maanantai 25. maaliskuuta 2019

Miksi hakea Maanpuolustuskorkeakouluun?

Yllä olevaan kysymykseen on lopulta aika haastavaa vastata. Itse koen asian siten, että hakeutuakseen Maanpuolustuskorkeakouluun on henkilöllä oltava todellinen palo, tai kutsumus upseerin ammattia ja sotilasuraa kohti. Näin on osaltaan varmasti myös muissa ammateissa, mutta meillä se mielestäni korostuu entisestään. Sitoudumme puolustushaarasta riippumatta tietyksi aikaa työtehtäviimme, uhraamme todella paljon vapaa-aikaamme koulun hyväksi ja tiedostamme kaikki sen, että työmme ei aina välttämättä ole sitä kaikista mukavinta ja siisteintä sisätyötä. Välillä päivät voivat olla pitkiä, saattaa olla kylmä ja vähän harmittaa. Siitä huolimatta en olisi voinut nähdä itseäni juurikaan muussa koulussa ja ehkä seuraavan myötä, joku muukin saattaa innostua ajattelemaan olisiko upseerin ura juuri häntä varten.
 
Suurimpana plussana sille, miksi kouluumme kannattaa pyrkiä on ehdottomasti uskomattoman suuri yhteenkuuluvuuden tunne kanssaopiskelijoiden ja tulevien työkavereiden kanssa. Suurin osa meistä asuu koulun tarjoamassa asuntolassa, joten opiskelijakavereiden kanssa tulee väkisin vietettyä paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Vaikka se saattaakin välillä olla jopa hieman raskasta ja aiheuttaa tunteen kuplassa elämisestä, niin on heidän seuransa ja tukensa silti suurimmalta osin hyvin tärkeää. Maanpuolustuskorkeakoulussa, jos missä, on todellinen "kaveria ei jätetä" henki. Tämä korostuu siinä, että jokainen tsemppaa toista vaikeissa asioissa, vaikka joudummekin "kilpailemaan" paremmuudestamme erityisesti Maavoimien koulutusohjelmassa. Itse sanoisin myös opiskelijaetumme yhdeksi syyksi, miksi ainakin vakavasti harkita kouluumme hakeutumista, jos kiinnostusta yhtään on. Saamme kuitenkin kaikki ilmaisen ruuan, majoituksen, varustuksen sekä tarvittavat opiskelumateriaalit suoraan talon puolesta. Näin ei ihan joka lyseossa taida olla?
 
Upseerin ura on todella hyvin eteenpäin vievä ja alati kehittyvä riippumatta puolustushaarassa, jonka koulutusohjelmassa opiskelee. Upseerin tehtävissä harvoin tulee olemaan kahta samanlaista päivää, joten voisin ainakin kuvitella, että työhön ei ihan heti pääse leipääntymään. Puolustusvoimat myös vastaa erittäin hyvin oman koulutuksemme ja ammattitaitojemme kehittymisen mahdollistamisesta myös tulevaisuudessa. Näiden faktojen pohjalta voidaan siis vetää johtopäätökset, että olemme opiskelemassa ammattiin, jossa meille annetaan kaikki resurssit ja mahdollisuudet uralla etenemiseen ja kehittymiseen, jättäen jokaiselle viimekädessä päätöksen siitä, miten hän itse haluaa viedä uraansa eteenpäin. Sotilasura tarjoaa useita eri työtehtäviä kotimaassa, mutta mahdollistaa myös kansainväliset tehtävät, jotka olivat itselleni suuri syy miksi halusin juuri sotilasuralle. Kansainväliset tehtävät avaavat ovet laajalle verkostoitumiselle, mikä nykypäivänä on todella kovassa arvossa alalla, kuin alalla.
 
Eli tiivistettynä, miksi juuri Sinun kannattaa hakeutua Suomen ryhdikkäimpään yliopistoon? Täällä pääset tekemään asioita laidasta laitaan ilman, että joutuisit toistamaan itseäsi. Jos olet viihtynyt varusmiespalveluksessa tai saanut jo työkokemusta sopimussotilaan tai aliupseerin tehtävistä ja haluat edelleen kehittää osaamistasi, niin suosittelen erittäin lämpimästi hakeutumista valintakokeisiin. Tässä koulussa jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kehittyä niin johtajana, sotilaana kuin myös ihmisenä. Vaikka itsekin olen koulun aikana kokenut rankkoja päiviä ja välillä on tuntunut, että nyt alkaa tekeminen ja hommat kaatua päälle, niin silti päivääkään en ole katunut. Itse odotan todella suurella innolla, mitä oma tuleva ura tuo tullessaan ja millaisten haasteiden ja tehtävien kanssa pääsen toimimaan. Tästä koulusta jokainen tulee löytämään oman paikkansa ja voin taata, että jokainen tulee myös varsin nopeasti tuntemaan tuon suuren yhteenkuuluvuuden tunteen, josta heti alkuun kerroin. Vielä kerran kannustan kaikkia hakemaan kouluumme, sekä toivotan onnea kevään valintakokeisiin!
 
Kadetti Wili Loukasmäki
105. Kadettikurssi

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Ilmavoimien lentotekninen opintosuunta

Ilmavoimien koulutusohjelmassa voi opiskella kolmessa eri opintosuunnassa. Opintosuunnat ovat johtamisjärjestelmäopintosuunta, johtokeskusopintosuunta ja lentotekninen opintosuunta. Toisen vuosikurssin kadetti Aleksi Vitikainen on valinnut lentoteknisen opintosuunnan, joka kouluttaa upseereita muun muassa lentoteknisiin tehtäviin sekä lentokonehuollon ja ylläpidon tehtäviin. Näin Vitikainen vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin opintosuunnastansa.

Millaista on opiskelu lentoteknisessä opintosuunnassa, eli mitä opiskelu käytännössä sisältää?
Lentoteknisessä opintosuunnassa suoritetaan kaikille kadeteille yhteisten opintojen lisäksi ilmavoimien kadettien yhteisiä opintoja sekä tietysti lentotekniikkaan liittyviä opintoja. Lentotekniikan opetusta järjestetään Tikkakoskella pääsääntöisesti luennoin, huoltosimulaattorin sekä lentokoneiden parissa. Myös esimerkiksi vierailut ympäri Suomea kuuluvat opintoihin. Vierailuja on tähän asti järjestetty muun muassa Patrian moottoriyksikköön ja Aerostructures-yksikköön sekä HögforsStekan konepajalle. Lisäksi erilaiset projektit ovat tuoneet opiskeluihin mielenkiintoista sisältöä. Ilmavoimamuseolla kävimme avustamassa VL Myrsky -koneen entisöinnissä asentamalla sen runkoon sähköjohtimia. Pidempiaikaisempana projektina suunnittelemme ja rakennamme maalilennokkiin laskutelineet (kuva).
Maalilennokin laskutelineiden suunnittelua

Miksi olet valinnut kyseisen opintosuunnan?

Minulle opintosuunnan valitseminen oli itsestään selvää. Vaikka lentotekniselle opintosuunnalle voi hakea käytännössä millä tahansa varusmiestaustalla, olin itse varusmiespalveluksen apumekaanikkona ja sen jälkeen vuoden sopimussotilaana Hawk-harjoitushävittäjän käyttöhuoltotehtävissä. Kokemukset näistä vuosista olivat vain kasvattaneet mielenkiintoa ja halua tehdä uraa lentoteknisenä upseerina.

Mikä on opinnoissasi haastavinta? Entäpä palkitsevinta?

