tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kohti työelämää

 
Kolmannen vuoden kevääseen tultaessa tuntuu, että aika on mennyt loppujen lopuksi todella nopeasti. Taaksepäin tarkasteltuna opiskeluaika on helppo nähdä toisistaan luonteeltaan aika paljonkin eroavina jaksoina. Ensimmäiset puolitoista vuotta Maanpuolustuskorkeakoululla Santahaminassa muodostaa selkeimmän ja ehkä itselle mieleenpainuvimman ajanjakson Kadettikoulusta. Sen jälkeinen loppuaika Maasotakoulun opissa on ollut luonteeltaan hyvin erilaista verrattuna Santahaminan aikaan. Varsinkin viimeinen vuosi Tykistökoululla on ollut enemmänkin ammatillista koulutusta tähdäten tulevaan ensimmäiseen työtehtävään. Ja erään opettajan sanoin he asennoituvatkin kouluttamaan tulevia työkavereita, mikä tuntuu luontevalta suhtautumiselta opiskelun tässä vaiheessa.
 
Odotan silti takaisin työelämään pääsemistä. Ehdin olla hyvän aikaa Merivoimien palveluksessa ennen opiskelun aloittamista ja Puolustusvoimat työyhteisönä ja työnantajana on siten tuttu. Mutta monelle kenellä ei sopimus- tai virkasuhdetta ole taustalla, on työskentely Puolustusvoimissa varmasti vielä suuri kysymysmerkki.
 
Tuleva ensimmäinen tehtävä on itsellä kuitenkin täysin uudessa aselajissa ja työyhteisössä Maavoimien puolella, mikä luo hyvällä tavalla intoa päästä tekemään ja jatkamaan uuden oppimista. Lisäksi on ollut etuoikeus päästä tutustumaan osaan tulevan työyksikön henkilöstöstä pidemmän aikaa, sillä aselajikoulut toteuttavat aliupseeriston virkaurakurssien opetusta yhteneviltä osin tiiviissä yhteistyössä kadettikurssien opetuksen kanssa.
 
Kolmannen vuoden kevät ennen valmistumista edeltävää kesälomaa menee tiukasti aselajiopintojen parissa. Varsikin kenttätykistöopintosuunnalla riittää tulevaa ensimmäistä tehtävää varten viljalti tentittäviä varomääräyskokeita ja käytännön näyttöjä. Niiden kautta saavutettavat oikeudet ovat edellytys ylipäätään voida toimia vaadituissa tehtävissä.
 
Eräässä Maanpuolustuskorkeakoulun esitteessä aikoinaan sanoin, että en vaihtaisi päivääkään pois, kun kysytään millaista opiskelu tai elämä Kadettikoulussa on. Huonojakin päiviä on toki tähän mennessä joukkoon mahtunut ja oli varmasti jo silloinkin, mutta allekirjoitan lausahduksen edelleen. Jälkeenpäin tarkasteltuna sanoisin, että pelkästään hyviä muistoja.

- Kadetti Henri Tielinen
@kadettihenritielinen

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Tervehdys Ilmasotakoululta!

Ilmasotakoululla Ilmavoimien koulutusohjelman, sekä lentoupseerin koulutusohjelman opinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Johtamisjärjestelmäkadetit opiskelevat ilmavoimien taistelutapaa, sen mahdollistavaa tekniikkaa, sekä johtamisjärjestelmiä aina datalinkistä parikaapeliyhteyksiin. Lentoupseerit taasen ovat olleet lähinnä ATPL-opinnoissa, jotka ovat osa liikennelentolupakirjaa tarvittavia opintoja. Aiheena opinnoissa ovat muun muassa lentosää ja ihmisen rajoitteet lentotoiminnassa, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.

Ensimmäinen puolikas opiskeluista on mennyt todella hyvin. Ensimmäinen vuosi meni käytännössä maavoimien opinnoissa maasotalinjan kanssa ja nyt vihdoin on päässyt takaisin siihen omaan ydinbisnekseen eli ilmapuolustuksen ja johtamisjärjestelmäalan opintoihin. Aiheisiin on perehdytty vasta hyvin pintapuolisesti ja olemme opiskelleet yleiskuvaa ja niitä "isoja raameja" kyseisistä aiheista.
Keväällä meillä on johtamisen opintoja yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa, sekä kesän jälkeen syvennytään omaan aselajiin eli minun tapauksessa viestitekniseen suuntautumiseen. Tätä odotan innolla.
Seuraavan puoliskon aikana suoritetaan myös erilaisten operatiivisten järjestelmien lisenssejä, c-kortti, työturvallisuus- sekä tulityökortti, ja muita pakollisia sähkötöiden kanssa tarvittavia lupia. 

 
Fiilis on tällä hetkellä todella hyvä. Opetuksen taso on erinomaista ja henkilökohtaista. Seuraavana onkin edessä johtamiseen, sekä toimintakykyyn liittyvä moduuli.
Tämän viikon vietämme liikuntaleirillä Kuortaneen urheiluopistolla. Ilmasotalinjan kadeteilla on kaksi liikuntaleiriä toisena opiskeluvuotena. Nyt on menossa kestävyyspainotteinen ja myöhemmin luvassa on voimapainotteinen leiri, joka on enimmäkseen suunnattu ohjaajille, mutta meille johtamisjärjestelmäkadeteillekin on tästä paljon hyötyä. Leirien aikana teemme esimerkiksi omat harjoitussuunnitelmat, joita toteutamme ja joista raportoimme. 
 
Tästä onkin hyvä lähteä kohti edustustehtävien täyttämää kiireistä loppuvuotta, täyttäähän Ilmavoimat tänä vuonna 100 vuotta!

- Kadettialikersantti Timi Tuominen
@kadettitimituominen

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Terveiset Maasotakoululta!


 
 
Puolitoista vuotta. Siis puolet koko opintojemme kestosta. Tuon ajan saimme maavoimien koulutusohjelman kanssa viettää Santahaminassa, osittain yhdessä merivoimien ja ilmavoimien kanssa, osittain keskenämme. Vuosangan talviharjoituksen jälkeen oli kuitenkin aika hyvästellä Santahamina toistaiseksi, ja siirtyä kohti opintojen seuraavaa vaihetta Maasotakoululle Lappeenrantaan.
 
Koska koulussamme opiskelijoilla on asepalveluksen aikaisesta aselajista riippuen erilaiset tiedot ja taidot, aloitetaan jokainen asia perusteista. Ensimmäisenä vuonna lähdettiin liikkeelle yksittäisen taistelijan taidoista, siirtyen siitä partion ja myöhemmin ryhmän taistelutekniikkaan sekä kouluttamiseen. Mikäli pohdit, miksi tulevan tykkimiehen tulee osata "jalkaväkitemppuja", vastaus on yksinkertainen: tulevina perusyksikön kouluttajina jokaisen tulee osata kyseiset asiat, sillä ne kuuluvat varusmiespalveluksessa peruskoulutuskaudella koulutettaviin asioihin.
 
Yhteisten opintojen vaihe täällä Maasotakoululla kestää neljä kuukautta, päättyen 10.6. Näiden neljän kuukauden aikana kaikille koulutetaan jääkärijoukkueen perustaistelumenetelmiä, taistelutekniikkaa sekä joukkueen johtajana toimimista. Kyllä – myös jääkärijoukkueen taistelua koulutetaan aselajista riippumatta peruskoulutuskauden aikana.
 
Ensimmäisen kuukauden aikana ollaan ehditty tehdä myös muuta. Olemme suorittaneet mm. tie- ja työturvallisuuskortit, lisenssin toimia räjäytysharjoituksen johtajana, sekä ampuneet ilmatorjuntakonekivääriammuntoja. Kuluvasta viikosta alkaen aina kesäkuuhun saakka painopisteenä on kuitenkin aiemmin mainittu jääkärijoukkue. Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä enemmän käytäntöä tulee suhteessa teoriaan – ainakin ensimmäiseen vuoteen verrattuna.
 
Vaikka eletään vasta aikaista kevättä, on osittain mielessä jo myös kesä ja siirtyminen tykistökoululle Niinisaloon. Kaikki aiemmin opittu on hyödyllistä niin nyt, kuin myös työelämässä. Mutta siitä huolimatta voidaan todeta, että viimeisen vuoden aikana saatava koulutus on tulevaa ensimmäistä työtehtävää ajatellen kaikkein keskeisintä. Erikoistuminen omaan aselajiin ja sen perusteisiin antaa varmasti hyvät valmiudet suoriutua kunnialla ensimmäisistä työvuosista.
 
- Kadetti Miro Mäkinen
@kadettimiromakinen

 

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Terveiset merikadetilta!

 
Merikadettien opinnot laivasto- sekä merivartiolinjalla starttasivat vuoden alussa päällystön palokoulutuksella Upinniemessä. Käytännössä kurssi oli jatkoa jo viime keväänä suoritetulle miehistön palokoulutukselle. Kertasimme sammutustaktiikoita sekä savusukellusta ja suoritimme etsintä- pelastus- ja sammutustehtäviä. Kurssin päätteeksi teimme näyttötutkintona sammutus- ja pelastussuunnitelman joka toteutettiin toiminta- ja johtamisharjoituksena.
Vauhdikkaan aloituksen jälkeen opinnot jatkuivat Merisotakoululla Suomenlinnassa ja seuraavat viikot täyttyivätkin teoriaopinnoista. Luimme merenkulkuenglantia, laivatekniikkaa, lastioppia sekä aloitimme taktiikan opinnot Meripuolustuksen perusteet- kurssilla. Samaan aikaan alkoi NOCA2018 suunnittelu ja tätä myötä viikko-ohjelmiin ilmestyivät myös lajikapteenien vetämät jalkapallo-, uinti-, maastojuoksu- sekä muut lajitreenit.
Nyt viimeiset viikot olemme opiskelleet Turussa. Suoritimme Raja- ja merivartiokoulun järjestämän GOC-kurssin, mikä antoi meille ammattimerenkulun korkeimmat radiopätevyydet. Käytännössä kurssi sisälsi eri hätä- ja turvallisuuslaitteiden käytön opettelua sekä oikeaoppisen toiminnan omaksumisen merenkulun hätäliikenteessä. Turussa suoritimme myös Aboa Maren järjestämän ARPA- kurssin (Automatic Radar Plotting Aids) ja pääsimme palauttamaan mieleen merenkulkutaitoja erilaisissa simulaattoriharjoituksissa. 
 
