keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Merikadettien sopeutettu koulutuspurjehdus

Tervehdys!

Monille teistä lukijoista on varmasti jo selvinnyt, että tämän vuoden koulutuspurjehdus on jouduttu perumaan ja kadettien koulutus on toteutettu vaihtoehtoisin tavoin. Poikkeuksellisen tilanteen johdosta miinalaiva Uusimaan tarjoama oppimisympäristö on vaihtunut Merisotakoulun keväiseen miljööseen unohtamatta kahta noin viikon kestävää alusjaksoa. Tässä tekstissä avaan poikkeusolojen opintojen toteuttamista kolmannen vuosikurssin kadetin näkökulmasta sekä toteutustavan vahvuuksia että heikkouksia verrattuna tavanomaiseen kuusiviikkoa kestävään avomeripurjehdukseen.

Koulutuspurjehduksen aikaikkuna on jaettu käytännössä kolmeen, kaksi viikkoa kestävään osakokonaisuuteen. Ensimmäisessä osakokonaisuudessa suoritimme tähtimerenkulun käytännön harjoittelua sekä sääennusteiden laatimista. Tavallisesti koulutuspurjehduksella yksi legi, eli purjehdusosuus, suoritetaan astronomista paikanmääritystä käyttäen. Astronomisessa paikanmäärityksessä elektroniset merenkulkulaitteet eivät ole käytettävissä paikanmääritykseen, vaan paikanmääritys tehdään sekstantin ja sijoittajalaskujen avulla. Toteutimme jakson aikana taivaankappaleiden mittauksia samassa rytmissä kuin ne merellä olisi toteutettu. Hämäränajat sekä puolipäivä ovat tyypillisimmät hetket suorittaa mittauksia sekstantilla. Mittausten tarkoitus on selvittää taivaankappaleen korkeus, jonka avulla voidaan laskea suunta taivaankappaleeseen. Kun mittauksia on vähintään kaksi, on oma paikka tiedossa. Tämä tosin edellyttää onnistuneita mittauksia ja virheetöntä laskentaa.

Ennustimme säätä niin Suomenlinnaan, kuin oletettuun reittipisteeseen, jossa silloin olisimme olleet koulutuspurjehduksella. Sään ennustaminen sekä sääilmiöiden tuntemus ovat meriupseerille tärkeitä taitoja turvallisuuden ja operatiivisen toiminnan kannalta. Opintojen toteutustapa mahdollisti perehtymisen tähän osa-alueeseen syvällisemmin, kuin se koulutuspurjehduksella olisi ollut mahdollista. Koulutuspurjehduksella kadettien päivärytmi on kiireinen ja valmisteltavia asioita on paljon. Nyt aikaa yhteiselle pohdinnalle sääilmiöiden synnystä, liikkeistä ja vaikutuksista oli enemmän.

Toisessa osakokonaisuudessa kertasimme Merivoimien pääasejärjestelmien käyttöperiaatteita ja harjaannuimme suorituskykyjen käytössä Merisotakoulun simulaattoriympäristössä. Merisotakoulun simulaattoriympäristö mahdollistaa Merivoimien johtamisjärjestelmien, aluksen taistelujohtojärjestelmien sekä merenkulkusimulaattorin yhdistämisen. Viikon aikana suunnittelimme, toteutimme ja johdimme muun muassa merimiinoitus- ja sukellusveneentorjuntaoperaatiota, aluksen ilmapuolustusta ja meritorjuntaohjusten tulenkäyttöä. Harjoitus oli ensimmäinen laatuaan ja samanlaisessa kontekstissa ei aihealuetta ollut aikaisemmin käsitelty. Normaalissa koulutuspurjehduksen toteutuksessa kadetit harjaantuvat enemmän operaattorin tehtävissä käyttäen aluksen valvonta- ja taistelujärjestelmän sensoreita. Nyt panopiste oli ymmärrettävästi suuremmassa kokonaiskuvassa. Simulaattoriympäristön ehdoton vahvuus on useiden suoritteiden tekeminen lyhyessä ajassa. Palautteet harjoitusten välissä ohjaavat toimintaa oikeaan suuntaan ja tekevät harjoituksista nousujohteisia. 


Tämän jälkeen oppimisympäristö vaihtui simulaattorista merelle. Osallistuimme Merivoimien meritaisteluharjoitus Lottaan osana miinalaivan Uusimaan henkilöstöä. Meritaisteluharjoituksessa simulaattoriympäristössä kerrattuja ja opetettuja asioita sovellettiin käytännössä sekä osallistuttiin aluksen ohjailuryhmän toimintaan.

Kolmas osakokonaisuus keskittyy laivatykistöammuntojen ammunnan johtajan ja varoupseerin oikeuksien auskultointiin. Viime viikolla perehdyimme ammuntojen suunnitteluun ja toteutukseen. Keskeisimpinä opetustarkoituksina oli hallita aluksen ampumakäskyn laatiminen, vaadittavien ilmoitusten tekeminen sekä varo- ja toimihenkilöiden vastuut ja velvollisuudet. Tällä viikolla siirryimme miinalaiva Uusimaalle toteuttamaan suunnittelemamme ammunnat ja antamaan käytännön näytöt auskultoitaviin oikeuksiin. Myös koulutuspurjehduksen normaalissa toteutuksessa ammunnan johtajan ja varoupseerin oikeudet ovat keskeinen osa vanhimman vuosikurssin purjehduksen tavoitteita. Samalla vanhimman kurssin toimiessa varo- ja toimihenkilöiden tehtävissä, toimii nuorin kurssi ampuvana osastona ja näin ollen he harjaantuvat merisotilaan perustaidoissa.

