinkoa tulikin siis kerran, jos toisenkin käsiteltyä.




Valmistavien koulutusten aikana ryhmänjohtaja sai perusteet oman ryhmänsä johtamiseen taisteluammunnassa. Ryhmänjohtajan johdolla tuleva ammunta harjoiteltiin, niin kuin se tullaan ampumaan. Harjoittelun aikana ammunnan vaiheita toistettiin ja harjoiteltiin uudestaan niin kauan, kunnes jokainen kohta sujui hyvällä sykkeellä, tehokkaasti ja erityisesti turvallisesti. Ajoittain harjoittelua tarvittiin melko paljon ja asemaralli tuli jälleen kadeteille tutuksi. Harjoitteluvaiheen jälkeen suoritimme ammunnan kovapanosvaiheen harjoitellulla tavalla. Ammunnan kovapanosvaiheessa ampujat pääsivät ryömimään ja syöksymään, hiihtämään ja juoksemaan, rämpimään umpisessa, valaisemaan ja ampumaan erilaisia maaleja eri aseilla. Ammunnoissa siis hiki virtasi ja aseet paukkuivat. Toimihenkilöiden tärkein tehtävä oli toimia tulitoiminnan valvojina ja siten lisenssien saavuttaminen. Tulitoiminnan valvojina vastasimme ammuntojen turvallisesta onnistumisesta oman partion toimintaa valvomalla. Ammunnan jälkeen vuorossa oli palaute sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille.







Aamupäivän suoritukset olivat vaihtelevan pituisia. Joinain päivinä illalla suoritettava pimeäammunta suoritettiin heti edellisen perään ja joinain päivinä pimeän tuloa odotettiin hyvä tovi. Pimeän laskeuduttua harjoiteltiin pimeä ammunta kuten päivälläkin. Tämän jälkeen suoritettiin kovapanosvaihe pimeällä. Pimeä toi ammuntaan omat haasteensa sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille. Toimihenkilöiden tuli olla erityisen tarkkana ammuntojen turvallisesta sujumisesta. Esimerkiksi piippulinjan, varmistuksen ja piippujen dippaamisen valvominen vaikeutui huomattavasti pimeässä. Ampuvan joukon osalta samat asiat vaikeutuvat, lisäksi tuli kiinnittää erityistä huomiota oikeaan reittivalintaan sekä siihen, että kukaan ei eksy. Jyrkän ja mutkikkaan mäen laskeminen suksilla keskellä metsässä on haastavaa valoisallakin, mutta pimeällä homma vaikeutuu entisestään. Pimeällä valaisulla on merkittävä rooli ja pääsimmekin sekä ampuvana joukkona, että toimihenkilöinä harjoittelemaan runsaasti valaisua eri valaisuvälineillä. Myös pimeänäkölaitteilla oli suuri rooli pimeäammunnoissa. Pimeällä suoritettavan kovapanosvaiheen jälkeen vuorossa oli palaute ja ammunnan päättäminen. Tämän jälkeen ampuva joukko laittoi sukset jalkaan ja aloittivat sivakoinnin takaisin kohti majoitusaluetta. Toimihenkilöt jäivät toisen vuosikurssin ampumatyöryhmien avuksi ammunnan purkamiseen, minkä jälkeen myös he olivat valmiita siirtymään kohti majoitusta.







Taisteluammuntojen jälkeen vapaa-aikaa oli vaihtelevasti, joinain päivinä enemmän ja toisina päivinä vähemmän. Ammunnoissa erityisesti ampuva joukko rehki pitkin päivää ja hiki virtasi, joten ammuntojen jälkeen useimmat kadetit suuntasivat kohti saunaa. Kesken harjoituksen sauna piristää kummasti. Saunan lisäksi useana iltana vierailimme sotilaskodissa, jossa tulikin vietettyä aikaa hyvässä seurassa kahvikupin ääressä. Arjen luksusten, saunan ja sotkun, lisäksi illalla pidimme yllä tukikohtaa. Puiden kantaminen ja pilkkominen, varusteiden kuivaaminen sekä kipinävuorojen laatiminen vaativat päivittäin oman aikansa illasta. Rankkojen ampumapäivien jälkeen uni maistui kadeteille ja menimmekin mahdollisimman aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olisimme jälleen valmiita uuteen työntäyteiseen päivään.