 
Merivoimien koulutusohjelman parhaita puolia on ennen kaikkea opintojen monipuolisuus. Sotatieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluu esimerkiksi sotatekniikan, taktiikan ja strategian opintoja, sekä näin merivoimissa tietenkin merenkulkuopintoja – mutta myös paljon muuta. Olemme saaneet pätevyydet savusukellukseen ja pintapelastukseen, oppineet kanyloimaan, ompelemaan haavoja sekä sammuttamaan tulipaloja, kommunikoimaan kansainvälisessä meriradioliikenteessä sekä suunnittelemaan, johtamaan ja toteuttamaan päiväpalvelusta aluksella. Opinnot ovat todella käytännönläheisiä ja päivät toisinaan todella pitkiä – etenkin väyläajoharjoitusten aikaan.
Merivoimien koulutusohjelma ei välttämättä ole sopivin paikka henkilölle, joka tykkää olla paikoillaan, sillä päinvastoin, kolmen vuoden koulutuksen aikana merikadettien toimintaympäristö vaihtuu alati. Sitä saattaa aloittaa vuoden hiihtämällä Vuosangassa konekivääri selässä, kiinnittää toukokuussa taistelualusta Madeiralla ja kisata elokuussa NOCA:ssa Tanskassa. Koulutusympäristöt vaihtelevat ampumaradoista merelle ja takaisin luokkahuoneisiin, yhdellä viikolla päntätään kahdeksantuntisia päiviä taktiikkaa, seuraavalla viikolla sammutetaan tulipaloja ja annetaan henkeä pelastavaa ensiapua, kolmannella viikolla navigoidaan Suomen saaristossa.
 
Nyt, kun opinnot ovat suurin piirtein puolivälissä ja linjavalinnat on tehty, on omat odotukset jo huhtikuun lopussa milloin merivartio-opintosuunta aloittaa eriytyvät opintonsa Raja- ja merivartiokoululla. Näitä opintoja onkin odotettu siitä asti, kun pääsin sisälle Maanpuolustuskorkeakouluun! Merenkulkuopintojen lisäksi merivartiolinjan opintoihin sisältyy muun muassa fyysisen voimankäytön koulutusta, virka-ajokoulutusta, rikostorjunnan ja oikeusopin opintoja sekä rajatarkastuksen perusteita. Painimatto, pistoolirata ja lakipykälät mm. rikoslaista ja rajavartiolaista tulevat taatusti tutuksi… J
 
- Kadetti Veera Nuolioja
@kadettinuolioja

torstai 15. maaliskuuta 2018

Some-kadetit esittäytyvät

 
Tässä postauksessa pääset tutustumaan uusiin some-kadetteihin, 104. kadettikurssilta ja 87. merikadettikurssilta. Ota heidän some-tilit muistiin, niin pääset seuraamaan laajasti miltä opiskelu Suomen ryhdikkäimmässä yliopistossa näyttää.
He ovat myös oikeita henkilöitä vastaamaan kysymyksiisi koskien kadetin elämää ja sotatieteiden kandidaatin tutkintoa.
 

Kadetti Hanna Arppe
Instagram: @kadettiarppe
 
Heippa! Olen kadetti Hanna Arppe ja huhtikuussa minulle tulee ikää 25 vuotta. Olen kotoisin Helsingistä, mutta muutama vuosi sitten tein alueellisen syrjähypyn Riihimäelle, jossa tällä hetkellä asun.
 
Suoritin varusmiespalveluksen Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä, aselajinani viesti. Astuin alokkaana ensimmäisen kerran palvelukseen 1/13, mutta loukkaantumisen seurauksena jouduin kotiin muutamaksi vuodeksi. Palasin palvelukseen saapumiserän 1/15 mukaan, ja heidän kanssaan suoritin palveluksen loppuun. Reserviupseerikurssini 246, nimeltään Petäjä, toi kokelaan nappulat ja kotiuduin vänrikkinä.
Asepalveluksen jälkeen innostuin liikunta-alasta ja opiskelin itseni liikuntaneuvojaksi Pajulahden liikuntakeskuksessa. Liikunta on intohimoni, mutta palo upseerin uralle pysyi kokoajan mielessä, joten päätin viime keväänä hakea Maanpuolustuskorkeakouluun.

Vapaa-ajan vietän liikkuen tai ystävien kanssa. Pelaan Riihimäellä mielettömässä jalkapallojoukkueessa, jossa pääsen juoksemaan nahkakuulan perässä, mikä on ollut rakas harrastukseni junnu vuosista asti. Puoli vuotta opintoja takana kadettina, ja olen erittäin tyytyväinen. Oma ajatusmaailmani on alokkaasta kadetiksi muuttunut aikalailla 5 vuodessa.

Haluan muistuttaa jokaista siinä, vaikka tie jota kuljet on hieman vaikea, se voi olla silti oikea.
 
 
Kadetti Juuso Pelttari
Instagram & Twitter: @kadettipelttari
 
Moi! Olen Juuso Pelttari, 22-vuotias turkulainen.
Astuin varusmiespalvelukseen 1/16 Porin prikaatissa 2. jääkärikomppaniassa, josta tieni johti Reserviupseerikurssille 248 Kehrä. Varusmiespalveluksen jälkeen jäin sopimussotilaaksi samaan yksikköön.

Ylioppilastutkinnon suoritin Kerttulin lukiossa keväällä 2015. Lapsuus ja nuoruus kuluivat vahvasti pallopelien äärellä, joista jääkiekko nousi ykköslajiksi. Paikallisen palloseuran juniorimyllyn läpikäynti aina A-junioreihin asti, jonka jälkeen hieman rennompaa pelailua muutama vuosi. Nykyisin urheilu lähellä sydäntä niin katsojan, kuin liikkujan näkökulmasta.
Ajatus upseerin urasta tuntui kaukaiselta astuessani 4. tammikuuta 2016 armeijan vihreisiin. Tuolloin mielessäni oli viettää vuosi kuljettajan tehtävissä ja napata C-luokan ajokortti taskuun, jonka jälkeen olisi vuorossa haku Pelastusopiston riveihin Kuopioon. P-kausi sujui kuitenkin mallikkaasti ja pienen sosiaalisen painostuksen jälkeen ilmaisin halukkuuteni jatkaa aliupseerikurssille. Siitä se ajatus sitten lähti…
 
Varusmiespalvelus ei varsinaisesti ollut se syy, joka sai minut hakemaan Maanpuolustuskorkeakouluun, vaan kipinä upseerin uralle syttyi sopimussotilasaikana. 2.JK:n työporukka oli varmasti suurimpia syitä uravalinnalleni, sillä vastaavaa työyhteisöä en ennen ole kokenut. Ilmapiiri oli avoin, nuorempia sotilaita tuettiin vanhempien toimesta ja yksikköhenki oli äärettömän kova. Moni joukkueurheilija on uransa päättymisen jälkeen sanonut kaipaavansa nimenomaan pukukoppielämää, ja tähän tunteeseen kykenin samaistumaan, kun lopetin työt ja vastaanotin paikan Suomen ryhdikkäimmästä yliopistosta! Mutta tästähän se "pukukoppielämä" vasta alkaakin…


Kadetti Matias Nikander
Instagram & Twitter: @kadettinikander
 
Terve! Olen Matias Nikander Kirkkonummelta. Aktiiviharrastuksiin kuuluu tällä hetkellä salibandy, mutta koulun takia harrastaminen on hieman jäänyt. Astuin varusmiespalvelukseen heinäkuussa 2015 Rannikkoprikaatiin, Upinniemeen. Palvelukseen astuttaessa ei sen kummempaa ajatusta sotilasurasta ollut, ajatuksena oli lähinnä vaan vetää täysillä ja mahdollisimman hyvin. Tie johti sitten Aliupseerikouluun ja siitä Reservinupseerikouluun, jossa varsinainen kipinä sotilasuraan sai alkunsa. Päivät vierähtivät ja kotiutuminen koitti 16.6.2016.
 
Palveluksen jälkeen olin sopimussotilaana reservinupseerikurssilla 249 Esikunta- ja Viestikomppaniassa sotilaspoliisilinjalla. Siellä se viimeinen kipinä sitten syttyi, hakupaperit laitettiin sisään, käytiin pääsykokeissa ja pääsin opiskelemaan 87. Merikadettikurssille.
Oma historia ei siis ole laivapalvelus tai muutenkaan vesistöön liittyvä toiminta, mutta se ei ole esteenä. Innolla odotetaan tulevia koitoksia ja opintojen etenemistä Merisotakoululla.
 