Lentotekniikka on hyvin vaativa ala. Lentokoneiden huolto ja korjaus vaativat melko paljon opiskelua, koska lentokoneessa on useita järjestelmiä, joiden toiminta täytyy ymmärtää. Lentoteknisen upseerin tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään suorittaa lentokoneiden huoltoa, vaan työnkuvaan liittyy usein myös esimerkiksi erilaiset koulutus- ja ennen kaikkea esimiestehtävät. Juuri nämä vaihtelevat ja mielenkiintoiset tehtävät olivat minulle se syy, miksi haluan lentotekniseksi upseeriksi.

Terveiset opintosuuntaa harkitseville:
Kannustan kaikkia hakemaan lentotekniselle alalle, vaikka ei taustaa alalta olisikaan!



Kadetti Aleksi Vitikainen
Kadettikurssi 104.
Ilmavoimien lentotekninen opintosuunta

torstai 21. maaliskuuta 2019

Koulupäivien kulku Maanpuolustuskorkeakoulussa

Jokaiselle kadetille annetaan mahdollisuus asua koululla. Osa kuitenkin asuu Helsingin seudulla ja kotimatka on lyhyt, joten he mieluusti lähtevät kotiin päivien päätteeksi. Me muut, joiden koti on kauempana, yövymme siis kahden hengen tuvissa Santahaminassa. Tuvat ovat pieniä ja kun varusteita ja henkilökohtaisia tavaroita riittää, on täällä joskus hieman ahdasta. No, sopu sijaa antaa. Aamupala on joka aamu tarjolla varuskuntaravintola Ignatiuksessa, mutta itse tuon omat aamupalat. Tällä kikalla saa puolisen tuntia lisää aikaa nukkua!
Aamuisin vahvuuslaskenta suoritetaan noin 20 minuuttia ennen palveluksen alkua ja silloin pitääkin olla viimeistään valmiina päivään oikeat varusteet niskassa. Usein palvelus alkaa klo 08.00. Ensimmäisenä vuonna on ollut todella paljon luentoja, joiden takia olemme viettäneet pitkiä päiviä luokissa. Sekä aamulla luennoille saapuessamme että iltapäivällä niiltä poistuessamme on pimeää.
Luennot pidetään sykleissä eli ne sisältävät noin 45 minuuttia opiskelua ja 15 minuuttia taukoa. Tauolla on aikaa käydä haukkaamassa välipalaa tai pikaisella happihyppelyllä. Näin auditorion raskas ilma ei pääse väsyttämään liikaa. Luennot saattavat jatkua iltapäivällä aina noin klo 16.45 asti. Tauolla ehtii myös ottamaan pienet power napit. Kahviakin kuluu luentopäivien aikana useampi kupillinen.
On kuitenkin myös päiviä, jolloin olemme ampumassa tai liikkumassa osan ajasta. Vastapainoa luennoille siis on. Ampumaradoilta tulee tosin usein kiire syömään, vaihtamaan vaatteet ja takaisin luennolle. Onneksi välimatkat saarella eivät ole pitkiä, joten aikataulun sovittaminen menoihin on vain järjestelykysymys.
Lounaalla on tunti aikaa syödä ja käydä esimerkiksi ompelimolla tai keskusvarastolla. Aikaa on riittävästi ja onkin tärkeää hoitaa juoksevia asioita pois alta vielä virka-aikana. Myös kadettikuoro harjoittelee usein lounastauolla ja jalkapallojoukkue lähtee pelaamaan.
Itse lounaaksi on tarjolla kahta eri vaihtoehtoa joka päivä. Ensimmäinen vaihtoehto on ilmainen kadeteille ja toinen, niin sanottu bisneslounas, maksaa puolitoista euroa. Torstaisin “bisneslounas” käy kuumille kiville kadettien keskuudessa. Palvelus päättyy ennen päivällistä, joten iltaruoan ehtii nauttia kaikessa rauhassa ennen klo 18.00, jolloin Ignatius sulkeutuu. Iltapala otetaan mukaan päivällisen yhteydessä.
Illan voi kukin käyttää haluamallaan tavalla, mutta kiireisen kevään aikana vapaa-ajan viettämiseen liittyviä ongelmia ei ole ehtinyt muodostua. Liikuntamahdollisuudet ovat Santahaminassa huikeat varsinkin kesällä. Liikkumaan pääsee esimerkiksi ulkotreeneihin, jalkapallokentälle, uimarannalle ja lenkkipoluille!
Tällaisia ovat pääsääntöisesti kaikki meidän päivämme täällä Santahaminassa! Kadetti Kiira Kiikeri 88. Merikadettikurssi

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Merivartiosto Q&A

Miten pääsee opiskelemaan merivartio-opintosuunnalle?
 
Ensin haetaan merivoimien koulutusohjelmaan laivasto-opintosuunnalle. Opintojen puolivälissä suoritetaan opintosuuntavalinnat, jolloin voi eriytyä merivartio-opintosuunnalle, tai jatkaa laivastossa. Valinnat suoritetaan koulumenestyksen perusteella, ensimmäisen vuoden opinnoissa tulee siis pärjätä siinä määrin, että pääsee vaikuttamaan opintosuuntavalintaan.

Millaisia opinnot ovat?
Merivartio-opintosuunnan opinnot ovat huomattavasti käytännönläheisempiä, mihin aiemmin kadettina oli tottunut. Merenkulkukoulutusta ei ole enää tässä vaiheessa niin paljon kuin laivasto-opintosuunnalla, ja harjoittelu tapahtuu merivartioasemilla sekä vartiolaivoilla, eli operatiivisessa työympäristössä. Osa opinnoista suoritetaan Raja- ja merivartiokoululla yhdessä rajavartiolinjan kanssa. Näiden opintojen tavoitteena on, että kadetit saavat työssä tarvittavat viranomaisen toimivaltuudet. Raja- ja merivartiokoululla opiskellaan muun muassa rikostorjuntaa, operatiivista kenttätoimintaa ja partiotaktiikkaa, fyysistä voimankäyttöä sekä rajojen valvontaa.
 
Miten eroaa laivastolinjasta?
Laivasto-opintosuunnalla opinnot keskittyvät enemmän merenkulkuun, merisotataktiikkaan sekä aluksen taistelujärjestelmien käyttöön. Merivartiolinjalla kadetteja koulutetaan työskentelemään Rajavartiolaitoksen operatiivisissa työtehtävissä, joihin kuuluvat muun muassa meripelastustehtävät, yleisen järjestyksen turvaaminen, rikoksien ennaltaehkäisy ja torjunta, rajatarkastukset sekä rajojen valvonta. Merenkulun opetus ei poikkea laivasto-opintosuunnasta.
 
Millaisia työtehtäviä merivartiosto tarjoaa?
Valmistumisen jälkeen työkenttä on todella laaja, ja tehtäviä löytyy miltei laidasta laitaan. Työpaikka voi olla esimerkiksi merivartioasemalla, vartiolaivalla, meripelastuskeskuksessa, satamassa, lentokentällä tai valmiusjoukkueessa. Työtehtävät niin ikään vaihtelevat, esimerkkejä eri merivartioston työtehtävistä ovat mm. perämies, sukeltaja, pintapelastaja, rikostutkija, vuoropäällikkö, johtokeskusoperaattori jne.
 
Onko erillisiä pääsyvaatimuksia?
Laivasto-opintosuunnalle hakeuduttaessa pääsyvaatimuksena on hyväksytty AMC-tarkastus, ja sen jälkeen merivartio-opintosuunnalle hakeutuvat käyvät vielä erillisissä, laajemmissa terveystarkastuksissa, jotka pitää läpäistä jotta voi eriytyä merivartio-opintosuunnalle.
 