Se, mitä tämä kevät ei kadeteille tarjoa on pitkäaikainen merellä olo. Monelle nuorimman kurssin kadetille kuusi viikkoa kestävä harjoitus on ensimmäinen, eikä vanhemmalla kurssilla purjehduksia ole takana kuin yksi. Yhteydet läheisiin rajoittuvat käytännössä satamakäynteihin, joita kuuden viikon ajalla on yleensä kolme. Pitkä yhtäjaksoinen harjoitus mahdollistaa oppimaan omasta sekä muiden toimintakyvystä uusia asioita. Oma tukiverkosto muodostuu kurssikavereista sekä aluksen henkilöstöstä. Kuuden viikon aikana taistelualuksen henkilöstöstä muodostuu yhteisen tavoitteen eteen töitä tekevä yksikkö, jossa jokainen tietää omat tehtävät ja vastuut. Näitä asioita ei voi oppia muualla kuin aluksella.

Vanhimman vuosikurssin valmistumisen lähestyessä tärkeintä on omaksua valmiuksia työelämään. Tämä kevät on tarjonnut joillakin osa-alueilla enemmän ja joillakin vähemmän. On kuitenkin muistettava, että työelämään siirryttäessä ei nuorelta upseerilta odoteta täydellistä osaamista kaikessa. Aikaa oman ammattitaidon kehittämiseen on koko työura. Tässä elinikäisen oppimisen ketjussa ratkaisee asenne, aktiivinen halu kehittyä ja kyky soveltaa aikaisemmin opittua muuttuvissa tilanteissa. Muuttuvia tilanteita tämä kevät on tarjonnut varmasti kaikille. Mukavaa kesää!

8.6.2020 miinalaiva Uusimaalla
Kadettipursimies Miikka Suni

torstai 14. toukokuuta 2020

Uratarinat: 88. merikadettikurssin johtaja, kapteeniluutnantti Iiro Mutanen


Kapteeniluutnantti Iiro Mutanen ylennyspäivänä 1.9.2018
Kapteeniluutnantti Iiro Mutanen valmistui vuonna 2012 79. merikadettikurssin laivasto-opintosuunnalta. Valmistuttuaan Mutanen meni töihin silloiseen Saaristomeren meripuolustusalueen 4. miinalaivueeseen Turun Pansioon, Katanpää-luokan miinantorjunta-aluksen nuorimman aselajiupseerin tehtävään. (Vuoden 2015 puolustusvoimauudistuksen myötä kyseinen yksikkö on nyt nimeltään Rannikkolaivaston 4. miinatorjuntalaivue.) Mutanen palveli Katanpää-luokalla seitsemän vuotta, toimien tänä ajanjaksona jokaisessa eri aselajiupseerin tehtävässä. Ennen siirtoa nykyiseen tehtäväänsä, hän toimi aluksen keskusupseerina.

Puolustusvoimat otti Katanpää-luokan miinantorjunta-alukset käyttöön vuonna 2012, eli samana vuonna, kun Mutanen aloitti työnsä miinantorjunta-aselajin parissa. Hän kertookin tämän uuden suorituskyvyn tuoneen tietynlaisen erityispiirteen jo uransa ensimmäisiin vuosiin.

- Pääsin alusta alkaen mukaan kehittämään ja luomaan toimintatapoja miinantorjunta-aselajiin Merivoimien tarpeisiin, Mutanen kertoo.

Nyt hän toimii Merisotakoululla Suomenlinnassa, 88. merikadettikurssin johtajan tehtävässä. Hän vastaa lähestulkoon kaikesta kurssin kadettien opintoihin ja upseerikasvatukseen liittyvästä.

MHC Purunpää alittamassa Juutinrauman siltaa toukokuussa 2019, MCMOPS19-harjoituksessa

Mutanen näkee yhden meriupseerina työskentelyn palkitsevimmista puolista työn kansainvälisyyden. Vaikka hän ei olekaan palvellut vielä kriisinhallintatehtävissä, on ulkomailla vietettyjä työpäiviä kertynyt jo aikamoinen määrä.

- Jo kadettiajoilta parhaiten mieleen on painunut Atlantin ylitys ja New Yorkissa koulutuspurjehduksella käynti vuonna 2012, Mutanen muistelee.

Hän kertoo olevansa kiinnostunut jatkamaan kansainvälisiin tehtäviin osallistumista mahdollisimman laajasti myös tulevaisuudessa.

Meriupseerin työhön liittyvä matkustaminen voi toisaalta ajoittain tuottaa myös haasteita. Vaikka pitkät poissaolot kotoa voivat hankaloittaa siviilielämää, Mutanen kertoo asioiden yleensä hoituvan kuitenkin sulavasti.

- Matkat ovat yleensä hyvissä ajoin tiedossa, joten asiat on helppo järjestellä etukäteen, hän toteaa.

Tasavallan presidentti kättelemässä juuri ylennettyä luutnantti Mutasta 30.8.2012
© Tasavallan presidentin kanslia

Kadettina opiskellessaan Mutanen ei osannut aavistaakaan, kuinka laaja ja monipuolinen ura hänellä oli edessään.