 
 
 
 

 
 
 
Kadetti Joona Hakala
Instagram: @kadettihakala
 
Moro kaikille! Mä oon kadetti Joona Hakala Kangasalta. Intti tuli käytyä 2012-13 ja palvelut suoritettiin Panssariprikaatissa Parolassa. Aselajina oli tuolloin ilmatorjunta.
Harrastukset etenkin ennen inttiin ja MPKK:lle tulemista olivat pitkälle mun elämää ohjaava tekijä. Extremelajit ja etupäässä freestylehiihto on ollut merkittävässä roolissa ja sieltä suurin osa kavereistakin on löytynyt. Sen verran intohimoisesti lajia tuli harrasteltua, että lukio-opiskelut tuli käytyä Kuusamossa, jossa pääsin laskemaan melkein ympäri vuoden. Pikkuhiljaa tuli todettua, että ei tässä olla enää samoja nuoria hurjia ja ennen lajiharjoittelua tukenut puntilla käynti onkin noussut ykkösharrastukseksi.
Varusmiespalveluksen jälkeen rupesin kelailemaan, että mitäs sitä sitten. Lukioaika meni aikalailla urheilun parissa, eikä tulevaa ammattia tullut sen tarkemmin mietittyä. Pari kuukautta asiaa sulattelin ja totesin, että meikäläisellä noi armeija-asiat ovat oikeastaan urheilun lisäksi aina kiinnostaneet, ensiksi historian merkeissä koulussa ja myöhemmin varusmiespalveluksessa. Päätin, että yliopisto jossa käydään sekä teoriaa että käytäntöä vois olla se oma juttu. Pääsykokeissa ei kuitenkaan asiat menneet ihan niinku strömsössä ja jouduin ottaa pari uusintaerää ennen kuin lopulta löysin itseni täältä opiskelemasta. Koulusta voisin muuten sen verta vielä mainita, et aika nättiä aikaa tää eka puoli vuotta on oikeesti ollut ja suosittelen vahvasti muillekin!

 
 
 
 
 
 
Kadetti Santeri Hiljander
Instagram: @kadettihiljander
Twitter: @kadettisanteri
 
Moi! Olen kadetti Santeri Hiljander Espoosta. Harrastuksiini kuuluu jääkiekko, lenkkeily sekä kuntosalilla käyminen.
 
Varusmiespalveluksen olen suorittanut 1/16 Rannikkoprikaatissa, Upinniemessä. Varusmiesaikana minut koulutettiin sotilaspoliisin tehtäviin ja olen RU-kurssia 248 Kehrä. Varusmiespalveluksen jälkeen jäin Rannikkoprikaatiin töihin sopimussotilaan tehtäviin. Sopimussotilaana minulle valkeni, että upseerin ura voisi olla minulle se sopivin vaihtoehto.
 
Maanpuolustuskorkeakouluun minut sai hakemaan mahdollisuus kouluttautua mielenkiintoiseen ja monipuoliseen virkaan, jossa yksikään päivä ei ole samanlainen. Lisäksi upseerien työllistymistilanne on myös yksi suurista valttikorteista, joka minut sai valitsemaan Maanpuolustuskorkeakoulun ylitse muiden vaihtoehtojen. Koulumme tarjoamat etuudet saivat myös osaksi vaakani kallistumaan MPKK:n suuntaan. Kampusalueella on muun muassa hyvin kattavat liikuntamahdollisuudet sekä neljä maksutonta ruokaa päivässä.






Kadetti Eetu Halmelahti
Instagram: @kadettihalmelahti
Twitter: @kadhalmelahti

Moikka! Olen kadetti Eetu Halmelahti. Olen kotoisin Asikkalasta, pienestä kunnasta heti Lahden vierestä.

Oman varusmiespalveluksen suoritin 2/16 saapumiserän mukana Panssariprikaatissa. Palvelusuran aikana sain kipinän upseerin uralle. Vierailu reserviupseerikurssilta Maanpuolustuskorkeakoululle vahvisti ajatukseni ja päätin hakea kouluun. Tällä minä nyt olen ja en ole katunut päätöstäni hetkeäkään!
Omiin harrastuksiini tällä hetkellä kuuluu liikunta, hyvin monipuolisessa muodossa. Omaan liki 10 vuotisen kamppailulajitaustan, mikä on antanut hyvän pohjan kaikenlaiseen urheiluun. Lisäksi harrastan valokuvausta.
Jos haluat lähestyä minua henkilökohtaisesti,lähesty minua esimerkiksi Instagram directillä.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Päivä ammunnan johtajana

05:50 herätyskello soi. Hetken kuluttua valot syttyvät ja viimeisetkin työryhmän jäsenet saavat silmänsä auki. Majoituksessa alkaa tapahtua, sillä päivää varten on pakattava lämmintä vaatetta, nestettä ja ampumakäskyn sivuja. Johdan tänään ryhmän taisteluammunnan, joten haluan varmistua, ettei yksikään radio tai latauksessa ollut akku jää majoitukseen. Laskekaa, että meillä on varmasti kahdeksan laturia. Onko jokaisella nyt radio?
Saavumme aamupalalle. Kahvin ja puuron lomassa käymme läpi päivän kulkua ja kertaamme, mitä asioita haluamme parantaa edellisen päivän ammunnasta. Kello lähestyy 7 ja vuorossa on nuoremman vuosikurssin tulitoiminnan valvojien, lääkintämiehen ja maastokuorma-auton kuljettajan noutaminen. Aamu sujuu aikataulun mukaan ja pääsemme ampumapaikalle. Otsalampun valossa annan ohjeita ennen ampuvan joukon saapumista tehtävistä toimenpiteistä. Taisteluvälinepaikan lukko on jäässä eilisillan räntäsateen jäljiltä ja yksi vaunumaaleista on rikkoutunut. Onneksi en ole yksin, vaan ammunnan johtajalla on tukena seitsemän toimihenkilön tukijoukko: kolme tulitoiminnan valvojaa, maaliupseeri, maaliupseerin apulainen, taisteluvälinepaikan johtaja ja taisteluvälinepaikan johtajan apulainen. Pian jokainen on käsketyissä tehtävissään ja vastaanotan yhdessä taisteluvälinepaikan johtajan kanssa päivän ampumatarvikkeet. Saatu materiaali vastaa tilauksia, joten keskityn seuraavaksi kertaamaan asioita, joita aion sanoa ampuvalle joukolle pidettävässä varopuhuttelussa.
 
 
Ampuva joukko saapuu. Nuoremman vuosikurssin kadettien ryhmä riisuu suksensa ja käsken heidän keventää reppunsa, jonka jälkeen on muodostettava rivi taukopaikan viereen. Aloitan puhuttelun, joka alkaa tulitoiminnan valvojien suorittamalla aseiden ja lippaiden tarkastuksella. Tärkeimpänä sisältönä varopuhuttelussa on ammunnan turvallisuutta käsitteleviä aiheita: tärkeimpiä varomääräyksiä, turvallisen asekäsittelyn sääntöjä ja ammuntaan liittyviä järjestelyjä. Lopuksi ohjeistan joukon ammunnan harjoittelusta, joka alkaa partioharjoittelulla ja ryhmänjohtajan maastontiedustelulla. Partioharjoittelusta vastaavat tulitoiminnan valvojat, jotka kouluttavat jokainen yhden kolmen taistelijan partion antamieni vaatimuksien mukaan. Aiheet ovat ammuntaan valmistavia: raskaan ja kevyen kertasingon käsittelyä, rynnäkkökiväärin käsittelyä ja partion toimintaa taistelutilanteessa. Lähden itse ryhmänjohtajan kanssa maastontiedusteluun. Astun hetkeksi ammunnan johtajan roolin lisäksi joukkueenjohtajan kenkiin. Ammunta on suunniteltu niin, että ryhmä taistelee osana joukkueen valmisteltua hyökkäystä. Annan siis ryhmänjohtajalle joukkueenjohtajan käskyn ja maastossa ryhmänjohtajalla on vapaus suunnitella joukkueenjohtajan antamien vaatimuksien mukaan ryhmänsä hyökkäystä. Kerron ryhmänjohtajalle tarvittaessa suunnittelua ammunnan varoteknisistä syistä rajoittavia tekijöitä; sinkojen tuliasemina on käytettävä niitä asemia, joista on piirretty ampumakäskyyn vaara-alue. Ryhmänjohtaja on saanut taistelusuunnitelmansa valmiiksi ja tulitoiminnan valvojat ovat todenneet partioiden taitotason riittäväksi ammuntaa varten. Maaliupseeri kutsuu minua radiossa. Maalialue on tarkastettu ja vaunumaali korjattu. Aloitamme seuraavaksi tulenkuvauskenttien tekemisen.
Ryhmäharjoittelu alkaa. Tarkoituksena on, että ryhmänjohtaja harjoituttaa joukkoaan valmisteltua hyökkäystä – ja samalla tulevaa kovapanosvaihetta – varten. Käymme siis koko ammunnan läpi vaiheittain, jolloin varmistun yhdessä tulitoiminnan valvojien kanssa siitä, että joukko tuntee ammuntaa rajoittavat tekijät, kuten tulialueiden rajat. Samalla joukkoa koulutetaan ryhmänä hyökkäystä varten. Harjoittelun jälkeen annan joukolle palautteen ja vilkaisen kelloa: 12:00 eli lounasaika. Tauon aikana luen vihkosta listaa toimenpiteistä, jotka on oltava tehtynä ennen kovapanosvaiheen aloittamista. Lähivartionmies on asetettu. Pelastuspalvelun opastusjärjestelyt on harjoiteltu. Saan varmuuden, että usean kohdan listasta mitään ei ole unohtunut. Koska johdan ryhmän taisteluammuntaa ensimmäistä kertaa, vilkaisen muistiinpanoja ja tulostettua ampumakäskyä useamman kerran päivän aikana, sillä kokemusta ei vielä ole ja valmistautumisesta huolimatta kaikkea ei välttämättä muista ulkoa. Toimihenkilöt ja ampuvajoukko järjestyvät taisteluvälinepaikan eteen ja aloitetaan ampumatarvikkeen jakaminen. Käsken taisteluvälinepaikan johtajaa jakamaan joukolle raskaan kertasingon, kevyen kertasingon, kevyen kertasingon harjoitusraketti- ja sisäpiippuaseet sekä rynnäkkökiväärin patruunat. Ampuva joukko ja toimihenkilöt asettelevat kuulonsuojaimiaan sekä siirtyvät käskemääni paikkaan valmiina aloittamaan kovapanosvaiheen. Laitan kypärän päähän ja otan radion käteen ottaakseni yhteyttä harjoituksen varoupseeriin. Kolme valmis, voinko aloittaa ammunnan kovapanosvaiheen?
 