Mitä haluaisitte kertoa hakijoille?
"Omassa laivaston ja merivartioston välisessä valinnassa vaakakupissa painoivat mm. organisaatioiden kulttuurien väliset erot, työajan ja vapaa-ajan suhde sekä työtehtävät."
"Mikäli haluat monipuoliseen, haastavaan ja jatkuvasti kehittyvään työympäristöön, suosittelen harkitsemaan merivartio-opintosuuntaa."


Fyysinen kunto pitää olla kondiksessa. Kuten ylempänä mainittu, merivartiostojen tehtäviin kuuluu meripelastus ja ensihoito- sekä sairaankuljetustehtävät. On tärkeää, että löytyy uintitaito, kyky kantaa raskaita asioita ja juostakin jonkin verran. Merikadettikurssin aikana suoritetaan muun muassa pintapelastajakurssi, joka tulee läpäistä."
"Jos monipuolinen ja haastava ammatti sekä merellinen työympäristö kiinnostaa, niin merivartiosto on oikea paikka."
"Merivartio-opintosuunta sopii sellaisille henkilöille, jotka haluavat operatiivisiin tehtäviin ja ovat valmiina toimimaan hyvinkin erilaisissa työtehtävissä työuran aikana. Rajavartiolaitoksen organisaatiokulttuuri sekä pienen organisaation loistava ilmapiiri ovat myös asioita, mitkä ohjasivat omaa uravalintaa." 
 
Koosteen tuottivat kadetit Kiikeri & Nuolioja

 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Opiskelu Maanpuolustuskorkeakoulussa


Maanpuolustuskorkeakoulussa opinnoissa yhdistyy monipuolisesti teoria ja käytäntö. Ensin asiat opetellaan teoriassa ja sitten niitä harjoitellaan käytännössä. Opinnoista noin puolet on teoriaa ja puolet käytännön harjoittelua, kumpaankaan ei siis pääse kyllästymään. 

Teoriaa opetellaan luennoilla, pienemmillä oppitunneilla ja ryhmä- ja mentorikeskusteluissa. Lisäksi luettavaa ja opiskeltavaa materiaalia on opintojakson aikana vaihteleva määrä opintojaksosta riippuen ja tenttiinkin tulee lukea ja kerrata. Lisäksi kirjallisia töitä liittyy jokaiseen opintojaksoon, joko yksilötyönä tai ryhmätyönä tai molempina. Akateemisten opintojen eteen riittää siis tekemistä ja tehtävälista ei pääse missään vaiheessa täysin tyhjenemään. Ennen opiskelujen alkua en osannut ajatella, että akateemisia opintoja on näin paljon. Auditorion penkkejä on tullut kulutettua oikein urakalla ja erilaisia kirjoja, ohjesääntöjä, diaesityksiä ja muuta sähköistä materiaalia on ollut luettavana jo tähän mennessä aikamoinen määrä. Lisäksi erilaisia tekstejä on tullut näpyteltyä koneella ja rustattu käsin. Paljon on siis ollut tekemistä, mutta kun aiheet ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, ei opiskelu tunnu ollenkaan pakkopullalta. Motivaatio oppia pysyy kyllä työmäärästä huolimatta korkealla.

Käytännön harjoittelua on ollut muiden opintojen lomassa jonkin verran. Esimerkiksi ammuntoja ja liikuntakoulutuksia olemme vetäneet toisillemme. Lisäksi harjoitukset tuovat oman lisänsä käytännön harjoitteluun. Syksyllä oli kaksi reilun viikon mittaista taisteluharjoitusta ja tammikuussa vietimme 15 päivää Vuosangassa ampumaharjoituksessa. Aiemmin opittua teoriaa pääsee harjoituksissa harjoittelemaan käytännössä. Lisäksi joka harjoituksesta on jäänyt käteen myös paljon uutta oppia. Käytännön harjoittelu on mukavaa vastapainoa teoriaopinnoille ja välttämättömyys ammattitaidon kehittymisen kannalta.
Mitä kadetit sitten opiskelevat? Monipuolisesti eri asioita. Opiskelemme mm. johtamista ja sotilaspedagogiikkaa. Näiden aineiden opiskelussa pääsemme tutustumaan myös sosiaalipsykologiaan, pedagogiikkaan ja psykologiaan. Sotataidon kolme oppiainetta ovat strategia, sotahistoria sekä operaatiotaito & taktiikka. Näissä opinoissa pääsemme tutustumaan opiskeltavien aineiden lisäksi mm. maailman turvallisuuspolitikkaan. Lisäksi opiskelemme sotatekniikkaa, tässä matematiikan ja fysiikan osaamisesta on hyötyä ja laskemiselta ei voi välttyä. Lisäksi kaikki kadetit opiskelevat kieliä, tavallisimmin ruotsia ja englantia. Näiden lisäksi olemme opiskelleet toimintakykyä, ensiaputaitoja, ampumista, tietojenkäsittelyä ja muutama opiskeluorientaation oppituntikin on ollut, paljon muutakin on tullut opittua. Kadettien elämään kuuluu olennaisesti myös liikunta ja siihen kannustetaan. Viikko-ohjelmat ovat tiukkoja, mutta liikuntaa pyritään sisällyttämään palvelusaikaan. Ajoittain liikuntaa onkin luentojen lomassa. 

Iltaisin vapaa-ajalla jokainen voi tehdä mitä mieli tekee, mutta käytännössä opiskelu ei kuitenkaan lopu koulupäivän päättyessä. Vapaa-ajalla on opiskeltava ja tehtävä paljon erilaisia tehtäviä ja liikkuakin pitäisi, näin ollen vapaa-aikaa alkaa olemaan melko rajoitetusti. Vapaa-ajalla opiskeleminen on tietenkin vapaaehtoista, mutta illalla kadetti näpyttelemässä tietokonetta on aivan tavallinen näky. Opintojen eteen täytyy siis tehdä töitä myös omalla ajalla, mutta mielenkiintoiset aiheet ja ammatillinen kasvu motivoivat opiskelemaan ja kyllä opiskelu on mukavaakin. Opiskeleminen syö vapaa-aikaa, mutta ei sitä jatkuvasti sentään tarvitse tehdä. Välillä on hyvä tuupata koulukirjat syrjän ja muistaa myös rentoutua ja tehdä jotain aivan muuta.

Kadetti Linda Vuorinen
105. Kadettikurssi


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Miksi hakeuduin Maanpuolustuskorkeakouluun?

 
Mikä sai minut valitsemaan Maanpuolustuskorkeakoulun? Se on kysymys, johon olen saanut vastata moneen kertaan valittuani tämän opinahjon. Ensin sitä kysyttiin valintakokeissa oppilaitoksen puolesta ja sen jälkeen olen erinäisissä tilanteissa saanut selittää ystäville ja puolitutuille miksi valitsin juuri upseerin uran.
 
Olen aina nauttinut luonnosta, käsillä tekemisestä, sekä yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, mikä johti siihen, että aloin haikailla jo pienenä sotilaan ammatista. Aikuisuutta lähestyessäni ajatus oli muotoutunut siihen muotoon, että halusin sovittaa innostukseni sotilaana työskentelemisestä yhteen lääketieteen kanssa. Halusin opiskella lääketiedettä ja lähteä sitten hyödyntämään osaamistani rauhanturvaoperaatioihin. Ajatuksena ei siis ollut varsinaisesti rakentaa sotilasuraa, vaan päästä hankkimaan kokemusta sota-alueilta. Niinpä tämä ajatus mielessä siis hakeuduin lukion jälkeen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
 
Ajatukset vaihtuivat kuitenkin toisensuuntaisiksi palveluksen edetessä, kun koin entistä enemmän, että tämä on sellainen organisaatio ja ammatti, jonka parissa haluan työskennellä tulevaisuudessakin. Lopullinen päätös Maanpuolustuskorkeakouluun hakemiseen vaati kuitenkin ensin kaksi vierailukertaa koululle.
 