- Nuorena kadettina näkökulma tulevaan uraan on vielä monesti varsin suppea. Näin oli myös omalla kohdallani, ja ajatukset painottuivatkin lähinnä ensimmäiseen tehtävään.

Vuodet upseerin ammatissa ovat kuitenkin laajentaneet hänen näkemystään työn suhteen.

- Odotin kuitenkin jo aikanaan kadettikouluun hakiessani tulevalta upseerin uralta varmuutta ja työtehtävien vaihtelevuutta. Näihin odotuksiin olen kyllä saanut katetta. Jokaisessa tehtävässä karttuu uudenlaista osaamista, jota pystyy hyödyntämään edettäessä uralla eteenpäin vielä vaativampiin tehtäviin. Kliseinen sanonta: ”ei kahta samanlaista päivää” pitää kyllä omalta osaltani paikkansa, Mutanen hehkuttaa.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Uratarinat: Yleisen sotataidon sotilasprofessori, everstiluutnantti Marko Palokangas

Sotilasprofessori, everstiluutnantti Marko Palokangas
Everstiluutnantti Marko Palokangas on palvellut 26-vuotisen uransa aikana kaikkiaan 20:ssä eri tehtävässä. Hänen palvelustehtäviinsä on vuosien aikana kuulunut noin kahdeksan vuotta joukko-osastopalvelusta varusmieskoulutuksen parissa, noin seitsemän vuotta sotakouluissa opiskelua ja noin 10 vuotta erilaisia muita asijantuntijatehtäviä. Hän on lisäksi palvellut noin vuoden kriisinhallinnassa ja kansainvälisessä toiminnassa.

– Urani on painottunut tykistöaselajin sekä tutkimuksen ja opetuksen tehtäviin, joista ovat muodostuneet myös palvelukseni keskeisimmät urapolut, Palokangas kertoo.

Palokangas palvelee nyt Maanpuolustuskorkeakoulussa yleisen sotataidon sotilasprofessorin tehtävässä.

Valmistuttuaan nelivuotiselta kadettikurssilta vuonna 1998 Palokangas siirtyi johtamistehtäviin Karjalan prikaatiin, missä hän palveli vuoteen 2003 asti. Tänä aikana hän palveli myös rauhanaikaisen perusyksikön päällikkönä. Palokangas kuvaakin tätä kuusivuotista ajanjaksoa uransa kasvattavimpana johtajakokemuksena.

Sotahistorian opettajana Kuhmon ja Suomussalmen taistelukenttäkierroksella vuonna 2006. Kuva: Marko Palokangas
Vuonna 2003 Palokangas siirtyi opettajaksi Maanpuolustuskorkeakoululle, missä hän palveli vuosina 2003–2008, 2009–2010, 2013 ja 2016. Tämä askel maavoimien valmiusryhmästä opettajan tehtäviin oli Palokankaalle kuin “askel uuteen maailmaan”. Vaikka tehtävä olikin täysin erilainen, hän kertoo näiden vuosien olleen kuitenkin erittäin opettavaisia.

– Sotakoulun ympäristö on antanut hyvän mahdollisuuden verkottua, oppia sekä toimia osana aktiivista työyhteisöä ja asiantuntijaorganisaatiota, Palokangas toteaa.

Palokangas on myös osallistunut useita kertoja puolustusvoimien kansainväliseen toimintaan. Hän on opiskellut länsimaista sotataitoa ja sen historiaa Yhdysvaltojen maavoimien sotilasakatemiassa (USMA, West Point) vuonna 2005 ja tutkinut itämaista sotataitoa Japanissa vuosina 2006-2007. Näiden matkojen aikana Palokangas kertoo keränneensä lukuisia vertauskohtia suomalaiselle sotilaskulttuurille.

Kapteeni Marko Palokangas opiskelijana Yhdysvaltojen maavoimien sotilasakatemiassa, West Pointissa vuonna 2005. Kuva: Marko Palokangas
Palokangas suoritti esiupseerikurssin vuosina 2008-2009 ja yleisesikuntaupseerinkurssin vuosina 2010-2011. Upseerikurssien jälkeen hän palveli Maasotakoulun maataistelukeskuksessa tutkijaesiupseerina vuosina 2011–2012. Vuonna 2013 hän palveli määräaikaisena tutkijaesiupseerina viimeistellen väitöstutkimustan Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Jätettyään väitöstutkimuksen esitarkastukseen Palokangas siirtyi palvelukseen Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen doktriiniosastolle erikoistutkijaksi vuosiksi 2014–2015. Hän väitteli sotatieteiden tohtoriksi 23.5.2014. Kesällä 2016 Palokangas sai Maanpuolustuskorkeakoulusta operaatiotaidon ja taktiikan dosentuurin. Tämän jälkeen hän siirtyi Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen tutkimusryhmän johtajan eli asiantuntijaorganisaation esimiestehtävään.

Maanpuolustuskorkeakoulun toisen tohtoripromootion primustohtori vastaamassa primuskysymykseen Säätytalolla vuonna 2018.
Vuosina 2017-2018 Palokangas toimi tykistörykmentin komentajan tehtävässä Kainuun prikaatissa. Hän kuvaa tätä tehtävää uransa ikimuistoisimmaksi, haastavimmaksi ja ehdottomasti mielekkäimmäksi.