Ampumapäivien ja taisteluharjoituksen lisäksi harjoitukseen mahtui myös huoltopäivä ja valmistelupäiviä, jolloin valmistelimme tulevia ammuntoja. Pitkässä harjoituksessa huollon merkitys kasvaa ja huoltopäivä tulikin tarpeeseen ja piristi kummasti kadettien mieltä.





Harjoitus on nyt ohi ja suuntaamme ansaituille vapaille ja jatkamme opintoja Santahaminassa. Kokonaisuutena harjoitus oli kattava ja monipuolinen kokonaisuus. Jokainen kadetti oppi varmasti paljon uutta sekä kehitti jo aiemmin opittuja taitoja. Harjoituksessa kehitimme paljon taisteluteknistä osaamistamme, mutta erityisesti kadettien hiihtotaito ja osaaminen talvella toimimisessa kehittyivät hurjasti. Takana on hyvä harjoitus, johon mahtui paljon unohtumattomia kokemuksia. Harjoitus on mukava päättä hyvillä mielin ja onneksi ensi vuonna maavoimien kadetit palaavat jälleen Vuosankaan. Silloin vuorossa erilainen näkökulma ammuntoihin ja erilainen taisteluharjoitus.




torstai 24. tammikuuta 2019

Vuosanka hiljenee 2019…

 
Kolme viikkoa on takana pakkasta, lunta, hiihtoa, pimeyttä, puurtamista, mutta reppu täynnä uutta osaamista, kokemusta, ideoita, hyvää kadettihenkeä ja nauruakin.

Turvallisesti, tehokkaasti ja hyvällä motivaatiolla koko henkilöstö toteutti kadettien tärkeimmän vuosittaisen perusharjoituksen. 160 kovapanosammuntaa on saatu turvallisesti maaliin, satoja johtamissuorituksia on harjoiteltu ja uusia lisenssejä taisteluammuntojen johtamiseen ja tulitoiminnan valvojan tehtäviin on saavutettu.

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita erinomaisesta työstä ja tuesta kadettien koulutukselle. Tammikuussa 2020 uudestaan!

Harjoituksen johtaja
Eversti Jukka Seppä

tiistai 22. tammikuuta 2019

LAUTTA, TOTEUTA

 
Ampumapaikka luovutetaan juuri taisteluharjoituksesta saapuneelle työryhmän puolikkaalle seremoniallisessa lipun luovutuksessa. "Luovutan Lauttajärven ampumapaikan lipun ja perinteet."
 
 
Työryhmä 12 sai kohtalokseen suunnitella ja johtaa taisteluammunta Lauttajärven ampumapaikalla. Mäkisestä maastostaan ja liukkaista hiihtoladuistaan tunnettu ampumapaikka tarjosi kokemattomille ammunnanjohtajille valtavasti haastetta, sillä ammunnasta muodostui väkisinkin melko monimutkainen kokonaisuus. Hiihtäen toteutettu irtautumisammunta, jossa ryhmä tuhosi kohteen ja irtautui järven kahta puolta toisiaan tukien, lienee monimutkaisin taisteluammunta, jonka tulemme milloinkaan pitämään.
 
Kun taannoin saavuimme Vuosankaan, työryhmämme sai valvojilta suhteellisen tarkat suuntaviivat ammunnan luonteesta. Seuraavat päivät (ja yöt) mittailimme suuntia, piirsimme vaara-alueita, kirjoitimme ampumakäskyä, kannoimme maalilaitteita, rakensimme tilapäismaaleja, kuittasimme materiaalia ja valmistauduimme tulevaan. Työmäärä oli valtava, ja sitä lisäsi työryhmämme ajoittainen epäjärjestelmällisyys. Työryhmämme jakautui valmisteluissa karskiin haalariosastoon, joka itseään säästelemättä toteutti ammunnan valmistelut ampumapaikalla, sekä siisteihin sisähommiin erikoistuneisiin tietokonevelhoihin ja yleistasomittarin pyörittäjiin, jotka kirjoittivat käskyn ja piirsivät vaara-alueen toisensa perään. Valmisteluviikko huipentui työryhmäammuntaan, jossa koeponnistimme ammunnan ennen nuoremman kurssin saapumista.
 
 
Valmisteluviikon jälkeen puolet työryhmästä suuntasi taisteluharjoitukseen, kun toinen puolikas johti ammuntoja nuoremmalle kurssille. Taisteluharjoituksessa harjaannuimme hiihtämisessä, sekä suunnittelimme jääkärijoukkueen väijytyksiä väistötukikohdastamme käsin. Vaikka kyseessä oli taisteluharjoitus, aikaa huoltamiselle ja lepäämiselle oli varattu ruhtinaallisesti, ja nukuimmekin pidempiä yöunia kuin valmisteluvaiheen aikana.
 