Ensimmäinen vierailukerta oli Reserviupseerikurssin aikana, jolloin vielä ajattelin, etten halua sitoa itseäni niin tiiviisti Suomeen koska halusin matkustella ja mahdollisesti asuakin ulkomailla. Ajattelin, etten halua "homehtua" Suomen perukoille. Myöhemmin tietysti ymmärsin, että upseerin urakehitys voi parhaimmassa tapauksessa olla hyvinkin monipuolinen ja kansainvälinen, mutta siihen aikaan näin sen hyvin harmaana ja yksipuolisena.
 
Toisella kerralla, joukkotuotantokaudella, koin valaistumisen. Minua oli alkanut jo kiinnostaa Puolustusvoimat työnantajana, mutta vaikka nautin varusmiespalveluksestani Maavoimien viestijoukoissa, koin, että se ei ollut se aselaji jonka parissa halusin tehdä uraa. Niinpä olin siis paininut ajatuksen kanssa, että miten pystyisin luomaan itselleni mielenkiintoisen ja mielekkään uran Puolustusvoimissa. Sitten bongasin esittelytilaisuudessa yksityiskohdan, jota en ollut aikaisemmin tiennyt. Minun on maavoimataustaisena mahdollista hakea myös toisiin puolustushaaroihin. Merivoimat loi siis ongelmaani selkeän ratkaisun.
 
Olen aina ollut kiinnostunut merenkulusta, joten ajattelin, että miksen loisi sen parissa uraa niin saisin lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Merivoimien sijoituspaikat ovat kaikki hyvillä sijainneilla, työ on kohtalaisen kansainvälistä ja pääsen opiskelemaan merenkulkua. Tämä sai siis kipinän syttymään upseerin uralle.
 
Varusmiespalvelukseni jälkeen pidin vuoden taukoa, jonka aikana aika ehti kultaamaan muistot intistä ja minkä jälkeen olikin tarmoa osallistua pääsykokeisiin. Tämä johti kouluun pääsyyn ja yhtään en kadu innostuksen syttymistä. Koulun alkamisen jälkeen olen päässyt opiskelemaan laajasti maiden välisiä suhteita, sotahistoriaa, eri puolustushaarojen toimintatapoja, Suomen tämän hetkistä tilannetta kansainvälisessä politiikassa ja valtavasti kaikkea muuta. Tämän kevään aikana siirrymme vielä yhteisten perusopintojen jälkeen Merisotakoululle aloittamaan oman puolustushaaramme opinnot, joita odotan innolla. Kokonaisuudessaan ymmärrykseni upseerin ammatista ja Puolustusvoimista työnantajana on laajentunut, enkä malta odottaa minkälainen ura minua tulevaisuudessa odottaa.

Kadetti Cilla Koskinen
88. Merikadettikurssi

 
 

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jälkikirjoitus: Vuosanka ensikertalaisen silmin

Jo syksyllä koulun alettua alkoivat puheet Vuosangan harjoituksesta kaikumaan käytävillä. Monia erilaisia villejä tarinoita paleltumisista ja paukkupakkasista kuultiin. Itseäni mietitytti miten pitäisi pukeutua, kun kuitenkin hiihdetään paljon ja sen jälkeen seisoskellaan, kunnes jälleen hiihdetään. Lisäksi huhupuheet pitkistä päivistä ja fyysisistä ammunnoista hieman kauhistutti, miten jaksaa viisitoista päivää puurtaa ja olla vielä skarppina kovapanosammunnoissa. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.


Monen tunnin pakkaamisen ja varusteiden välppäämisen jälkeen iso reppu oli pakattu ja viety konttiin, joka lähti jo viikkoa ennen matkalleen kohti harjoitusaluetta. Vaikka omia varusteita itselläni ei ollut paljoakaan ja vaihtovaatteita minimaalisesti, niin kyllä se reppu vaan painoi miltei saman verran kuin kantajansakin.


Lähtöaamu saapui kuin saapuikin ja bussit kurvasivat päärakennuksen eteen. Fiilis oli silloin hyvin epätodellinen, että nyt se kuumoteltu harjoitus sitten alkaa. Olin ottanut asenteen, että kerrankos sitä pääsee kokemaan kunnon talven näin etelän tyttönä ja pääsee vielä ampumaan paljon puhuttuja ammuntoja hyvässä porukassa. Laivastolinjalle Vuosangan harjoitus on viimeinen laatuaan. Otetaan siis kaikki irti mitä lähtee. Illalla saavuttiin harjoitusalueelle ja aloimme pystyttää telttoja. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että nyt se on menoa.


Ensimmäiset päivät sisälsivät talvikoulutusta eli paljon hiihtoa, suksilta nousua, suksille nousua, lumessa pyörimistä ja vaatteiden vaihtelua löytääkseen sopivan pukeutumistavan. Harjoituksen ensimmäisenä sunnuntaina alkoi ammunnat. Ammunta oli ryhmän hyökkäys. Ammunnan haasteeksi muodostui ripeä liikkuminen. Pienet urat oli muodostunut ampumatyöryhmän jäljiltä, mutta ryhmän laitimmaiset taistelijat joutuivat puurtamaan tiensä poteroihin jalan umpihangessa. Oli yllättävän rankkaa. Jokainen ammunta harjoiteltiin vähintään kerran valoisalla ja kerran pimeällä ja ammuttiin myös kahdesti. Parhaimmillaan sama kaava käytiin läpi neljä kertaa ja pahimmillaan sitten kuusi kertaa, joten samoamista tuli paljon. Ammuntapäivien jälkeen uni maittoi ja huomasi kyllä tehneensä jotain.


Parhaaksi ammunnaksi mielestäni osoittautui yksinkertaiset ammunnat, joissa kovapanosvaiheet olivat erilaiset. Illan ammunta oli jatkumoa aamusta. Esimerkiksi aamun kovapanosvaiheessa torjuimme vihollisen etupesäkkeissä ja siirryimme suksin varinaisiin tuliasemiin puolustamaan vastahyökkäystä. Illalla torjuimme uuden hyökkäyksen puolustusasemissa ja vaihtoasemissa. Tykkäsin siitä, ettei ehdi tylsistymään samaan ammunnan runkoon, kun sitä kuitenkin harjoiteltiinkin useaan otteeseen. Yksinkertainen on kaunista.


Taisteluharjoitus oli myös yhdistetty Vuosangan ampumaharjoitukseen. Pääsimme toteuttamaan kohteen tiedustelua joukkueena. Oma partioni tiedusteli klo 1900-0100 tietä, jossa liikettä oli paljon. Adrenaliini jylläsi, kun valopistoolilla valaistiin aivan meidän vieressä ja kun vihollisen auto pysähtyi viiden metrin päähän meistä. Itse tykkäsin todella paljon, kun pääsi tekemään jotain sellaista, mitä en ole ikinä tehnyt. Samaan hengenvetoon täytyy myöntää, että vastaavanlainen jännitys ei sovi minulle. Mielelläni hieman vähemmän adrenaliinia ja enemmän tekemistä. Hatun nosto jokaiselle tiedustelijalle!