– Tähänastiset johtajuuskokemukseni ovat siten olleet yhtäältä hyvin erilaisia, mutta toisaalta myös monipuolisia ja erilaisiin toimintaympäristöön sijoittuvia, Palokangas kertoo.

– Jos pitää nimetä yksi mieluisa tehtävä tulevaisuuteen, niin kyllä se on maavoimien jonkin joukko-osaston komentajan tehtävä. Mieluisinta olisi tietysti palata joko Karjalan prikaatiin tai Kainuun prikaatiin, joista minulla on vain hyviä muistoja ja laajat alueelliset yhteistoimintaverkostot, hän jatkaa.

Kadetti Marko Palokangas neljännellä vuosikurssilla keväällä 1998.
Palokangas painottaa luottamuksen tärkeyttä itseä ja muita kohtaan upseerin uralla.

– Luottamuksen rakentaminen on upseerin uralla se tärkein ohje, jonka voi jokaiselle upseerinalulle antaa. Luota ympärilläsi oleviin ihmisiin, ja osoita oma luottamuksesi heihin käytännön toimenpitein. Silloin sinuunkin luotetaan, ja se jos jokin helpottaa johtamista sekä haastavista tilanteista selviytymistä, Palokangas neuvoo.

Palkitsevimpana puolena upseerin urasta Palokangas mainitsee yhteistyön lukuisien erilaisten ihmisten kanssa.

– Ihmisten erilaisuus on Puolustusvoimien suuri rikkaus, joka myös on opettanut upseerina minulle ihmistuntemusta. Myös erilaiset kokemukset niin Suomesta kuin maailmalta ovat avartaneet näkemyksiäni ja kasvattaneet minua ihmisenä ja upseerina. Näistä uran päivistä en vaihtaisi yhtään kokonaista pois, hän sanoo.

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Uratarinat: FINCENTin kurssinjohtaja, kapteeni Anna Puolakka



Kapteeni Puolakka (vas.) YK:n FMOC-kurssilla (Female Military Officers' Course) Nairobissa 2019 

Työtehtävät Puolustusvoimissa vaihtelevat laajasti, ja opiskellessaan Maanpuolustuskorkeakoululla kapteeni Anna Puolakka ei osannut kuvitellakaan, mitä edessä olevalla upseerin uralla olisi lopulta tarjota. Puolakka valmistui sotatieteiden maisteriksi vuonna 2008 ja vasta valmistumisen jälkeen hän oikeastaan ymmärsi, miten monipuolisia tehtäviä Puolustusvoimat tarjoaa ja miten paljon uran suuntaan voi vaikuttaa oman kiinnostuksen mukaisesti.

– Varusmiespalveluksessa ja vielä kadettikoulussakin muodostunut kuva Puolustusvoimista työnantajana on hyvin suppea ja virkaan valmistuessakin ajatukset liittyivät toki suurimmaksi osaksi siihen ensimmäiseen tehtävään joukkueen kouluttajana, Puolakka muistelee.

Puolakka viimeistä päivää kadettina ennen marssia Presidentinlinnan ylentämistilaisuuteen keväällä 2008

Kadettikurssilta valmistumisensa jälkeen Puolakka on palvellut Porin Prikaatissa, Pioneerirykmentissä, Maasotakoulussa ja nyt viimeiset viisi vuotta Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Perusyksiköissä hän ehti palvelemaan kahdessa eri pioneerikomppaniassa ja suojelukomppaniassa, monissa eri tehtävissä kouluttajasta varapäällikköön. Perusyksikön tehtävien lisäksi hän palveli Pioneerirykmentissä joukkoyksikön esikunnassa toimistopäällikkönä ja Pioneerikoululla kadettikurssin johtajana.

– Maanpuolustuskorkeakoulussa aloitin opettajana Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella, jonka jälkeen toimin reilun vuoden valintaupseerina Opintoasiainosastolla. Vuoden 2019 syyskuusta saakka olen ollut kurssinjohtajana Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa, Puolakka kertoo.

Puolakka kadettien ampumaharjoituksessa Vuosangassa 2018 – hetki putkiraivaimen räjäytyksen jälkeen


Koska kaikissa tehtävissä on ollut jotain ikimuistoista, Puolakka ei osaa sanoa yhtä ikimuistoisinta tehtävää uraltaan. Mielekkäimpiä tehtäviä ovat olleet kadettikurssin johtajan tehtävä Pioneerikoulussa ja myös opettajan tehtävä Maanpuolustuskorkeakoulussa.

– Nykyinen tehtäväni Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen kurssinjohtajana pääsee varmasti myös tälle listalle, Puolakka jatkaa.

Puolakka YK:n FMOC-kurssilla Nairobissa 2019 – kurssille osallistui 42 naisupseeria 36:sta eri maasta

Työtehtävien monipuolisuus ja vaihtelevuus sekä työkaverit ovat Puolakan mukaan parasta hänen työssään, mutta usein muuttuvaan tilanteeseen sopeutuminen vaatii kuitenkin paljon myös läheisiltä.

– Uusi tehtävä tuo mukanaan aina uudenlaiset haasteet ja myöhemmin rutiinit. Niiden yhdistäminen lapsiperhe-elämään, jossa toinen vanhemmista työskentelee ulkomailla, on välillä haastavaa.