 
Neljä yötä kestäneen taisteluharjoituksen jälkeen työryhmän puolikkaat vaihtoivat rooleja, ja ampumapaikka luovutettiin seuraaville ammunnanjohtajille. Edellisen viikon kokemusten perusteella annettu palaute siivitti ammuntoja johtamaan saapuneen osaston lentävään lähtöön, kun taas toinen osasto vuorostaan hiihteli viettämään lokoisia öitä sissiteltan kamiinan lämmössä.
 
 
Ammuntojen johtaminen osoittautui mainettaan helpommaksi urakaksi. Kun pohjatyö oli tehty kunnolla, ampumapaikka oli priimakunnossa, ja oma ajankäyttö oli suunniteltua, ammuntojen johtaminen sujui hyvin ajoittaisista kitkatekijöistä huolimatta. Tarvittaessa työryhmän sisällä autoimme toisiamme, ja loimme toisillemme edellytykset onnistumiseen ammunnan johtamisessa. Suuri kiitos kuuluu myös nuoremman kurssin edustajille, jotka toimihenkilöinä ja ampuvana joukkona osoittivat hyvää asennetta, halua oppia, sekä yhteishenkeä.
 
 
Lauttajärven työryhmän osalta Vuosangan ampumaharjoitus oli onnistunut kokemus. Olemme kukin astetta valmiimpia johtamaan taisteluammuntoja aikanaan myös työelämässä. Lainaamme ammuntamme valvojan sanoja, jotka hän lausui nähdessään rakentamamme lumilaudalla liikkuvan vaunumaalin, ja toteamme Vuosangan ampumaharjoituksen olleen "Mieletön spektaakkeli."
 
 
Työryhmä 12, Lauttajärvi


maanantai 21. tammikuuta 2019

Päivä ammunnan johtajana

Heräsin raikkaaseen pakkasaamuun kello 6.15. Koitti se päivä, jolloin pääsin itse johtamaan kahden viikon odotuksen jälkeen taisteluammuntaa. Harjoituksen ensimmäinen viikko kului ammunnan suunnittelussa, ampumakäskyä kirjoittaessa ja rakentamisessa. Toisella viikolla osallistuin Maasotakoulun johtamaan taisteluharjoitukseen. Aamulla olikin sopivissa määrin jännitystä ilmassa, mutta fiilis oli kuitenkin itseluottavainen kahden viikon valmistautumisen jälkeen.
 
 
Aamulla pakkasimme yhdessä työryhmäni kanssa ajoneuvoihin kaiken tarvittavan materiaalin, ja sitä olikin runsaasti. Check-listat ovat hyvä tuki, jotta ammunnan johtajat muistavat ottaa kaiken tarvittavan materiaalin aamulla mukaan. Yhdessä toisen ammunnan johtajan, maalilaiteupseerin ja taisteluvälinepaikan johtajan kanssa lähdimme odottavaisin mielin Johtolaan aamupalalle.

Haimme nuoremmalta kurssilta olevat tulitoiminnan valvojat ajoneuvolla ja suuntasimme kohti Joronkylän ampumapaikkaa. Autossa kertasimme vielä läpi päivän aikataulun ja tarkensimme sitä tarvittavilta osin. Maalilaiteupseeri nouti kuljettajan kanssa ampuvan joukon, sekä taisteluvälinepaikan johtaja lähti hakemaan ampumatarvikkeita.

Ammunnan johtajien ja ammunnan toimihenkilöiden on hyvä olla ampumapaikalla aamulla hyvissä ajoin ennen ampuvan joukon saapumista. Tässä ajassa ehdimme vielä kertaamaan tärkeitä asioita ammuntaan ja koulutuksiin liittyen. Tämän ampumaharjoituksen aikana opin, että aikataulun suunnittelu, täsmällisyys ja ennakointi ovat ehdottoman tärkeitä asioita ammunnan johtajan oman psyykeen, sekä ampumapäivän jouhevuuden kannalta. Johdin itse ammunnan pimeällä, joten aikataulun yhteensovittaminen, kommunikointi ja tuki valoisan ammunnan johtajan kanssa toimivat avaintekijänä onnistuneen ampumapäivän toteuttamisessa.