Harjoituksen viimeinen etappi oli toimia tulitoiminnan valvojina viimeiset kolme päivää ryhmän puolustusammunnassa. Ensimmäisen päivän aamuna toimin maalilaiteupseerin apulaisena. Tehtävänäni oli valmistella maalilaitteet ja vaunumaalit ja kovapanosvaiheessa räjäyttää neljä tulenkuvauskenttää ja vetää esiin vaunumaali. Aamun suoritus ei mennyt itseltäni täysin putkeen, mutta virheiden kauttahan sitä opitaan. Pienen jännityksen piikkiin meni savuheitteen asentaminen väärin, jolloin narusta vetäessä sokka ei lähtenytkään irti. Virhe ei ollut millään tavalla vaarantava, mutta kyllähän se harmitti. Kaikissa muissa kovapanos vaiheissa sainkin toimia tulitoiminnan valvojana. Kun vasta opettelee toimintaa, oli mukava huomata, kuinka sai palautetta kokeneemmilta. Kävimme läpi miten kannattaisi sijoittautua, jotta näkee jokaisen aseen ja pystyy varmistua turvallisuudesta. Suoritukset olivat hyväksyttyjä, joten viimeisenä iltana kirjoitettiin nimet paperiin, jossa meille esitettiin tulitoiminnan valvojan oikeuksia sekä pienikaliiperisille aseille, että kevyille kertasingoille. Kieltämättä ensimmäisen päivän huono mieli muuttui hyväksi.


Nyt päivä kotiintulon jälkeen olo on helpottunut. Turhaa tuotakin harjoitusta kuumoteltiin. Pakkaset oli viimeisellä viikolla suhteellisen kovat, mutta ei ylitsepääsemättömät. Oma ryhmä kehittyi ja löydettiin jopa hieman uusia puolia toisistamme. Hyvässä ja pahassa. Kokemuksia, taisteluarpia ja paleltuneen sormenpään kanssa rikkaampana. Kaiken kaikkiaan reissu oli pitkä, mutta eihän kokemuksia saa kuin vain menemällä ja tekemällä. Maanpuolustuskorkeakoulun rikkaus on juuri tämä; teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa.

Kadetti Kiira Kiikeri
88. Merikadettikurssi

Jälkikirjoitus: 105. kadettikurssin ampumapäivät


Ensimmäisen vuosikurssi kadetit eli simput osallistuivat ensimmäistä kertaa Vuosangan ampumaharjoitukseen. Ennen harjoitusta kuulimme villejäkin tarinoita aiempien vuosien harjoituksista. Todellisuus osoittautui kuitenkin tarinoita maltillisemmaksi ja hyvä niin. Harjoituksessa toimintamme oli jaettu kolmeen eri osaan ja toimimme vuorollamme ampuvana joukkona, ammunnan toimihenkilöinä ja taisteluharjoituksessa.

Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden osalta päivä alkoi ampumapakoille siirtymisellä. Toimihenkilöt siirtyivät paikoille aikaisemmin ja aloittivat ammuntojen valmistelun ennen ampuvan joukon saapumista. Maalitoiminnan ja tulenkuvauskenttien valmistelu ja toiminnan varmistaminen, ampumatarvikkeiden vastaanottaminen ja valmistelu, viime hetken ohjeiden vastaanottaminen sekä taukoteltan lämmittäminen olivat oleellinen osa valmisteluja. Ampuva joukko saapui ampumapaikoille kuinkas muutenkaan kuin hiihtämällä. Lyhyenkin matkan hiihtäminen taisteluvarustuksessa sai hien pintaan tehokkaasti, joten kuivien vaatteiden vaihtaminen ennen ammuntojen alkua oli tärkeää toimintakyvyn ylläpidon kannalta. Samoin veden juominen, vaikka jano ei olisikaan. Ampuvan joukon ja toimihenkilöiden ollessa valmiita ampumapäivä aloitettiin varopuhuttelulla. Tämän jälkeen toimihenkilöinä toimivat simput pitivät lyhyitä koulutuksia ampuvalle joukolle, varmistuakseen joukon osaamisesta ja siitä, että taisteluammunnat voidaan suorittaa turvallisesti. Koulutuksissa perusasioiden kertaaminen oli usein keskiössä ja tuttua kevyttä kertasinkoa tulikin siis kerran, jos toisenkin käsiteltyä. 

Valmistavien koulutusten aikana ryhmänjohtaja sai perusteet oman ryhmänsä johtamiseen taisteluammunnassa. Ryhmänjohtajan johdolla tuleva ammunta harjoiteltiin, niin kuin se tullaan ampumaan. Harjoittelun aikana ammunnan vaiheita toistettiin ja harjoiteltiin uudestaan niin kauan, kunnes jokainen kohta sujui hyvällä sykkeellä, tehokkaasti ja erityisesti turvallisesti. Ajoittain harjoittelua tarvittiin melko paljon ja asemaralli tuli jälleen kadeteille tutuksi. Harjoitteluvaiheen jälkeen suoritimme ammunnan kovapanosvaiheen harjoitellulla tavalla. Ammunnan kovapanosvaiheessa ampujat pääsivät ryömimään ja syöksymään, hiihtämään ja juoksemaan, rämpimään umpisessa, valaisemaan ja ampumaan erilaisia maaleja eri aseilla. Ammunnoissa siis hiki virtasi ja aseet paukkuivat. Toimihenkilöiden tärkein tehtävä oli toimia tulitoiminnan valvojina ja siten lisenssien saavuttaminen. Tulitoiminnan valvojina vastasimme ammuntojen turvallisesta onnistumisesta oman partion toimintaa valvomalla. Ammunnan jälkeen vuorossa oli palaute sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille.

Aamupäivän suoritukset olivat vaihtelevan pituisia. Joinain päivinä illalla suoritettava pimeäammunta suoritettiin heti edellisen perään ja joinain päivinä pimeän tuloa odotettiin hyvä tovi. Pimeän laskeuduttua harjoiteltiin pimeä ammunta kuten päivälläkin. Tämän jälkeen suoritettiin kovapanosvaihe pimeällä. Pimeä toi ammuntaan omat haasteensa sekä ampuvalle joukolle, että toimihenkilöille. Toimihenkilöiden tuli olla erityisen tarkkana ammuntojen turvallisesta sujumisesta. Esimerkiksi piippulinjan, varmistuksen ja piippujen dippaamisen valvominen vaikeutui huomattavasti pimeässä. Ampuvan joukon osalta samat asiat vaikeutuvat, lisäksi tuli kiinnittää erityistä huomiota oikeaan reittivalintaan sekä siihen, että kukaan ei eksy. Jyrkän ja mutkikkaan mäen laskeminen suksilla keskellä metsässä on haastavaa valoisallakin, mutta pimeällä homma vaikeutuu entisestään. Pimeällä valaisulla on merkittävä rooli ja pääsimmekin sekä ampuvana joukkona, että toimihenkilöinä harjoittelemaan runsaasti valaisua eri valaisuvälineillä. Myös pimeänäkölaitteilla oli suuri rooli pimeäammunnoissa. Pimeällä suoritettavan kovapanosvaiheen jälkeen vuorossa oli palaute ja ammunnan päättäminen. Tämän jälkeen ampuva joukko laittoi sukset jalkaan ja aloittivat sivakoinnin takaisin kohti majoitusaluetta. Toimihenkilöt jäivät toisen vuosikurssin ampumatyöryhmien avuksi ammunnan purkamiseen, minkä jälkeen myös he olivat valmiita siirtymään kohti majoitusta.

Taisteluammuntojen jälkeen vapaa-aikaa oli vaihtelevasti, joinain päivinä enemmän ja toisina päivinä vähemmän. Ammunnoissa erityisesti ampuva joukko rehki pitkin päivää ja hiki virtasi, joten ammuntojen jälkeen useimmat kadetit suuntasivat kohti saunaa. Kesken harjoituksen sauna piristää kummasti. Saunan lisäksi useana iltana vierailimme sotilaskodissa, jossa tulikin vietettyä aikaa hyvässä seurassa kahvikupin ääressä. Arjen luksusten, saunan ja sotkun, lisäksi illalla pidimme yllä tukikohtaa. Puiden kantaminen ja pilkkominen, varusteiden kuivaaminen sekä kipinävuorojen laatiminen vaativat päivittäin oman aikansa illasta. Rankkojen ampumapäivien jälkeen uni maistui kadeteille ja menimmekin mahdollisimman aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olisimme jälleen valmiita uuteen työntäyteiseen päivään.