Myös Puolakkaa kiinnostaa tällä hetkellä erityisen paljon ulkomaantehtävät sekä tehtävät kansainvälisessä ympäristössä.

– Harjoitukset, virkamatkat ja muut epäsäännöllisyydet aiheuttavat toki omat lisähaasteensa, mutta toisaalta juuri vaihtelevuus ja monipuolisuus ovat asioita joiden takia myös pidän työstäni, hän kertoo.

Tuore jääkäri Puolakka valatilaisuudessa 2001 

Puolakalla on takanaan jo pitkä ja monipuolinen ura Puolustusvoimissa, mikä on opettanut paljon.  Jos hän voisi antaa neuvon nuorelle itselleen, hän kannustaisi luottamaan itseensä ja kykyihinsä paremmin. Turhat ennakkoluulot ”sotilaan roolista” hän toivoisi jättäneensä pois aiemmin.

– Kannustaisin itseäni oleman rohkeammin oma itseni sekä luottamaan itseeni ja omaan osaamiseeni enemmän. Työssä tai varusmiespalveluksessakaan ei ole mitään tarvetta vetää tietynlaista ympäristöön sopivaksi ajateltua sotilaan roolia, Puolakka muistuttaa.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Uratarinat: MPKK:n valintaupseeri, kapteeni Esko Äärynen

Kapteeni Esko Äärynen

Kapteeni Esko Äärynen valmistui Maanpuolustuskorkeakoulusta sotatieteiden kandidaatiksi vuonna 2012. Samana vuonna hän aloitti työt nuoremman upseerin virassa Rovaniemellä Lapin ilmatorjuntarykmentissä. Ensimmäiset vuodet kuluivat jaosjohtajan tehtävässä ilmatorjuntapatteriston esikunnan (JOPO 06) ja ilmatorjuntaohjuspatteri 90M koulutuksen parissa.

– Vuonna 2015 sain mahdollisuuden lähteä ulkomaan tehtävään, ja seuraava vuosi kuluikin Kosovossa NATO:n johtamassa KFOR operaatiossa, Äärynen kertoo.

Hän nostaakin Kosovossa vietetyn vuoden ikimuistoisimpana kokemuksena tähänastiselta uraltaan.

– Ensimmäiset kuusi kuukautta työskentelin suomalaisen yhteysupseeriryhmän jäsenenä ja taisteluvälineupseerina. Yhteysupseerina tapasimme ryhmämme vastuualueella paikallisia viranomaisia, yrityksiä ja yksityishenkilöitä ja monitoroimme erilaisia tapahtumia, Äärynen kertoo.

– Taisteluvälineupseerin roolissa huolehdin suomalaisten aseista ja ampumatarvikkeista sekä järjestin suomalaiselle osastolle Kosovossa ammuntoja ja ampumakoulutusta. Pääsin järjestämään myös yhden yhteisen ammunnan Yhdysvaltojen kansalliskaartin joukkojen kanssa, hän jatkaa.

Toiset kuusi kuukautta Kosovossa Äärynen toimi operaation pääesikunnan operaatiokeskuksessa osastoupseerina.

– Tämä tehtävä oli eri tavalla hyvin mielenkiintoinen, kun ainoana suomalaisena työskentelin kansainvälisessä esikunnassa päivittäin ulkomaisten upseerien kanssa. Kaikkiaan upseereita operaatiokeskuksessa oli kuudestatoista eri maasta.

Äärynen Kosovossa 2016

Kosovosta palattuaan Äärynen aloitti sotatieteiden maisterin opinnot Maanpuolustuskorkeakoulussa, josta hän valmistui syksyllä 2018. Lapin ilmatorjuntarykmentti liitettiin puolustusvoimauudistuksessa osaksi Jääkäriprikaatia vuonna 2015, ja maisterikurssin jälkeen Äärynen ehti työskennellä Jääkäriprikaatissa yksikön varapäällikön ja prikaatin esikunnan koulutusosaston osastoupseerin tehtävissä.

Osastoupseerina hän vastasi asevelvollisten asioista ja oli mukana toteuttamassa Koulutus 2020 -uudistusta Jääkäriprikaatissa. Lisäksi Äärynen sai mahdollisuuden päästä suunnittelemaan koko ilmatoiminnan toteutuksen Jääkäriprikaatin ja Kainuun prikaatin yhteiseen Kirves 19 -harjoitukseen.

– Oli mielenkiintoista olla mukana suuren harjoituksen johto-organisaatiossa ja suunnitella harjoituksen ilmatoiminta yhdessä lentävien osastojen kanssa. Tässä tehtävässä pääsi sovittamaan yhteen hävittäjien, helikopterien, lennokkien ja droonien lentotoiminnan maajoukkojen liikkeiden ja tarpeiden mukaisesti.

Äärynen esittelemässä Maanpuolustuskorkeakoulua keväällä 2020

Vuoden 2020 alussa Äärynen palasi Maanpuolustuskorkeakoululle, muttei tällä kertaa koulunpenkille vaan valintaupseeriksi. Nykyiseen valintaupseerin tehtävään kuuluu muun muassa opiskelijavalintojen järjestäminen kaikille tutkintotasoille sekä opiskelijarekrytointiviestinnän suunnittelu ja toteuttaminen.