Ampumapäivä, siihen liittyvä koulutus, harjoittelu ja itse kovapanosammunta muodostavat yhdessä koulutustapahtuman. Aloitimme aamupäivän ammuntaan valmistavalla koulutuksella, heti varopuhuttelun jälkeen. Tulitoiminnanvalvojat olivat saaneet valmistelupäivänä ohjeistuksen ja esimerkkisuorituksen koulutuksien pitämisestä ja ammunnan liikeradasta. Onnistunut koulutus ja ammunnan harjoittelu ovat selkäranka, mistä ammunnan kovapanosvaihe on hyvinkin riippuvainen. Joronkylän ampumapaikalla se korostui, sillä ammunta toteutettiin rakennetulla alueella, ryhmän hyökkäysammuntana. Rakennetun alueen taistelu sisältää osalle uusia elementtejä, joten sen kouluttamiseen ja harjoitteluun on varattava riittävästi aikaa.

Aamupäivän ammunnan johtaja oli tyytyväinen ampuvan joukon koulutustasoon ja aloitti ammunnan kokonaisharjoittelun. Ammunnan kokonaisharjoittelussa harjoiteltiin ammunnan liikeradat ryhmänjohtajan tekemän taistelusuunnitelman mukaisesti. Ryhmänjohtaja toimi ammunnan johtajan vaatimuksien mukaisesti. Ammunnan johtaja toimii joukkueenjohtajan roolissa meidän ammunnassamme.

Ammunnan kovapainosvaihe sujui ryhmänjohtajan taistelusuunnitelman sekä joukkueen johtajan vaatimuksien mukaisesti. Kovapanosvaiheen jälkeen ampuva joukko antoi palautetta omasta suorituksestaan ja ammunnan johtaja kokosi tulitoiminnan valvojien sekä omien havaintonsa perusteella palautteen ammunnasta. Ammunnan johtaja olikin kokonaisuutena hyvin tyytyväinen ampuvan joukon toimintaan mutta kehitettäviä osa-alueita tietenkin oli. Nämä kehityskohdat mielessä ampuvan joukko pääsi vielä harjaantumaan samassa ammunnassa pimeällä.

Aloitimme päivän hämärtyessä pimeäammuntoihin liittyvän materiaalin käyttökoulutuksen. Pimeän laskeuduttua harjoittelimme ja kertasimme valoisan ammunnan kehityskohtia, sekä toimintaa rakennetulla alueella pimeällä. Ammunnan kokonaisharjoittelussa ryhmä kertasi liikeradat, sekä valaisun järjestelyt ammuntaan liittyen.

Päivällisen jälkeen koitti hetki, kun pääsin itse johtamaan ensimmäistä kertaa ryhmän hyökkäysammunnan pimeällä. Ammunta sujui ryhmän johtajan suunnitelman mukaisesti sekä ennen kaikkea turvallisesti. Kovapanosvaiheen jälkeen ryhmä kertoi jälleen omat havaintonsa ammunnasta, sekä minä annoin havaintojen perusteella palautteen ampuvalle joukolle. Päivä oli pitkä ja ampuva joukko lähti kohti Keljonkankaan majoitusaluetta. Jäimme vielä toimihenkilöiden kanssa ampumapaikalle suorittamaan tarvittavat purkutoimenpiteet seuraavaa päivää varten.

Harjoituksen tähän mennessä kylmin päivä opetti varmasti niin 2. vuosikurssin kuin 1. vuosikurssinkin kadeteille toimintakyvystä ja sen ylläpidosta. Kylmänä päivänä ammunnan johtajan tulee ottaa erityishuomioon tauottaminen, nesteen ja ruuan nauttiminen niin ampuvan joukon, kuin toimihenkilöidenkin osalta. Vaatetuksen keventäminen tai lisääminen aktiivisuuden myötä, sekä lämmin taukoteltta ovat näillä pakkasilla välttämättömiä. Kiristyneen pakkasen myötä ammunnan johtajan tulee ottaa huomioon asioita kuten akkujen kestävyys, materiaalin jäätyminen ja ajoneuvojen käynnistyminen. Olosuhteiden muutoksiin tulee valmistautua jo etukäteen, vaikka kaikkea ei pystyisikään ennakoimaan. Nämä seikat huomioon ottaen ampumapäivä on yhtä antoisa, tai jopa antoisampi kuin leudommissa olosuhteissa.
 