Ampumapäivien ja taisteluharjoituksen lisäksi harjoitukseen mahtui myös huoltopäivä ja valmistelupäiviä, jolloin valmistelimme tulevia ammuntoja. Pitkässä harjoituksessa huollon merkitys kasvaa ja huoltopäivä tulikin tarpeeseen ja piristi kummasti kadettien mieltä.

Harjoitus on nyt ohi ja suuntaamme ansaituille vapaille ja jatkamme opintoja Santahaminassa. Kokonaisuutena harjoitus oli kattava ja monipuolinen kokonaisuus. Jokainen kadetti oppi varmasti paljon uutta sekä kehitti jo aiemmin opittuja taitoja. Harjoituksessa kehitimme paljon taisteluteknistä osaamistamme, mutta erityisesti kadettien hiihtotaito ja osaaminen talvella toimimisessa kehittyivät hurjasti. Takana on hyvä harjoitus, johon mahtui paljon unohtumattomia kokemuksia. Harjoitus on mukava päättä hyvillä mielin ja onneksi ensi vuonna maavoimien kadetit palaavat jälleen Vuosankaan. Silloin vuorossa erilainen näkökulma ammuntoihin ja erilainen taisteluharjoitus.





torstai 24. tammikuuta 2019

Vuosanka hiljenee 2019…

 
Kolme viikkoa on takana pakkasta, lunta, hiihtoa, pimeyttä, puurtamista, mutta reppu täynnä uutta osaamista, kokemusta, ideoita, hyvää kadettihenkeä ja nauruakin.

Turvallisesti, tehokkaasti ja hyvällä motivaatiolla koko henkilöstö toteutti kadettien tärkeimmän vuosittaisen perusharjoituksen. 160 kovapanosammuntaa on saatu turvallisesti maaliin, satoja johtamissuorituksia on harjoiteltu ja uusia lisenssejä taisteluammuntojen johtamiseen ja tulitoiminnan valvojan tehtäviin on saavutettu.

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita erinomaisesta työstä ja tuesta kadettien koulutukselle. Tammikuussa 2020 uudestaan!

Harjoituksen johtaja
Eversti Jukka Seppä

tiistai 22. tammikuuta 2019

LAUTTA, TOTEUTA

 
Ampumapaikka luovutetaan juuri taisteluharjoituksesta saapuneelle työryhmän puolikkaalle seremoniallisessa lipun luovutuksessa. "Luovutan Lauttajärven ampumapaikan lipun ja perinteet."
 
 
Työryhmä 12 sai kohtalokseen suunnitella ja johtaa taisteluammunta Lauttajärven ampumapaikalla. Mäkisestä maastostaan ja liukkaista hiihtoladuistaan tunnettu ampumapaikka tarjosi kokemattomille ammunnanjohtajille valtavasti haastetta, sillä ammunnasta muodostui väkisinkin melko monimutkainen kokonaisuus. Hiihtäen toteutettu irtautumisammunta, jossa ryhmä tuhosi kohteen ja irtautui järven kahta puolta toisiaan tukien, lienee monimutkaisin taisteluammunta, jonka tulemme milloinkaan pitämään.
 
Kun taannoin saavuimme Vuosankaan, työryhmämme sai valvojilta suhteellisen tarkat suuntaviivat ammunnan luonteesta. Seuraavat päivät (ja yöt) mittailimme suuntia, piirsimme vaara-alueita, kirjoitimme ampumakäskyä, kannoimme maalilaitteita, rakensimme tilapäismaaleja, kuittasimme materiaalia ja valmistauduimme tulevaan. Työmäärä oli valtava, ja sitä lisäsi työryhmämme ajoittainen epäjärjestelmällisyys. Työryhmämme jakautui valmisteluissa karskiin haalariosastoon, joka itseään säästelemättä toteutti ammunnan valmistelut ampumapaikalla, sekä siisteihin sisähommiin erikoistuneisiin tietokonevelhoihin ja yleistasomittarin pyörittäjiin, jotka kirjoittivat käskyn ja piirsivät vaara-alueen toisensa perään. Valmisteluviikko huipentui työryhmäammuntaan, jossa koeponnistimme ammunnan ennen nuoremman kurssin saapumista.
 
 
Valmisteluviikon jälkeen puolet työryhmästä suuntasi taisteluharjoitukseen, kun toinen puolikas johti ammuntoja nuoremmalle kurssille. Taisteluharjoituksessa harjaannuimme hiihtämisessä, sekä suunnittelimme jääkärijoukkueen väijytyksiä väistötukikohdastamme käsin. Vaikka kyseessä oli taisteluharjoitus, aikaa huoltamiselle ja lepäämiselle oli varattu ruhtinaallisesti, ja nukuimmekin pidempiä yöunia kuin valmisteluvaiheen aikana.
 
 
Neljä yötä kestäneen taisteluharjoituksen jälkeen työryhmän puolikkaat vaihtoivat rooleja, ja ampumapaikka luovutettiin seuraaville ammunnanjohtajille. Edellisen viikon kokemusten perusteella annettu palaute siivitti ammuntoja johtamaan saapuneen osaston lentävään lähtöön, kun taas toinen osasto vuorostaan hiihteli viettämään lokoisia öitä sissiteltan kamiinan lämmössä.
 
 
Ammuntojen johtaminen osoittautui mainettaan helpommaksi urakaksi. Kun pohjatyö oli tehty kunnolla, ampumapaikka oli priimakunnossa, ja oma ajankäyttö oli suunniteltua, ammuntojen johtaminen sujui hyvin ajoittaisista kitkatekijöistä huolimatta. Tarvittaessa työryhmän sisällä autoimme toisiamme, ja loimme toisillemme edellytykset onnistumiseen ammunnan johtamisessa. Suuri kiitos kuuluu myös nuoremman kurssin edustajille, jotka toimihenkilöinä ja ampuvana joukkona osoittivat hyvää asennetta, halua oppia, sekä yhteishenkeä.
 
 
Lauttajärven työryhmän osalta Vuosangan ampumaharjoitus oli onnistunut kokemus. Olemme kukin astetta valmiimpia johtamaan taisteluammuntoja aikanaan myös työelämässä. Lainaamme ammuntamme valvojan sanoja, jotka hän lausui nähdessään rakentamamme lumilaudalla liikkuvan vaunumaalin, ja toteamme Vuosangan ampumaharjoituksen olleen "Mieletön spektaakkeli."
 
 
Työryhmä 12, Lauttajärvi


maanantai 21. tammikuuta 2019

Päivä ammunnan johtajana

Heräsin raikkaaseen pakkasaamuun kello 6.15. Koitti se päivä, jolloin pääsin itse johtamaan kahden viikon odotuksen jälkeen taisteluammuntaa. Harjoituksen ensimmäinen viikko kului ammunnan suunnittelussa, ampumakäskyä kirjoittaessa ja rakentamisessa. Toisella viikolla osallistuin Maasotakoulun johtamaan taisteluharjoitukseen. Aamulla olikin sopivissa määrin jännitystä ilmassa, mutta fiilis oli kuitenkin itseluottavainen kahden viikon valmistautumisen jälkeen.
 
 
Aamulla pakkasimme yhdessä työryhmäni kanssa ajoneuvoihin kaiken tarvittavan materiaalin, ja sitä olikin runsaasti. Check-listat ovat hyvä tuki, jotta ammunnan johtajat muistavat ottaa kaiken tarvittavan materiaalin aamulla mukaan. Yhdessä toisen ammunnan johtajan, maalilaiteupseerin ja taisteluvälinepaikan johtajan kanssa lähdimme odottavaisin mielin Johtolaan aamupalalle.