Ammunnan kovapanosvaihe alkaa. Annan joukkueenjohtajan tarkennukset vihollistilanteesta ryhmänjohtajalle, joka käskee joukkonsa liikkeelle. Seuraan tarkkaavaisena ryhmän liikettä ensimmäisiin asemiin, joissa taistelu alkaa rynnäkköpanssarivaunumaalin tuhoamisella. Maaliupseeri ohjaa maalilaitteita käskyjeni mukaan ja lyhyen tulitaistelun jälkeen kuulen, kuinka ryhmänjohtaja käskee ryhmänsä irti. Ampuvajoukko ja kaikki toimihenkilöt lähtevät siirtymään ammunnan seuraavaan vaiheeseen. Seuraavissa tuliasemissa maaliupseeri ja kaksi tulitoiminnan valvojaa jäävät valvomaan pääjoukkoa, kun itse siirryn valvomaan sinkopartion toimintaa. Ampuja valmistelee raskaan kertasingon ampumakuntoon. Tähystän takavaara-alueen ja maalialuetta sekä seuraan ampujan toimintaa. Kaksi pamausta ja paineaalto heittää lumet kasvoille. Sinko osui keskelle taistelupanssarivaunumaalia ja lähden juoksemaan irtautuvan partion perässä ammunnan viimeiselle tasalle. Ampujat käyvät vielä yhden tulitaistelun joukkueen tavoitteessa ja muutamien maalinostojen jälkeen päätän ammunnan. Tuli seis, patruunat pois, tarkastetaan aseet. Juon vettä ja odotan, että joukko saapuu tulitoiminnan valvojien johdolla palautteenantopaikalle. Olen tyytyväinen ampuvan joukon toimintaan, mutta myös kehitettävää löytyy. Palautteen jälkeen ampuva joukko luovuttaa hallussa olevat ampumatarvikkeet ja pukee päälleen lämpimiä taukovarusteita.
Ryhmän taisteluammunta valoisalla on ohi. Päivä ei kuitenkaan ole päättynyt, vaan annan toimihenkilöille ohjeet pimeän taisteluammunnan harjoittelua varten. Koulutusaiheina ovat valaisuvälineet, raskaan kertasingon pimeätähtäin sekä ryhmän toiminta pimeällä. Ryhmänjohtaja vaihtuu ja lähden uudelleen maastontiedusteluun, sillä ryhmänjohtajan taisteluajatuksen ei tarvitse olla pimeäammunnassa sama kuin päivällä, vaikka ammunta on hyökkäysreitiltä ja maalitoiminnaltaan sama. Katselen vuoroin taivaalle, vuoroin rannekelloa: pimeästä ei näy merkkejä, vaikka kello lähestyy 16. Koulutukset ja maastontiedustelu ovat ohi, ja seuraavana vuorossa on ryhmäharjoittelu, joka on pimeäammuntaa varten toteutettava pimeällä. Puolen tunnin odottaminen tuntuu ikuisuudelta, mutta lopulta totean, että on riittävän hämärää. Ampuva joukko järjestyy lähtövalmiiksi ja käsken tulitoiminnan valvojia laittamaan valotikut taistelijoiden selkään. Harjoittelun edetessä huomaan, kuinka paljon haastavampaa pimeässä on liikkua ja päätän vielä muistuttaa ampuvaa joukkoa valon puutteen aiheuttamista haasteista. Jos kaadutte ja aseen piippuun menee lunta, ilmoittakaa tulitoiminnan valvojalle. Harjoittelun jälkeen vuorossa on päivällinen.
 
 
Ampumatarvikkeen jako aloitetaan. Ohjaan ryhmänjohtajaa käskemään osalle ryhmän taistelijoista käsivalaisuraketteja ja valopistoolin patruunoita. Kiinnitän kypärääni punaisen valon, jolla merkataan pimeäammunnoissa kaikki ammunnan toimihenkilöt. Käyn jälleen läpi listan toimenpiteistä ennen kovapanosvaihetta: kaikki on tehty. Varoupseerilta luvan saatuani käsken ammunnan kovapanosvaiheen alkaneeksi ja ampuva joukko lähtee liikkeelle. Taistelu alkaa käsivalaisuraketilla ja taivas täyttyy tasaiseen tahtiin kelmeästä valosta. Ampuva joukko näkee paremmin maaleja, mutta valo helpottaa myös toimihenkilöitä ampuvan joukon valvonnassa. Ammunta jatkuu viimeiselle tasalle ja ryhmän johtaja ilmoittaa joukon olevan tavoitteessa. Tulitoiminnan valvojat kaivavat taskulamput esille, tarkastavat joukon aseet ja ilmoittavat minulle olevansa valmiita. Palautteenantopaikalla ampujat kertovat ensiksi omia havaintojaan, jonka jälkeen kerron oman palautteeni. Sinkojen osumatarkkuus oli hyvä. Partiot kommunikoivat hyvin keskenään. Käsken ampumatarvikkeiden palautuksen, jonka jälkeen joukon aseet ja lippaat tarkastetaan.
Kello on jo 20:00 ja päivä lähenee loppuaan. Ampumapaikalla on kuitenkin vielä tekemistä, sillä on tehtävä valmisteluja seuraavan päivän ammuntoja varten. Maalilaitteet on vietävä lataukseen ja taisteluvälinepaikalla oleva materiaali on laskettava. Olen antanut ampuvalle joukolle luvan lähteä hiihtämään majoitusalueelle. Lasken taisteluvälinepaikan johtajan apuna jäljelle jääneitä rynnäkkökiväärin patruunoita, kun taistelija ampuvasta joukosta pysähtyy vielä kohdallemme. Kiitti, oli oikeesti hyvä ammunta. Taustalla on useiden päivien valmistelut ammunnan suunnittelun, ampumakäskyn ja ammunnan rakentamisen parissa, mutta kaiken tavoitteena on kuitenkin järjestää ampuvalle joukolle mielekäs, opettavainen ja turvallinen taisteluammunta. Alkaa hymyilyttää. Ehkä voisi siis sanoa, että tavoite on saavutettu?

maanantai 29. tammikuuta 2018

Vuosanka hiljenee...

Harjoituksen johtajan kirjoitus 29.1.2018
 

Kolme viikkoa on takana pakkasta, lunta, pimeyttä, puurtamista, mutta reppu täynnä osaamista, kokemusta, ideoita ja hyvää kadettihenkeä.

Turvallisesti, tehokkaasti ja hyvällä motivaatiolla koko henkilöstö toteutti kadettien tärkeimmän perusharjoituksen. 160 kovapanosammuntaa on takana, satoja johtamissuorituksia ja uusia lisenssejä johtaa taisteluammuntoja ja toimia tulitoiminnan valvojina.

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita erinomaisesta työstä.

Harjoituksen johtaja
Eversti Jukka Seppä

Frontline Soldier (Frontside Ollie)

Mupsi ja mä, Kypärässä taas,
päivät taistellaan 
Talvi-illassa, niin kauniissa,
rynkyt laulaa taas

On kiikkuja, on ryömijää,
on maalit jiirissä
Sitten pari valvojaa siihen ilmestyy,
ja sekoittaa mupsin pään
 
Hei lainaa, mosa sun rautaa
Mä silmiäni usko en, kun se kapu teki sen,
täydellinen, Frontline soldier
Mä sytytyspaikalle jäin, se kaatoi pellin jokaisen,
Täydellinen, Frontile soldier

Mupsi ja mä, sen jutun jälkeen,
harvoin taistellaan
Ei soittele, enää mulle se,
että lähdetään Vuosankaan

Ois makeeta, taas asemissa, laittaa pekari laulamaan
Mut mupsia ei kiinnosta,
kun se sotkussa mähmii vaan

"Hei lainaa, mosa sun rautaa.."

Parin viikon päästä mupsi Vuosangan unohtaa,
mä hengailenkin jo varoupseerin kaa
"Mä silmiäni usko en, kun se kapu teki sen.."
 
Tästä hienosta sanoituksesta kiitos kuuluu ampumatyöryhmä Kypärälle sekä eräälle nimeltä mainitsemattomalle ammunnan valvojalle, joka esimerkillisesti heittäytyi joukon mukaan työryhmäammuntaan!
 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Epilogi




508 päivää ja 12 tuntia. Niin pitkä väli on kadettikouluun auditoriotalolla ensimmäisenä päivänä ilmoittautumisestani tämän blogitekstin palautuksen takarajaan. Edellä mainitusta aikamääreestä valmistumiseen ja tasavallan presidentin kättelyyn on rahtusen enemmän, vajaat 580 päivää. Seuraaviin merkittäviin päivämääriin kuluvien päivien kestosta ei sitten enää kehtaakaan samassa yhteydessä edes mainita. Näitä lukuja tarkastellessa alkaa miettimään, miksi Vuosangassa järjestettävä Maanpuolustuskorkeakoulun ampumaharjoitus nousee kerta toisensa jälkeen kadettiupseerien keskustelunaiheeksi yli kurssirajojen? Mikä saa noiden vajaan kolmen viikon muodostaman pisaran nousemaan esiin palveluspäivien merestä?