– Tahdon jatkaa vielä tällä hetkellä koulutuksen ja nimenomaan opiskelijavalintojen parissa. Valmistun tämän vuoden aikana turvallisuusjohtamisen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon ja toivon voivani hyödyntää tätä osaamista myöhemmissä tehtävissäni Puolustusvoimissa.

Kadetti Äärynen

Äärynen kertoo, että hänen uransa on vastannut pitkälti niitä odotuksia, joita hänellä oli aloittaessaan opinnot kadettina.

– Kuitenkin omat toiveeni ja ajatukseni ovat myös kehittyneet uran aikana, joten en välttämättä ole juuri nyt siellä, missä kadettina olisin itseni kuvitellut. Upseerin urassa hienoa on sen nousujohteisuus ja se, että pääsee itse vaikuttamaan siihen, millaisiin tehtäviin urallaan suuntautuu, hän toteaa.

Haasteitakin on tullut vastaan esimerkiksi opiskelusta ja työskentelystä eri paikkakunnilla, koska ne ovat vaatineet erossa oloa omasta perheestä. Äärynen huomauttaa kuitenkin, että esimerkiksi virkaurakurssit ovat hyvissä ajoin tiedossa, joten hyvällä suunnittelulla ja joustolla ei ole syntynyt mitään ylitsepääsemättömiä esteitä.

– Monenlaisissa tehtävissä työskentely on kehittänyt kykyjäni omaksua uusia asioita ja suuriakin kokonaisuuksia suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämä taito on ehdottomasti sellainen, mistä on hyötyä tulevalla uralla ja kaikenlaisissa tehtävissä elämän varrella, hän summaa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää - Maavoimat, pioneeriopintosuunta

3 vuotta ja 70 000 matkustettua kilometriä koulun perässä, mutta minkä tähden?

Kadettikoulu ja sotatieteiden kandidaatin tutkinto. Minkälaisia ajatuksia ne herättivätkään minussa, kun ne ensi kerran kuulin? En totisesti muista. Minulle upseerin ura ei ikinä ollut mikään lapsuuden haaveissa siintänyt unelma-ammatti. Mikä sitten sai minut hakemaan Maanpuolustuskorkeakouluun kaikkien muiden vaihtoehtojen sijaan? Sekin on
hieman mysteeri itselleni, mutta valinta ei ole ollut huono. Yritän tässä tekstissä hieman avata syitä sille miksi valitsin upseerin uran, miten olen kokenut viimeiset kaksi ja puoli vuotta koulussa ja mitä odotan tulevalta.

Palomies. Nykyaikana toki käytän termiä pelastaja, koska sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat pinnalla. Sellainen supersankari minusta piti tulla! Ei kuitenkaan pelkästään siksi, että isäni on palomies. Hän on muuten kova jätkä, sillä hän täyttää 59 vuotta elokuussa ja läpäisee edelleen kaikki fyysisen kunnon testit, joita esimerkiksi savusukellustehtävät vaativat. Saa suorittaa perässä. Pelastajan ammatissa minua kiehtoo ihmisten auttamisen ja tulipalojen sammuttamisen lisäksi etenkin yllä olevan esimerkin avulla kuvailtu fyysisen toimintakyvyn merkitys ammatissa pärjäämisen kannalta. Olen käynyt myös Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa keväällä 2015, mutta silloin ovet eivät auenneet kyseiseen opinahjoon. Edelleen sama teema säilyi, eli kiinnostus liikuntaa ja ihmisen fyysistä toimintakykyä kohtaan. Kiinnostus, josta on tullut iso osa elämääni jo pelkästään parikymppiseksi kestäneen ”urheilu-uran” vuoksi. Siitä urasta voisi kirjoittaa hyvinkin vahvasti värikynällä maustetun oman blogitekstinsä, mutta ei siitä sen enempää tähän.


Luonto. Kukapa tässä ammatissa työskentelevistä ei tykkäisi liikkua luonnossa. Toimistotyö ei ollut missään vaiheessa sopiva vaihtoehto minulle. Tuskin pystyisin siihen, tai vaikka pystyisinkin, niin en minä siitä nauttisi. Toki upseerin työt vaativat välillä toimistossa istumista, mutta suurin osa työstä tehdään muualla. Tunnustan kuitenkin, että marraskuun sateiset illat eivät ole kivoja, varsinkaan kun majoituksena on teltta, jonka katto vuotaa. Kuitenkin ne kuuluvat tähän työhön, eikä se ole huono asia, sillä nämä kyseiset illat pitävät ihmisen nöyränä. Kaikki intin käyneet tietävät, kuinka hohdokasta se on tällaisen kokemuksen jälkeen päästä sisätiloihin, ottaa kuuma suihku ja pukea tyttöystävän (tai poikaystävän, tai vaikka äidin) kutomat villasukat jalkaan. Se tuntuu edelleen yhtä hyvältä kuin se tuntui tammikuussa 2016, kun oma, märällä loskalla höystetty alokasleirini tuli päätökseen Säkylän Huovinrinteellä.