Haimme nuoremmalta kurssilta olevat tulitoiminnan valvojat ajoneuvolla ja suuntasimme kohti Joronkylän ampumapaikkaa. Autossa kertasimme vielä läpi päivän aikataulun ja tarkensimme sitä tarvittavilta osin. Maalilaiteupseeri nouti kuljettajan kanssa ampuvan joukon, sekä taisteluvälinepaikan johtaja lähti hakemaan ampumatarvikkeita.

Ammunnan johtajien ja ammunnan toimihenkilöiden on hyvä olla ampumapaikalla aamulla hyvissä ajoin ennen ampuvan joukon saapumista. Tässä ajassa ehdimme vielä kertaamaan tärkeitä asioita ammuntaan ja koulutuksiin liittyen. Tämän ampumaharjoituksen aikana opin, että aikataulun suunnittelu, täsmällisyys ja ennakointi ovat ehdottoman tärkeitä asioita ammunnan johtajan oman psyykeen, sekä ampumapäivän jouhevuuden kannalta. Johdin itse ammunnan pimeällä, joten aikataulun yhteensovittaminen, kommunikointi ja tuki valoisan ammunnan johtajan kanssa toimivat avaintekijänä onnistuneen ampumapäivän toteuttamisessa.

Ampumapäivä, siihen liittyvä koulutus, harjoittelu ja itse kovapanosammunta muodostavat yhdessä koulutustapahtuman. Aloitimme aamupäivän ammuntaan valmistavalla koulutuksella, heti varopuhuttelun jälkeen. Tulitoiminnanvalvojat olivat saaneet valmistelupäivänä ohjeistuksen ja esimerkkisuorituksen koulutuksien pitämisestä ja ammunnan liikeradasta. Onnistunut koulutus ja ammunnan harjoittelu ovat selkäranka, mistä ammunnan kovapanosvaihe on hyvinkin riippuvainen. Joronkylän ampumapaikalla se korostui, sillä ammunta toteutettiin rakennetulla alueella, ryhmän hyökkäysammuntana. Rakennetun alueen taistelu sisältää osalle uusia elementtejä, joten sen kouluttamiseen ja harjoitteluun on varattava riittävästi aikaa.

Aamupäivän ammunnan johtaja oli tyytyväinen ampuvan joukon koulutustasoon ja aloitti ammunnan kokonaisharjoittelun. Ammunnan kokonaisharjoittelussa harjoiteltiin ammunnan liikeradat ryhmänjohtajan tekemän taistelusuunnitelman mukaisesti. Ryhmänjohtaja toimi ammunnan johtajan vaatimuksien mukaisesti. Ammunnan johtaja toimii joukkueenjohtajan roolissa meidän ammunnassamme.

Ammunnan kovapainosvaihe sujui ryhmänjohtajan taistelusuunnitelman sekä joukkueen johtajan vaatimuksien mukaisesti. Kovapanosvaiheen jälkeen ampuva joukko antoi palautetta omasta suorituksestaan ja ammunnan johtaja kokosi tulitoiminnan valvojien sekä omien havaintonsa perusteella palautteen ammunnasta. Ammunnan johtaja olikin kokonaisuutena hyvin tyytyväinen ampuvan joukon toimintaan mutta kehitettäviä osa-alueita tietenkin oli. Nämä kehityskohdat mielessä ampuvan joukko pääsi vielä harjaantumaan samassa ammunnassa pimeällä.

Aloitimme päivän hämärtyessä pimeäammuntoihin liittyvän materiaalin käyttökoulutuksen. Pimeän laskeuduttua harjoittelimme ja kertasimme valoisan ammunnan kehityskohtia, sekä toimintaa rakennetulla alueella pimeällä. Ammunnan kokonaisharjoittelussa ryhmä kertasi liikeradat, sekä valaisun järjestelyt ammuntaan liittyen.

Päivällisen jälkeen koitti hetki, kun pääsin itse johtamaan ensimmäistä kertaa ryhmän hyökkäysammunnan pimeällä. Ammunta sujui ryhmän johtajan suunnitelman mukaisesti sekä ennen kaikkea turvallisesti. Kovapanosvaiheen jälkeen ryhmä kertoi jälleen omat havaintonsa ammunnasta, sekä minä annoin havaintojen perusteella palautteen ampuvalle joukolle. Päivä oli pitkä ja ampuva joukko lähti kohti Keljonkankaan majoitusaluetta. Jäimme vielä toimihenkilöiden kanssa ampumapaikalle suorittamaan tarvittavat purkutoimenpiteet seuraavaa päivää varten.

Harjoituksen tähän mennessä kylmin päivä opetti varmasti niin 2. vuosikurssin kuin 1. vuosikurssinkin kadeteille toimintakyvystä ja sen ylläpidosta. Kylmänä päivänä ammunnan johtajan tulee ottaa erityishuomioon tauottaminen, nesteen ja ruuan nauttiminen niin ampuvan joukon, kuin toimihenkilöidenkin osalta. Vaatetuksen keventäminen tai lisääminen aktiivisuuden myötä, sekä lämmin taukoteltta ovat näillä pakkasilla välttämättömiä. Kiristyneen pakkasen myötä ammunnan johtajan tulee ottaa huomioon asioita kuten akkujen kestävyys, materiaalin jäätyminen ja ajoneuvojen käynnistyminen. Olosuhteiden muutoksiin tulee valmistautua jo etukäteen, vaikka kaikkea ei pystyisikään ennakoimaan. Nämä seikat huomioon ottaen ampumapäivä on yhtä antoisa, tai jopa antoisampi kuin leudommissa olosuhteissa.
 

Työryhmä Joronkylä, 104. kadettikurssi



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Työryhmä Salminen

Vaikka Vuosangan ampuma- ja taisteluharjoitus on viimeinen työntäyteinen rutistus ennen 104. kadettikurssin siirtymistä Lappeenrantaan, ei ole työryhmästämme puuttunut huumoria ahkeran puurtamisen lomassakaan.
 
Ensimmäinen viikko harjoituksesta meni ampumakäskyä luonnostellessa sekä ampumapaikkaa valmistellessa. Hyvin organisoimalla toiminta oli tehokasta ja hukkatunneilta säästyttiin suurimmalta osin. Viikon päätteeksi testasimme työryhmän voimin suunnittelemamme ammunnan toimivuutta käytännössä ja ensimmäiset ammunnanjohtajat pääsivät jo tositoimiin.
 
Suunnitteluviikon ja työryhmäammuntojen jälkeen puolet työryhmästä suuntasi taisteluharjoitukseen. Saimme tutustua Maasotakoulun kurssinjohtajaan ja suurimpaan osaan Maasotakoulun joukkueenjohtajista taisteluharjoituksen aikana, sekä saimme kosketuksen Maasotakoulun opetukseen. Harjoituksessa opimme perusteet väistötukikohdasta sekä väistötukikohdan taistelun, hajautetun taistelun elementit kuten väijytyksen suunnittelun ja toteuttamisen käytännössä. Harjoituksen loppuun pääsimme vielä ampumaan ryhmän irtautumisammunnan ampumaradalla.
 
Työryhmästämme on muodostunut tiivis porukka ja huumoria riittää vielä viimeisellekin viikolle, jolloin pääsemme vuorostamme johtamaan ammuntoja. Ammunnan valvojilta saamamme tuki on ollut ammunnan suunnittelussamme erittäin positiivista sekä kehittävää, joten jokainen voi varmoin ottein antaa omat näyttönsä ammunnan johtajana.
 