Vastauksia tähän omaakin mieltäni useasti näiden päivien aikana vaivanneeseen kysymykseen on varmasti yhtä monia kuin on vastaajiakin, mutta mikään niistä ei kuitenkaan yksinään tyhjennä sitä kuuluisaa pajatsoa. Eikä sille ehkä ole tarvettakaan. Ehkä tällaista absoluuttisen vastauksen tarjoavaa yksittäistä, erityislaatuista elementtiä ei edes ole syytä etsiä. Kyseessä on kuitenkin harjoitus, jossa harjoitellaan rauhanajan kouluttajuuden perusasioita, taisteluammuntojen suunnittelua, toteutusta ja johtamista sekä näihin liittyvissä toimihenkilötehtävissä toimimista. Myös ammuntojen ohessa toteutetut ilmatorjuntakonekiväärin erikoiskouluttajakurssi sekä talvitaisteluharjoitus keskittyivät suomalaisen sotilaskoulutuksen ja -kouluttajuuden perusasioihin – kouluttajan henkilökohtaiseen ammattitaitoon, kouluttajan asenteeseen kouluttamista kohtaan ja toimintakykyyn suomalaisissa olosuhteissa. Koulutuksessa ei pyritä niihin kuuluisiin Amerikan temppuihin, vaan painopiste on laadukkaissa perussuorituksissa ja syvemmän tason oppimisessa. Juuri nämä perusasiat ja niiden hiominen parhaalle mahdolliselle tasolle ovat yksinkertaisessa raakuudessaan ne tekijät, jotka tekevät Vuosangan harjoituksesta ainutlaatuisen.


Harjoituksen kääntyessä viimeisten tuntien puolelle on kurssimme joukossa havaittavissa moninaisia tunnetiloja. Päällimmäisinä kaikilla lienee ilo ja helpotus jo jonkin aikaa silmissä siintäneestä kotiinpaluusta. Nähtävissä on myös tietynlaista voittajan ylpeyttä, etenkin IT-aselajin valinneiden kurssitoverien joukossa; Vuosanka on nyt selätetty, eikä enää ikinä takaisin. Itse tunnen jonkinasteista haikeutta harjoituksen taittuessa kohti loppuaan, sillä kadettikoulussa tähän asti viettämistäni karvan verran yli viidestäsadasta päivästä Vuosangassa kahdessa osassa kuluneet 30 ovat olleet ehkä kaikkein opettavaisimmat.

Harjoituksen päättyminen päättää myös opiskelujaksomme Santahaminassa, ja seuraavaksi onkin aika kääntää sivua ja siirtyä aselajikouluille uusien tehtävien ja tavoitteiden pariin. Uskon vakaasti, että kuluneen puolentoista vuoden aikana saamamme tiedot ja taidot antavat enemmän kuin riittävät perusteet näistä tulevista haasteista selviytymiseen. Koskaan ennen ei koulunjohtajan suusta usein kuultu lausahdus ole pitänyt enempää paikkaansa - tästä todellakin on hyvä jatkaa.




Väsyneenä mutta onnellisena,

Vuosangassa 28.1.2018

Kadettialikersantti Samu Vakkilainen
Kuvat: kadetti Mikko Laurinmäki

perjantai 26. tammikuuta 2018

Huollon tervehdys

Miten rauhanajan/sodanajan huolto eroavat toisistaan? Eivät mitenkään, mutta rauhanoloissa meitä ei ammuta. Eli ne palvelut, joita olemme tarjonneet täällä Vuosangassa, ovat samoja kuin poikkeusoloissakin. Toki erojakin löytyy: ruokalista kokee suuren muutoksen, kun käyttöön otetaan keskiverto kulutustaulukkoon perustuva lista. Eli herkkuja ei ole tiedossa, mutta kyllä se taistelijan tiellä pitää (tosin emme tänäkään vuonna onnistuneet toimittamaan Kaivon ampumatyöryhmälle tilattuja ”leivoksia”, kun olin unohtanut tilata kondiittorin harjoitukseen - no, katsotaan sitten ensi vuonna…).

Minkälaisia valmisteluja on siis tehty jotta tällainen harjoitus saadaan perustettua ja pyörimään 24/7? Kaikkihan lähtee suunnittelusta, niin tämäkin. Loka-marraskuun vaihteessa alas istuivat keskeiset henkilöt ja rupesivat suunnittelemaan asioita. Kun ohjelma ja aikataulut oli lyöty lukkoon, niin aloitimme huollon suunnittelun yhdessä taisteluharjoituksen vääpelin sekä Leijona Cateringin väen kanssa. Yhdessä suunnittelimme ruokalistat, kaluston, henkilöstön sekä kaiken muun tarvittavan vierailuja/tarkastuksia unohtamatta. Kun muonitus valmistaa 26290 annosta ruokaa ja siihen päälle 750 pussia taistelumuonaa päälle, niin jokainen ymmärtää varmasti, että harjoitukseen ei vaan voi lähteä ”takki auki”.

Tämän jälkeen olikin aika avata videoneuvotteluyhteys Kainuun prikaatiin, Maasotakouluun ja Sotilaslääketieteenkeskukseen ja aloittaa keskustelut sekä sopimiset. Oli jälleen huojentavaa nähdä TV-ruudulta monta tuttua kasvoa, joten tiesin, että harjoitus tulee tälläkin kertaa onnistumaan erinomaisesti - tästä erittäin iso kiitos Kainuun prikaatin erittäin ammattitaitoiselle henkilöstölle, ilman teitä emme onnistuisi tätä tekemään.
Jotain onnistumisestamme kertoo Maasotakoulun taisteluharjoituksen vääpelin lausahdus: ”Olen odottanut koska se 'veemäinen' huoltomies tulee vastaan, mutta ei. Ei vaan tule! Kaikki se tuki mitä olemme tarvinneet, on saatu ja vielä hieman enemmänkin”. Kun tällaista palautetta onnistuu saamaan, niin voi heittää ylä-femmat itsensä kanssa ja todeta, että tämähän meni hyvin.

Kadetit: Kuten jo Santahaminassa sanoin, niin ottakaa tästä se kaikki (huollon) oppi irti jonka vain onnistutte saamaan, sillä jo parin vuoden päästä voitte joutua työelämässänne niitä tarvitsemaan. Ja ennen kaikkea nauttikaa näistä palveluista ja huollon sinisistä hetkistä joita me teille tarjoamme, sillä normaali työelämässä voitte vain nähdä unta tällaisesta huolto-organisaation tuesta.

Harjoituksen vääpeli
Pursimies Mustonen

PS. Kesällä ja talvella on ilo palvella.


torstai 25. tammikuuta 2018

Vuosangan ampumaharjoitus osana sotatieteiden kandidaatin tutkintoa

Vaihtelevista sääolosuhteista huolimatta Kadettien ampumaharjoitus Kainuun Vuosangassa on mennyt suunnitelmien mukaan. Harjoitukseen osallistuvien ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoiden lisäksi tehtävää on riittänyt kantahenkilökunnalle, siviilityöntekijöille ja varusmiehille.
 
Toisen vuoden kadetit saapuivat harjoitusalueelle kaksi viikkoa sitten. Heidän osalta ensimmäiset päivät kuluivat ampumatyöryhmän kanssa valmistellessa omaa ammuntaa, jonka suunnittelutyö aloitettiin jo Santahaminassa. Toisen vuoden kadettien ampumatyöryhmät on jaettu kahteen osaan. Toisella puoliskolla on tällä viikolla ilmatorjuntakonekiväärikoulutusta, jonka jälkeisessä kahden ja puolen vuorokauden taisteluvaiheessa toimitaan nuoremman vuosikurssin taisteluharjoituksen maaliosastona.

- Olemme harjoituksen tukihenkilöitä aiheuttamassa vähän harmia ja murheita nuoremmalle vuosikurssille, naurahtaa toisen vuosikurssin opiskelija kadettialikersantti Samuel Pethman.

Ensimmäisen vuosikurssin harjoituksessa päivät lähinnä koostuvat toiminnasta ampumapaikoilla taisteluvarustuksessa. Toisen vuoden kadetit ohjaavat ammuntoja, millä tähdätään kehitykseen kouluttamistaidossa.

- Viime vuotta kevyemmät pakkaset ovat helpottaneet toimintaa. Toisaalta torstaina lämpötilan on luvattu menevän plussan puolelle, mikä vaatii ylimääräisiä toimenpiteitä ammuntaan liittyen. Majoitukseen ja muihin harjoituksen yleisjärjestelyihin olen tyytyväinen, Pethman arvioi.
 
 
Ammunnat ovat kaikki joko ryhmän hyökkäys- tai puolustusammuntoja. Ammuntoja pidetään niin rakennetussa ympäristössä, metsässä kuin aukeammassakin maastossa. Joukon liike voidaan toteuttaa suorana hyökkäyksenä, väijytyksenä, irtautumisen kautta tai viivyttämällä. Ensimmäisen vuoden kadetit pääsevät ampuessaan suorittamaan taisteluteknisesti monipuolista toimintaa. Vastaavasti toisen vuoden kadetit ovat mukana johtamassa ammuntoja.
 
- Harjoitusta on muutettu viime vuodesta. Aikaisempina vuosina ampuvat joukot ovat olleet varusmiehiä. Nyt ensimmäisen vuoden kadetit on otettu ampuvaksi joukoksi. Oppimista tapahtuu kahteen suuntaan: sekä ampuvana joukkona taisteluteknisesti että ammuntoja johtavana osapuolena kouluttamisen suhteen, selittää harjoituksen johtaja eversti Jukka Seppä.
 