Työryhmä Joronkylä, 104. kadettikurssi



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Työryhmä Salminen

Vaikka Vuosangan ampuma- ja taisteluharjoitus on viimeinen työntäyteinen rutistus ennen 104. kadettikurssin siirtymistä Lappeenrantaan, ei ole työryhmästämme puuttunut huumoria ahkeran puurtamisen lomassakaan.
 
Ensimmäinen viikko harjoituksesta meni ampumakäskyä luonnostellessa sekä ampumapaikkaa valmistellessa. Hyvin organisoimalla toiminta oli tehokasta ja hukkatunneilta säästyttiin suurimmalta osin. Viikon päätteeksi testasimme työryhmän voimin suunnittelemamme ammunnan toimivuutta käytännössä ja ensimmäiset ammunnanjohtajat pääsivät jo tositoimiin.
 
Suunnitteluviikon ja työryhmäammuntojen jälkeen puolet työryhmästä suuntasi taisteluharjoitukseen. Saimme tutustua Maasotakoulun kurssinjohtajaan ja suurimpaan osaan Maasotakoulun joukkueenjohtajista taisteluharjoituksen aikana, sekä saimme kosketuksen Maasotakoulun opetukseen. Harjoituksessa opimme perusteet väistötukikohdasta sekä väistötukikohdan taistelun, hajautetun taistelun elementit kuten väijytyksen suunnittelun ja toteuttamisen käytännössä. Harjoituksen loppuun pääsimme vielä ampumaan ryhmän irtautumisammunnan ampumaradalla.
 
Työryhmästämme on muodostunut tiivis porukka ja huumoria riittää vielä viimeisellekin viikolle, jolloin pääsemme vuorostamme johtamaan ammuntoja. Ammunnan valvojilta saamamme tuki on ollut ammunnan suunnittelussamme erittäin positiivista sekä kehittävää, joten jokainen voi varmoin ottein antaa omat näyttönsä ammunnan johtajana.
 
Vuoden Santahaminassa opiskelun jälkeen Kuhmon kuvankauniit auringonnousut lumipeitteisten korpien yllä laskevat verenpainetta huomattavasti.


torstai 17. tammikuuta 2019

Tempo kasvaa

Harjoitusta on 104. kadettikurssin osalta käyty jo kohta kaksi viikkoa ja saimme herätä kirpeään pakkasaamuun. Päivän ohjelmassa oli luvassa ryhmämme viimeinen kovapanosammun johtamissuorite ja kentälle lähdettiin hyvillä mielin. Olihan nyt kaikki aiemmin tehty uurastus tuottanut vihdoin tulosta ja viimeisestä ammunnasta piti tietysti tulla paras.
Itse ammunnathan sujuivat hyvin, kehuja saatiin sekä ampuvalta joukolta, eli nuoremmalta kadettikurssilta, sekä ammunnan valvojalta. Pieniä ongelmakohtia ja kehitettäviä asioita ammunnoissa aina on, nämä jaoimmekin eteenpäin seuraavalle ryhmälle vastuunvaihdon yhteydessä. Heitimme hyvästit ampumapaikka seitsemälle, jossa olimme puurtaneet viimeiset kymmenen päivää ahkerasti.
Nyt suurin piirtein puolet molemmista kursseista on suorittanut harjoituksessa hankittavat oikeudet, meidän kurssimme ryhmän ammunnanjohtamisen ja nuorempi kurssi tulitoiminnan valvojan oikeudet. Seuraavaksi meillä on vielä edessä viiden päivän taisteluharjoitus, jonka vietämme täällä samoissa, Kuhmoon viimaisissa ja hyisissä oloissa. Tämän tulevan harjoituksen sisältö on osa maasotakoulun opintoja, joten mieli vääjäämättä siirtyy kohti jääkärijoukkueen taistelua ja Lappeenrannan vaihetta.

 
Odotukset tulevaa harjoitusta kohtaan ovat korkealla, sillä sen jo suorittanut osasto kehui sitä hyvin suunnitelluksi ja toteutetuksi. Harjoituksessa keskitymme jääkärijoukkueen toimintaan kylmissä olosuhteissa, ja se opettaakin varmasti paljon uutta asiaa monille kadeteille, varsinkin sellaisille, jotka ovat aiemmin palvelleet eteläisemmissä varuskunnissa.
Näin ollen, vaikka harjoitusta on kestänyt jo puolitoista viikkoa, niin sen tempo sen kuin vain kasvaa!
terveisin Johtolan työryhmä