Se ei muuten ollut vielä tuo alokasleiri, joka sai minun pääni kääntymään kohti Santahaminaa, mutta se sai minut jostain syystä hakemaan aliupseerikurssille. Ihmettelen tuota päätöstä vieläkin. Oikeastaan mitään, mitä tapahtui vuonna 2016 ei voi pitää suurimpana syynä sille, että hain Kadettikouluun. Varusmiespalvelus nosti toki pintaan paljon uusia ajatuksia asiaan liittyen, mutta päätös syntyi vasta vuoden 2017 alkupuolella. Sopimussotilas, vänrikki Pelttari. Se, mitä koin tuon puolikkaan vuoden 2017 aikana, sai minut hakemaan sotatieteiden kandidaatiksi. Työyhteisö oli mahtava, työtehtävät mielekkäitä ja lähes joka päivä oli kiva lähteä töihin. Toki sopimussotilaana erilaiset nakkihommat myös osuivat kohdalle, mutta pääosin aikani Satakunnan jääkäripataljoonan 2. jääkärikomppaniassa oli mahtavaa, noin niin kuin työksi. Tähän väliin suosittelenkin kaikkia varusmiespalveluksen käyviä pyrkimään sopimussotilaan tehtäviin. Maailma ”intin verkkareissa” on todella erilainen kouluttajahuoneen oven toiselta puolen…


No mitä viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat sitten pitäneet sisällään? Vastaus: PALJON. En rehellisesti edes tiedä, mihin kaikkeen olen saanut lisenssin ja mitä kaikkia oikeuksia tässä onkaan saatu kasaan. Mutta aikaa koulun penkillä, perinteisessä korpossa sekä tietenkin itsesääliä symboloivassa sikiöasennossa on tullut vietettyä, välillä jopa yli oman sietokyvyn. Kadettikoulu ei ole aina kivaa. Hetkessä sitä ei itse välttämättä ymmärrä, mutta kyllä tässä kolmannen vuoden keväällä sitä jo vähän paremmin ymmärtää, että onhan tässä opittu todella paljon hyödyllisiäkin asioita. Niin akateemisessa mielessä, kuin tietenkin myös sotilaallisessa mielessä. Kyllä se kynä pysyy kadetinkin kädessä (tai no, suurimman osan), vaikka aseista sitä useammin kuvia laitetaankin. Tai siis muut sotilaat laittavat, minä en.

Ehkä suurin oppi on kuitenkin tullut lukuisten luentojen ja sotaharjoitusten ulkopuolelta. Olen oppinut arvostamaan läheisiä ja ystäviä sekä heidän kanssaan vietettyä aikaa uudella tavalla, koska opiskeluaikana vapaa-aika omassa kotikaupungissa on kortilla. Ehkä läheiset ja ystävät eivät sitä täysin ymmärrä, mutta meille kadeteille se on kallisarvoisinta aikaa tämän koulurupeaman aikana. Se on aikaa, jolloin ei tarvitse puhua sotajuttuja tai stressata seuraavia tenttejä. Se on aikaa, jolloin koulujutut unohtuvat ja joka auttaa jaksamaan läpi pitkien kouluviikkojen esimerkiksi pimeässä ja märässä marraskuussa.

104. kadettikurssi valmistuu 28.08.2020. Tiedän, että menen takaisin Huovinrinteelle töihin. Yksikköä en vielä tiedä, enkä siten tulevia työtehtäviäkään tarkasti, mutta odotan jo tuota aikaa kovasti. Opintoja on vielä toki jäljellä, mutta tässä kohtaa ei tarvitse enää puristaa mailaa. Kaikki viimeisen vuoden opinnot tähtäävät nimenomaan pärjäämiseen ensimmäisissä työtehtävissä, joten se jossain kohtaa ehkä hieman kadoksissa ollut motivaatio löytyi suhteellisen helposti, kun kolmas viiva tuohon kadetin arvomerkkiin lätkäistiin elokuussa 2019.

Tulevaisuus siis näyttää menneitä vuosia valoisammalta, mutta menneet vuodet ovat edellytys valoisalle tulevaisuudelle. Työ luutnantin nappuloilla varustettuna kouluttajana ei jännitä, koska työkalupakki on suhteellisen täynnä tavaraa jo tässä vaiheessa. Kadettikoulua ei myöskään kannata pelätä. Sopivan nöyrä, mutta päättäväinen asenne, niin hyvä tulee!

Joskus kilometrit tuntuvat pitkiltä, kun sunnuntai-ilta kääntyy yöksi ja kyltti ilmoittaa matkaksi Lappeenrantaan vielä toistasataa kilometriä. Vaan joka kerta se matka on tullut päätökseen, vaikka joskus tie tuntuu yhtä pitkältä, kuin miltä nämä kaksi ja puoli vuotta ovat välillä tuntuneet. Mutta niin vain tämäkin matka tulee suhteellisen pian päätökseensä. Kolme vuotta ja 70 000 kilometriä välillä Turku – MPKK/MAASK. Palkinto, joka elokuussa odottaa, on kaiken tämän arvoinen!

Hyvää alkanutta vuosikymmentä ja tsemppiä kaikille, etenkin kadikseen hakijoille!

Kadetti Juuso Pelttari
Instagram ja Twitter: @kadettipelttari



torstai 26. maaliskuuta 2020

Kohti valmistumista ja työelämää - Merivoimat, merivartio-opintosuunta


Olen kadetti Santeri Hiljander ja opiskelen kolmannella vuosikurssilla merivartio- opintosuunnalla. Opiskelua Maanpuolustuskorkeakoulussa on takana siis noin kaksi ja puoli vuotta. Kurssimme valmistuu elokuussa 2020 ja tuolloin meidät nimitetään nuoremman upseerin virkaan. Rajavartiolaitoksen palvelukseen valmistuvat luutnantit nimitetään vakituiseen virkaan valmistumisen jälkeen.