 
Harjoitus antaa ensimmäisen vuosikurssin kadeteille tulitoiminnan valvojan oikeuden eli pätevyyden toimia ammunnanjohtajan avustajana valvomalla partiota eli kolmea sotilasta. Toisen vuoden kadetit saavat ammatilliset perusteet ja oikeudet johtaa varusmiehille ja reserviläisille ryhmätasoisia taisteluammuntoja. Joukkueen ja jaoksen ammunnanjohtajan oikeudet upseeri saavuttaa myöhemmin virkaurallaan.
 
- Meillä on kahdeksan eri ampumapaikkaa ja joka päivä kuusitoista ammuntaa. Koko harjoituksen aikana on 148 ryhmän ammuntaa, Seppä kertoo harjoituksen kokoluokasta.
 
Teksti: Varusmiestoimittaja, kaartinjääkäri Eino Yrjänäinen
Kuvat: Varusmieskuvaaja, kaartinjääkäri Oscar Kääriäinen

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Rintamavastuun vaihto


Ampumatyöryhmä 13 Salminen on jo yhden viikon ajan suorittanut kovapanosammuntoja. Takana on runsaasti työtunteja joita on vietetty niin ammunnan maalilaitteiden rakentamisen ja sijoittelun, varoalueiden piirtämisen kuin ampumakäskyn kirjoittamisenkin muodossa. Koko työryhmä on hyvässä yhteistyössä ja -hengessä onnistunut rakentamaan toimivan ammunnan, jota on ensimmäisen viikon aikana tehtyjen huomioiden perusteella vielä paranneltu.
 
Ensimmäisen osaston ollessa ammuntoja johtamassa, oli toinen puoliskomme samaan aikaan ensin pari päivää ilmatorjuntakonekiväärikoulutuksessa, jota puolestaan seurasi taisteluharjoitusosuus. Tänä aikana hiihdettiin runsaasti mutta pääsimme samalla myös nauttimaan Kainuun upeasta luonnosta. Nyt osat ovat vaihtuneet ja osasto 2 on ottanut vastuun ammuntojen johtamisesta.

Tiistai alkoi uusien tulitoiminnan valvojien perehdyttämisellä tehtäviinsä. Tämä saatiin lounaaseen mennessä suoritettua ja ehtipä työryhmämme pakkasessa itseään lämpimänä pitäessään ja kyytiä odotellessaan tekemään ihmistoteeminkin. Saadessamme ampumakäskyn takaisin tarkastuksesta saimme iloksemme huomata, että korjattavaa ei ollut. Näin meille jäi hyvin aikaa poiketa vielä äänestämässä presidentinvaaleissa. Ehdimme maakuntakeskukseen eli Kajaaniin asti vieläpä kymmenen minuuttia ennen ennakkoäänestyspisteen sulkeutumista. Ajoitus oli siis kohdillaan. Huomenna ammunnat alkavat taas ja meidän toisen puoliskomme on aika näyttää osaamistamme.

Hyvää viimeistä harjoitusviikkoa toivottaa,

Ampumatyöryhmä 13 Salminen

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ammunnan valvojan matkassa

Ammunnan valvoja vastaa oman ampumapaikkansa taisteluammunnan valmisteluista, toteutuksesta, palvelusturvallisuudesta, koulutuksesta ja toiminnan tason arvioinnista. Aika ajoin valvojalla on myös aikaa kehittää omaa osaamistaan. Kaartin Jääkärirykmentti järjesti moottorikelkkakurssin henkilökunnalle 10. - 14.1. Vuosangassa. Käytännön vaihetta edelsi teoria- ja rakenneopetus, joka järjestettiin Santahaminassa ennen joululomia. Maanpuolustuskorkeakoulun henkilökunta kiittää ajo-opettajia laadukkaasta kurssista. Kuvassa eräs kapteeni harjoittelee mäen nousua.



Viime viikolla toisen vuosikurssin kadetit johtivat ammuntoja nuoremmille kadeteille ja varusmiehille. Huolto- ja valmistelupäivien jälkeen ammunnat jatkuvat uusien ammunnan johtajien johdolla. Ammunnoissa vanhemmat kadetit antavat käytännön näytöt osaamisestaan ammunnan johtajana ja nuorimman kurssin kadetit taas toimivat tulitoiminnan valvojina sekä muissa ammunnan toimihenkilötehtävissä. Kuvassa tuntematon ammunnan valvoja tarkastaa hyökkäysammunnan valmisteluvaihetta.



Taisteluammunnat toteutetaan sekä valoisalla että pimeällä. Ammunnan johtajat ja tulitoiminnan valvojat saavat arvokasta kokemusta haastavissa olosuhteissa ja ampuvat joukot saavat harjoitella ryhmän taistelua monimuotoisissa ammunnoissa useilla eri aseilla ja välineillä. Kuvassa nuorimman kurssin kadetit ampuvat jalkaväkimaaleja rynnäkkö- ja konekiväärin valojuovapatruunoilla hyökkäysammunnassa pimeällä.



Opettavaista ja turvallista loppuharjoitusta toivottaen - ”Valvoja Kuusi”


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kolme päivää konekivääriä






Vuosangan ampumaharjoituksen aloituksesta on kulunut toisen vuosikurssin osalta nyt kaksitoista päivää. Harjoituksen viimeinen kokonainen viikko alkaa huomenna ja nyt voikin todeta suurimman osan Maanpuolustuskorkeakoulun tarjoamasta elämysmatkasta olevan takana päin. Ja hyvä niin. Vaikka Kainuun talvisessa metsämaastossa viihtyisi pitemmänkin aikaa, on kiva tietää, että kohta pääse heittämään ylävitoset kotiväen kanssa.

Toisen vuosikurssin koulutuskokonaisuudet ovat jaettu Vuosangan harjoituksessa kolmeen osaan: ryhmän taisteluammuntojen suunnittelu ja johtaminen, joita on käsitelty blogissa jo aiemmin, taisteluharjoitus, joka pitää sisällään paljon hiihtämistä ja sään salliessa toimintakyvyn ylläpitoa sekä ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojana toimiminen. Näistä viimeiseen olemme päässeet tutustumaan viimeisen kolmen päivän aikana.

Ilmatorjuntakonekivääri, joka tunnetaan myös nimellä raskaskonekivääri, on kuten arvata saattaa erittäin raskas. Sen paino on noin 87 kilogrammaa ja ampumakuntoon koottuna sen pituus lähentelee kahta metriä. Logistisesti raskaskonekivääri on erittäin haastava asejärjestelmä, jos työkoneen valinnassa on moottoroidun kaluston sijaan tarttunut jalkojen alle keskusvaraston tarjoamat talvikumisaappaat. Tämä tärkeä oppi saatiin eilisen aamupäivän aikana, kun kadetit päästettiin talviseen metsään kantamaan tätä tulivoimaltaan erittäin merkittävää asetta.




Kadettipartio näyttää esimerkkiä siitä, miten ilmatorjuntakonekivääriä ei kannata kantaa.


Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvojan koulutukseen kuului tietysti muutakin kuin aseen kantamiseen perehtymistä. Koulutuksen tarkoituksena on antaa tuleville kouluttajille, eli meille, riittävät pätevyydet aseen käyttöperiaatteen tuntemiselle ja aseenkäsittelylle, jotta voimme tulevaisuudessa kouluttaa samoja aiheita varusmiehille. Koulutus on ollut pääsääntöisesti toistokoulutusta aseenpurkamisesta ja kokoamisesta sekä aseen lataamisesta ja patruunoiden poistamisesta. Sormet ovat päässeet hommiin itse kullakin, koska ase sisältää isosta koostaan huolimatta useita pieniä osia. Yhdenkin osan puuttuminen tai virheellinen käyttö johtaa siihen, ettei ase ole toimintakuntoinen.




Ensimmäisessä kuvassa ase koottuna ilman piippua. Toisessa ase purettuna osiin.


Ilmatorjuntakonekiväärillä ampumista harjoiteltiin simulaattorilla sisätiloissa. Simulaattoria voi pitää tietokonepelinä, jossa tarkoituksena on tuhota erilaisia maalla sekä ilmassa kulkevia maaleja. Ilmatorjuntakonekiväärin simulaattoritähtäin näyttää ampujalle kuvan tuliasemasta, jossa ampuja simulaattorin mukaan on. Ampujan näkemä kuva voidaan heijastaa valkokankaalle tai seinälle havainnoinnin helpottamiseksi. Simulaattori on oiva tapa harjoitella ilmatorjuntakonekiväärillä toimimista.



Simulaattorin tähtäimestä näkyvä näkymä heijastettuna seinälle.


Tärkeimpänä aiheena tässä koulutuksessa, kuten aina käsiteltäessä aseita, on turvallisuus. Ilmatorjuntakonekiväärin aseenvalvoja on henkilö, joka kovapanosammunnoissa vastaa siitä, että asetta käytetään niin, ettei vaarantavia virheitä tapahdu. Aseenvalvoja pitää huolen siitä, että ase on toimintakuntoinen ja sillä on turvallista ampua. Aseenvalvoja vastaa siis lähes kaikesta ammuntaan liittyvästä toiminnasta hänen valvomallaan ampumapaikalla. Tästä syystä on koulutukseen suhtauduttava tietynlaisella vakavuudella, ettei vahinkoja tule meidän johtamissa ammunnoissa tai koulutuksissa tulevaisuudessa tapahtumaan. Kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa helpottaa aina, kun on kyse pitkästä harjoituksesta.



Ampumatyöryhmä H-Ura

Kadetti Elmo Naakka


Tästä on hyvä jatkaa

Ensimmäinen viikko alkaa saavuttaa loppuaan nuorimmalla vuosikurssilla. Tehtäviä on ollut monella eri saralla, olkoon se tulitoiminnan valvojan tehtävässä tai ampuvana joukkona.

Meidän ryhmälle suotiin mahdollisuus päästä ampumaan ryhmän hyökkäysammunta rakennetulla alueella. Ensimmäiset päivät olimme toimineet tulitoiminnan valvojina ja nyt oli aika olla ampuvana joukkona. Päivä sai kuitenkin alun sillä, että yksi epäonnen soturi joutui täydentämään vajaata ryhmää toisesta joukkueesta, eikä täten voinut osallistua meidän kanssamme.

Koska ampumapaikalle oli pitkä matka, vaihtuivat sukset moduulikyytiin. Pääsimme totuttautumaan pitkästä aikaa kylmyyteen moduulissa. Rakennetulla alueella taistelu oli ryhmämme mieleistä erittäin mielekäs. Perinteiseen metsässä taistelemiseen tuli vaihtelua kun rakennuksia piti vyöryttää. Ammunnan työryhmä oli myös tuonut monia erilaisia elementtejä ammuntaan, mikä teki siitä realistisemman, siitä iso papukaijamerkki heille.

Aurinko paistoi ja homma eteni. Harjoittelu kesti suunniteltua kauemmin, mutta se kannatti. Kovapanosvaiheessa ryhmämme toiminta oli mallikasta kuin norjalaisten suksen luisto hiihdossa. Iltapäivällä oli pimeänäkölaitteiden koulutusta illan pimeää vetoa varten. Vielä harjoittelussa laitteista ei saatu kaikkea irti pienen valon takia, mutta kovassa vedossa oli jo tarpeeksi pimeää. Illan veto sujui myös hyvin.

Kaiken kaikkiaan päivä sujui kylmenevästä säästä huolimatta hyvin. Kuten eräs upseeri on monesti todennut, tästä on hyvä jatkaa.


Kadetti Tommi Möttönen / 104. kadetti- ja 87. merikadettikurssi


lauantai 20. tammikuuta 2018

Todellista oppia haastavista olosuhteista

Kadettikurssi 104 ja merikadettikurssi 87 saapuivat Vuosangan harjoitusalueelle sunnuntai-iltapäivällä 14.1.
Ensimmäinen ilta meni tukikohdan järjestelyissä ja alueeseen tutustuessa.

Seuraava päivä alkoi koko kurssin voimin talvikoulutuksen merkeissä. Nuorimman kurssin kadetit saivat ammattitaitoista koulutusta arktisissa olosuhteissa toimimisesta jääkäriprikaatin kouluttajien toimesta. Opettelimme erilaisia hiihtotyylejä, tulentekoa, toimintakyvyn ylläpitämistä sekä tiedustelijan perustaistelumenetelmiä.

Tiistaina 16.1 oli Alpha-joukkueen vuoro aloittaa ensimmäisenä taisteluharjoitus 3. Tänä vuonna harjoituksen painopisteenä oli tiedustelu.

Noin kolme vuorokautta kestänyt harjoitus alkoi vuorokauden mittaisella tiedustelukoulutuksella, jossa harjoittelimme
tiedusteluryhmän toimintaa sekä yleisimpiä taisteluteknisiä temppuja. Rastikoulutustyylisellä harjoittelulla saatiin kosketuspintaa tiedustelijan elämästä ja toiminnasta arktisissa olosuhteissa. Erityisesti huomioitiin olosuhteiden merkitys toimintaan ja miten toimintakyvystä pidetään huolta ilman, että se vaikuttaa tehtävästä suoriutumiseen. Tulevassa soveltavassa vaiheessa tulimme huomaamaan miten merkittävästi kylmä, väsymys, nälkä, pimeys, jano ja suksilla liikkuminen vaikuttivat joukon suorituskykyyn.

Noin vuorokauden mittaisen koulutuksen jälkeen opittuja asioita päästiin toteuttamaan käytännössä soveltavan vaiheen merkeissä. Ennen Vuosankaan saapumista olivat kadetit päässeet suunnittelemaan soveltavan vaiheen toteutusta joukkueenjohtajan näkökulmasta. Tiedustelukoulutetut kadetit toimivat ryhmien- sekä joukkueenjohtajien tehtävissä sekä toimivat mentoreina muille ryhmän jäsenille.

Ensimmäinen vaihe alkoi joukkuekoossa siirtymisellä tukikohta-alueelta ensimmäiselle toiminta-alueelle. Siirtyminen oli noin muutaman kilometrin mittainen, mutta jo aikaisessa vaiheessa huomasimme miten hidasta ison joukon liike haastavassa maastossa talviolosuhteissa oli. Joukkueella oli mukanaan kaksi ahkiota, jotka entisestään hidastivat liikkumista Vuosangan maastossa. Reitit suunniteltiin karttatiedustelulla, mikä tuotti yllätyksiä käytännössä erinäisten esteiden merkeissä.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen olimme saapuneet käsketylle pisteelle, josta joukko hajaantui. Taistelusuunnitelman mukaan jokaisesta neljästä ryhmästä lähti taistelijoita tiedustelutehtäviin, ja pääjoukko jatkoi siirtymistä väistöalueen suuntaan. Alueentiedustelutehtävä kesti noin 8−10 tuntia.

Joukkueen tehtävänä oli tiedustella käsketyllä alueella vihollisen määrä, laatu, ryhmitys ja suuntautuminen. Pienelle osastolle oli annettu tiedusteltavaksi noin neliökilometrin alue, ja havainnot annettiin joukkueenjohtajalle joukkueen jälleen yhdistyessä seuraavalla toiminta-alueella.

Kokoontumispisteellä joukko oli ylittänyt puolivälin kokonaissiirtymästä. Siirtymistä hankaloitti vihollisen toiminta takaa-ajon ja partioinnin muodossa. Joukkueemme joutui tulikosketukseen useita kertoja, joiden seurauksena alkoi aina uusi irtautuminen metsän siimekseen lisäten taas yhden uuden mutkan matkaan.

Siirtymisvauhti oli vain noin vajaa kilometri tunnissa haastavan toimintaympäristön sekä taistelijoiden vaihtelevan hiihtotaidon vuoksi. Kokonaismatka oli yhteensä noin 20−22 kilometriä, mikä ei määränä kuulosta suurelta, mutta sitä se todellakin oli. Matkan haastavuudesta kertoo hyvin, että sitä taitettiin 22 tuntia yhtä soittoa. Joukkueen toimintakykyyn vaikutti suuresti tehtävän aikana yli vuorokauden hereillä oloaika, jota harjoituksen lopussa oli kertynyt yhteensä 1,5 vuorokautta.
Harjoituksessa tulivat tutuksi Vuosangan tarjoama maasto, joista erityisesti suot, mäet, tiheä korpimetsä ja ennen kaikkea lukuisat ojat jäivät hyvin kaikkien mieleen.

Harjoituksen tavoitteena oli totuttaa kadetteja toimintaan haastavissa olosuhteissa ja antaa kokemusta sen vaikutuksesta toimintakykyyn. Harjoitus näytti kuinka haastavassa toimintaympäristössä johtaminen vaikeutuu toimintakyvyn alenemisen johdosta.

Harjoituksen päätyttyä sotku ja sauna olivat jokaisella taisteluharjoituksen loppuun suorittaneella seuraavana kohteena.


Kadetit Vilander ja Hirvikallio / 104. kadetti- ja 87. merikadettikurssi















perjantai 19. tammikuuta 2018

Lataa ja varmista

Leijona Cateringin naisten majoituksessa Tuijan kello pärähti herätykseen 03.45.
Kahvit juotuaan hän hyppäsi autoon ja ajoi keittokatokselle. Alikersantti Heinonkoski oli laittanut keittimet tulille puuroa ja hernekeittoa varten. Torstai eli hernekeittopäivä.
Hernekeitto kuuluu Leijona Cateringin ruokalistalle torstaisin, ollaan sitten varuskuntaravintolassa tai leirillä - ja kenttäkeittimellä keitettynä se on tietysti parasta!

Seuraavaksi heräsi Tanja, joka laittoi Johtolan valmiiksi aamupalaa varten. Puuron syöjiä oli vähän, liekö uni maistunut paremmalle?
Jaana ja Päivi heräsivät seuraavaksi ja lähtivät elintarvikkeiden jakopaikka (EJP) pakkaamaan kuivia elintarvikkeita ampumapaikoille ja välitöinään purkivat tukkukuorman.

Seuraavaksi Soikke lähti esivalmistelemaan päivällistä, jonka valmistus alkoi heti lounaan jälkeen.
Meitä on täällä hyvä porukka ympäri Suomea. On Parolasta, Dragsvikistä, Säkylästä, Vekaranjärveltä, Kajaanista ja Santahaminasta. Olemme hitsautuneet hyvin yhteen ja kun leiri loppuu odotamme jo seuraavaa Vuosankaa! Naurua riittää ja mottomme on: ilon kautta!

Emme kuitenkaan pyöritä ruokahuoltoa yksin.
Levän Tuija Santahaminasta tekee elintarviketilaukset ja tukku toimittaa ne kaksi kertaa viikossa tänne EJP:lle.
Suomenlinnasta mukanamme on 5 erittäin reipasta laivakokkia ja Kainuun prikaatista 6 alikersanttia, jotka auttavat kaikissa hommissa. Esimerkkinä pitää mainita alikersantti Karppinen, joka anoi lisäaikaa täällä ololleen, kun on niin mukavaa! Unohtaa ei myöskään saa kuljettajia, jotka kuskaavat ruoat ampumapaikoille.