Suoritin varusmiespalvelukseni Rannikkoprikaatissa Upinniemessä vuonna 2016. Koulutushaarani palveluksessa oli sotilaspoliisi ja reserviupseerikurssin suoritin Haminassa. Varusmiespalveluksen loppupuolella ajattelin hakeutua sopimussotilaaksi, koska työ vaikutti mielenkiintoiselta ja työilmapiiri kannustavalta.

Palveluksen jälkeen työt sopimussotilaana alkoivat samassa perusyksikössä, mistä olin muutamaa viikkoa aikaisemmin päässyt reserviin. Vastaanotto työpaikalla oli positiivinen ja vastuuta koulutuksien järjestämisestä sekä varusmiesjoukkueen johtamisesta alkoi kertyä ensimmäisestä viikosta lähtien. Sopimussotilaana työskenteleminen toi hyvää kokemusta Puolustusvoimissa työskentelystä, sillä varusmiehenä näkemys Puolustusvoimista työnantajana oli vielä hyvin suppea. Ajatus hakeutua opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun alkoi kiinnostamaan, kun pääsi keskustelemaan nuorien ja hieman kokeneempien upseereiden kanssa uramahdollisuuksista. Jättäessäni hakemusta opintopolkuun minulle oli selkeää, että hakeutuisin Merivoimien koulutusohjelmaan ja laivasto-opintosuunnalle. Laivasto-opintosuunnalle hakeutuvalla ei tarvitse olla aikaisempaa taustaa Merivoimista tai laivapalveluksesta. Itselläkään ei jälkimmäisestä ollut aikaisempaa kokemusta rannikkojoukkotaustaisena.



Vuonna 2017 tulin valikoiduksi opiskelemaan laivasto-opintosuunnalle ja koulu alkoi syyskuussa. Noin kuusi kuukautta koulun alkamisesta kaikkien puolustushaarojen ensimmäisen vuosikurssin kadetit opiskelevat Maanpuolustuskorkeakoululla, Helsingissä. Tuona aikana kurssi hioutuu todella hyvin yhteen ja uusia elinikäisiä ystävyyssuhteita syntyy varmasti. Tämän jälkeen puolustushaaroilla alkavat eriytyvät opinnot ja merikadettikurssi siirtyy Merisotakoululle Suomenlinnaan jatkamaan opintojaan. Opintomenestyksellä on suuri merkitys uravalinnan kannalta, sillä aselajivalinnat suoritetaan keskiarvon perusteella. Laivasto-opintosuunnan opiskelijoilla on mahdollisuus valita toisen vuosikurssin puolessavälissä merivartio-opintosuunta tai laivasto-opintosuunta. Oma valintani oli merivartio-opinsuunta. Päätökseeni vaikutti Rajavartiolaitoksen laaja tehtäväkenttä ja monipuoliset uramahdollisuudet. Viimeisenä opiskeluvuonna valitsimme vielä hallintoyksiköt ja merivartio-opintosuunan osalta vaihtoehtoinamme oli Länsi-Suomen merivartiosto tai Suomenlahden merivartiosto.



Opinnot ovat vuosikurssimme osalta siinä pisteessä että, kandidaatin tutkielmat on palautettu, väyläajoharjoittelut, vartiolaivaharjoittelut sekä toimivaltuuskoulutukset ovat takanapäin. Rajavartiolaitoksen opinnoista mieleenpainuvimpia ovat olleet vartiolaivaharjoittelut, joissa olemme päässet tutustumaan yksikön toimintaan sekä osallistumaan muun muassa kansainväliseen harjoitukseen Ruotsin rannikkovartioston kanssa.

Horisontissa siintää jo tuleva koulutuspurjehdus. Kolmannen vuosikurssin osalta koulutuspurjehdus mittaa merikadettien tasoa koko koulutuksen aikana opiskelluista asioista. Koulutuspurjehduksella kolmannen vuosikurssin kadeteilta vaadittava osaaminen on siis on varsin laaja. Hyvä yhteishenki ja tiimityöskentely korostuvat koulutuspurjehduksella olosuhteiden ollessa haastavat ja opetuskokonaisuuden tiivis.

Koulutuspurjehduksen päätyttyä on vuosikurssimme osalta opinnot loppusuoralla. Kesäloman jälkeen merivartio-opintosuunnalla on edessä parin viikon työharjoittelu tulevassa työyksikössä. Kyseisessä harjoittelussa on loistava tilaisuus tutustua tulevaan työyksikköön sekä työkavereihin. Merivartio-opintosuunnalta valmistuvan ensimmäisiin työtehtäviin voi kuulua esimerkiksi vartioupseerin tehtävä merivartioasemalla tai perämiehen tehtävä vartiolaivalla. Vaikka koulun aikana on opittu paljon uutta sekä kartutettu osaamista, on työelämässä opittavaa vielä paljon. Odotankin tulevalta työelämältä haasteellisia työtehtäviä, joissa pääsen laajentamaan ammattitaitoani.

Aurinkoisin terveisin
Kadetti Santeri Hiljander
IG: @kadettihiljander
Twitter: @kadettisanteri