Eli summasummarum: huolto on iloinen asia!

A-L Valo / Leijona Catering


torstai 18. tammikuuta 2018

Varoupseerin monet toimet


Herätys. Maastopuku. Pesuhuone. Auton puhdistus. Luminen pimeä tie. Johtolan parkkipaikka. Toimisto. Päivystäjän tilannetiedot. Päivystäjä kierrokselle. Aamupala. Yhteyskokeiluja. Tietokone käyntiin. Asentaja saa tulla. Ampumakäskyjen tarkastus. Kartan piirto. Mistä saa suksia. Aurinko nousee. Ilmoituksia. Taulukon täyttö. Lounas. Ilmoitus lennonvarmistuskeskukseen. Ammunnat alkavat. Ilmoituksia. Lupia. Kysymyksiä. Yhteys pätkii. Yhteys toimii. Taulukon täyttö. Ammunnat päättyvät. Missä hiihtoreittikartta. Huoltokuljetus saa tulla. Varo- ja koulutuspuhuttelu. Aurinko laskee. Onko varoliivejä. Päivällinen. Odotellaan. Ammunnat alkavat. Ilmoituksia. Lupia. Kysymyksiä. Yhteys pätkii. Yhteys toimii. Ampumakäskyjä korjataan. Vartioita vaihdetaan. Taulukon täyttö. Ammunnat päättyvät. Ilmoitus lennonvarmistuskeskukseen. Varoliivit palautetaan. Ilmoitus johdolle. Ilmoitus pelastusorganisaatiolle. Telakuorma-auto päästettävä puomista. Lomakkeita palautetaan. Saako avainta lainaksi. Ammunnanjohtajat poistuvat verkosta. Iltapala. Yöpäivystäjä ilmoittautuu. Auton puhdistus. Luminen pimeä tie. Majoituksen parkkipaikka. Pesuhuone. Nukkumaan. Repeat.
- Varoupseerit

Puoliväli lähestyy

 
Keskiviikkona 16. päivä pääsivät ammuntojen kovapanosvaiheet vihdoin todenteolla käyntiin, ja keskoskurssin osaamista ammuntojen johto- ja toimihenkilöstön tehtävissä testataan aina harjoituksen loppuun saakka. Taisteluammuntojen suunnittelu, johtaminen ja ennen kaikkea koulutustaito ovat tärkeä osa nuoren tulevan upseerin työnkuvaa, ja tästä johtuen onkin tärkeää, että jokainen saavuttaa ryhmän taisteluammunnan johtajan lisenssin. Nuorempi vuosikurssi toimii ammunnoissa ampuvana joukkona sekä tulitoiminnan valvojan tehtävissä, tavoitteena saavuttaa tulitoiminnan valvojan oikeudet.
 
Ampumatyöryhmien koosta johtuen kurssi on jaettu kolmeen osaan. Ammuntojen johtotehtävien ohessa osa aloitti ampumaviikon ilmatorjuntakonekiväärikouluksella, toisten siirtyessä jo tiistaina muutaman päivän mittaiseen taisteluharjoitukseen.

Taisteluharjoitus alkoi siirtymisellä tukikohta-alueelle, jossa toiminnan suunnittelu ja valmistelut aloitettiin saman tien. Harjoituksessa tehtävänä oli toimia maaliosastona nuoremmalle kurssille. Itse taistelut jäivät erinäisten sattumien seurauksena tällä kertaa hieman vähemmälle, mutta ainakin oman toimintakyvyn ylläpitoa päästiin harjoittamaan - runsaita hiihtokilometrejä Kainuun talvisessa korvessa unohtamatta.

Ampumatyöryhmä Sinkotie




tiistai 16. tammikuuta 2018

”Täs on hyvät pihvit paistumassa”

Eilen suoritettiin työryhmäammunta, jossa omalla työryhmällämme koeponnistimme ammuntamme. Ammuntaa oli suunniteltu ja rakennettu neljä päivää. Tässä ajassa omalle luomukselle hieman sokeutuu ja työryhmäammunta osoitti, että ammunnassa oli vielä parannettavaa. Kurssinjohtajamme oli seuraamassa työryhmäammuntaamme jonka jälkeen totesi "Täs on hyvät pihvit paistumassa eikä mitään ole vielä poltettu pohjaan, paranneltavaa vielä löytyy eikä aika ole teidän puolella mutta kovalla työllä tästä tulee hyvä ammunta". 

No, sitten painettiin kovasti hommia. Aamulla osa työryhmästämme haali kasaan lisää materiaalia ammuntoihin, kun toinen osa oli viimeistelemässä ampumakäskyyn vaadittuja muutoksia. Lounaan jälkeen otimme nuoremman kurssin kadetteja kyytiin ja lähdimme ampumapaikalle. Tulevissa ammunnoissa nuoremman kurssin kadetit tulevat työskentelemään toimihenkilötehtävissä keskoskurssin suunnittelemissa ammunnoissa. Työryhmän kaksi kadettia perehdytti nuoremman kurssin kadetit ammuntaa ja tarvittaviin toimihenkilötehtäviin. Samaan aikaan loput työryhmästä tekivät tarvittavia muutoksia maastossa, sijoittivat maaleja uusille paikoille, sekä parantelivat suunniteltuja liikeratoja.

Päivän kruunasi hetki kun harjoituksen varoupseeri ojensi ampumakäskyn numero 29 allekirjoitettuna käteen ja toivotti hyviä ammuntoja. 29 versiota käskystä ja satoja miestyötunteja maastossa se vaati, mutta huomenna varsinaiset ammunnat päästään todellakin aloittamaan.

Työryhmä 12 Lauttajärvi kiittää ja kuittaa!
- Kadettialikersantti Hakala

maanantai 15. tammikuuta 2018

Suunnitelmasta toteutukseen

Maanantaiaamun, tai aamuksi väitetyn ajankohdan koittaessa moni vanhemman kurssin kadetti heräsi odotuksen vallassa: oli koittanut aika suorittaa työryhmän kesken suunniteltu ammunta työryhmän voimin. Neljän päivän armoton työskentely ampumakäskyjen parissa on vihdoin siinä vaiheessa, että ammunta voidaan toteuttaa käytännössä. Työryhmäammunnan tarkoitus on saada käsitys ammunnan todellisesta kulusta, sen sujuvuudesta, turvallisuudesta, opettavaisuudesta sekä siinä vielä parannettavista asioista, joihin täytyy kiinnittää huomiota ennen nuoremman kurssin liittymistä taisteluammuntavaiheeseen ampuvana joukkona.

Työryhmämme oli ammunnassa jaettuna toimihenkilöihin sekä ampuvaan osastoon. Toimihenkilöt vastasivat ammunnan johtamisesta, valvonnasta, koulutuksesta, maalitoiminnasta sekä taisteluvälineiden jaosta ja huollosta. Me onnekkaat, jotka saimme mahdollisuuden ampua ampumapaikan 6 "aktiivisen puolustusammunnan", koimme todellisuudessa millainen ammunta on. Oli todella palkitsevaa huomata, kuinka muun muassa muutamaa päivää aiemmin määritetyt ampumasektorit, vaara-alueiden piirtämiset, tulenkuvauskenttien laatimiset sekä maalitoiminnan luominen mahdollisti monipuolisen ammunnan usealla eri tasalla. 

 Ampujana sai kokea kuvauksen vihollisen epäsuorasta tulesta, havainnoida maastoa vihollisen varalta, sekä tuhota panssarivaunuja kuvaavia maaleja, turvallisuudesta tinkimättä. Myös ammunnan fyysinen rasittavuus konkretisoitui hengitystahdin kiihtyessä juostessa aiemmin niin lyhyeltä näyttänyttä ylämäkeä tai ryömiessä matalissa juoksuhaudoissa, joiden ei aiemmin uskonut tuottavan vaikeuksia lainkaan.

Ammunnan jälkeen oli vuorossa palautekeskustelu työryhmän sekä työryhmän valvojien kesken. Palautetilaisuudessa käytiin läpi kaikki epäkohdat sekä haasteet, joita ilmeni ennen ammuntaa sekä ammunnan aikana. Aiemmin hyväksi todettu tuliasema ei mahdollistanutkaan hyvää tukea singon ampumista varten, maalit eivät välttämättä näkyneetkään kunnolla johonkin tuliasemaan tai ammunnan sisäiseen kommunikointiin tarkoitetut lähiradiot eivät kantaneetkaan riittävän pitkälle.
 
Keskustelussa esille nousseisiin huomioihin ehditään vielä onneksi puuttua, ennen kuin nuorempi kurssi osallistuu taisteluammuntavaiheeseen, jotta heille kyetään mahdollistamaan taisteluammunta, joka on mahdollisimman opettavainen, realistinen sekä mielekäs. Lisäksi näin ammunnasta muodostuu selkeämpi ja toimivampi kokonaisuus, joka puolestaan palvelee meitä toisen vuosikurssin kadetteja ryhmän taisteluammuntojen johtajan lisenssin hankkimisessa.

Vaikka erilaisilla aseilla ampuminen onkin hauskaa puuhaa ja ruudin käry tervetullutta vaihtelua luentoihin esimerkiksi sotatekniikasta, tulee muistaa, että taisteluammunnat ovat myös opetustapahtumia. Tämän vuoksi on tärkeää ammuntojen aikana miettiä ja havainnoida omaa, sekä myös ryhmän toimintaa erilaisissa tilanteissa.

Työryhmä 6 Kaivo toivottaa kokemusrikkaita ammuntoja ja toivoo hyvää säätä.