Vuoden Santahaminassa opiskelun jälkeen Kuhmon kuvankauniit auringonnousut lumipeitteisten korpien yllä laskevat verenpainetta huomattavasti.


torstai 17. tammikuuta 2019

Tempo kasvaa

Harjoitusta on 104. kadettikurssin osalta käyty jo kohta kaksi viikkoa ja saimme herätä kirpeään pakkasaamuun. Päivän ohjelmassa oli luvassa ryhmämme viimeinen kovapanosammun johtamissuorite ja kentälle lähdettiin hyvillä mielin. Olihan nyt kaikki aiemmin tehty uurastus tuottanut vihdoin tulosta ja viimeisestä ammunnasta piti tietysti tulla paras.
Itse ammunnathan sujuivat hyvin, kehuja saatiin sekä ampuvalta joukolta, eli nuoremmalta kadettikurssilta, sekä ammunnan valvojalta. Pieniä ongelmakohtia ja kehitettäviä asioita ammunnoissa aina on, nämä jaoimmekin eteenpäin seuraavalle ryhmälle vastuunvaihdon yhteydessä. Heitimme hyvästit ampumapaikka seitsemälle, jossa olimme puurtaneet viimeiset kymmenen päivää ahkerasti.
Nyt suurin piirtein puolet molemmista kursseista on suorittanut harjoituksessa hankittavat oikeudet, meidän kurssimme ryhmän ammunnanjohtamisen ja nuorempi kurssi tulitoiminnan valvojan oikeudet. Seuraavaksi meillä on vielä edessä viiden päivän taisteluharjoitus, jonka vietämme täällä samoissa, Kuhmoon viimaisissa ja hyisissä oloissa. Tämän tulevan harjoituksen sisältö on osa maasotakoulun opintoja, joten mieli vääjäämättä siirtyy kohti jääkärijoukkueen taistelua ja Lappeenrannan vaihetta.

 
Odotukset tulevaa harjoitusta kohtaan ovat korkealla, sillä sen jo suorittanut osasto kehui sitä hyvin suunnitelluksi ja toteutetuksi. Harjoituksessa keskitymme jääkärijoukkueen toimintaan kylmissä olosuhteissa, ja se opettaakin varmasti paljon uutta asiaa monille kadeteille, varsinkin sellaisille, jotka ovat aiemmin palvelleet eteläisemmissä varuskunnissa.
Näin ollen, vaikka harjoitusta on kestänyt jo puolitoista viikkoa, niin sen tempo sen kuin vain kasvaa!
terveisin Johtolan työryhmä

tiistai 15. tammikuuta 2019

Varotoimiston arkea

Ampumaharjoituksessa tehtävä on koulutus kovin ampumatarvikkein, ja tämä tehtävä on toteutettava turvallisesti. Varotoiminta on palvelusturvallisuuden käytäntöä ampumaharjoituksissa. Varoupseerit johtavat harjoituksen varotoimintaa, jonka osa-alueista ampumatoiminnan rytmittäminen ja kulunvalvonta oikeastaan vievät eniten varotoimiston arkisen päivän tunneista.
 
Ammuntoja johtavien kadettien suunnitelmat tarkastetaan ja niiden aikautukseen, ampumatoimintaan ja liikkumiseen vaikuttavat tekijät yhdistetään päivittäiseksi kokonaisuudeksi, jonka turvallisuudesta varmistutaan tarkistamalla tapahtumien synkronointi. Eristämiseen ja liikkumiseen annetaan aikavaatimuksia ja lisämääreitä, ja aikataulujen noudattamista ja lisämääreiden toteuttamista valvotaan aikataulukon avulla. Lopputulos on parhaimmillaan tasaisesti ja hallitusti etenevä ampumapäivä jonka ampumakäskyt perehtymismerkintöineen sekä tärkeimmät ilmoitukset ja suoritusajat taltioidaan myös harjoituksen jälkeen arkistoitavaksi vuosien ajaksi. Puolustusvoimat suhtautuu äärimmäisen vakavasti ja tosissaan palveluturvallisuuteen.
Varoupseeri ei vuoronsa aikana näe tai kuule ammunnoista juuri muuta kuin ammunnan johtajien määrämuotoiset ja hillityt sanomat viestiverkossa: ajoittain vain tulituksen rätinä kuuluu hiljaisina hetkinä toimistoon asti, putkiraivaimen räjäytys rytkäyttää ikkunoita ja illalla happihypyllä varotoimiston portailla voi nähdä valaisuraketin tai valopistoolin patruunan hetken valaisevan kainuulaista korpea.
Varsinaisen varotoiminnan lisäksi toimiston arkea on Q & A osasto, josta alla pieni otos yhden päivän annista vaihtelevia ja kiehtovia asiakastapahtumia:
Q: Saako täältä kuitattua otsalamppuja? A: Kyllä saa max 8 per paikka ja kuitatkaa ne tuohon.
Q: Missä on ampumaradan varoitusvalo? A: Tässä laatikossa, kuitatkaa se tuohon ja älkää kastelko pahvilaatikkoa
Q: Onko saksia? A: On, mutta älä vie niitä mennessäsi vaan leikkaa tuossa
Q: Käykö tämänsuuntainen peitepiirros? A: Kyllä käy, mutta tuo alue on merkittävä mustalla
Q: Saanko kuitata puomin avaimen? A: Tässä, kuitatkaa tuohon.
Q: Palauttaisin kaksi otsalamppua, ovat rikki? A:Nimenne ..noin, poistetaan ne tältä kuitilta, ei, niitä ei saa enää lisää.
Q: Onko paristoja? A: Ei, vain vartiopaikkojen käyttöön, tilaatte varastolta.
Q: Saako Erno Eipäläinen mennä autohuoltolalle? A: Kyllä saa.
Q: Mitkä tiet saa tänään aurata? A: Vain Sutisentien, mutta Salmisentie ja Honkivaarantie on aurattava lauantaina.
Q: Saako telakuorma-autolla ajaa järven yli oikaistakseen? A: Ei saa.
Q: Pitääkö tällainen ilmoitus antaa varotoimistolle? A: Kyllä pitää.
Q: Mistä tämä paperi on tullut? A: Emme tiedä.
Q: Onko täällä huoltokansiota? A: Ei ole.
Q: Saako XXX talvitietä mennä tekemään? A: Ee..öö..ei, mutta ohjatkaa hänet varotoimistolle.
Q: Voidaanko kohdistusammuntoja jatkaa huomenna klo 15 asti? A: Kyllä voidaan.
Q: Saako Arno Aikalainen mennä Keljoon? A: Kyllä saa.
Q: Umbrellan asentajat olisivat menossa Keljon mastolle, saako päästää? A: Annatte ohjeet tulla käymään varotoimistolla ensin.
Q: Moneltako korjaukset on palautettava? A: Heti, viimeistään klo 18.
Q: Saako lisäaikaa? A: Ei saa. (paitsi kyllä sitä monesti sai…)
Q: Saako johtolaan tulla kuvaamaan? A: Siis..? Aa.. sanokaa että soittavat tänne.
Q: Tarvitaanko kelmuun allekirjoitus? A: Kyllä tarvitaan; katsokaa vielä esimerkki ilmoitustaululta.
Q: Voidaanko varo-oppitunti pitää jo 07.50? A: Kyllä voidaan.
Q: Auto juuttui hankeen puomikierroksella, mitä tehdään? A: Odotatte siinä, hinausapua tulee heti.
Q: Voinko poistua varoverkosta? A: Ette voi; pyydätte luvan kun paperit on palautettu varotoimistoon.
Q: Missä on poistumiskirja? A: Siinä käytävän seinällä.
Q: Saako varon autoa lainata? A: Ei saa.

 


Erilainen päivä ampumaharjoituksessa

Edellisen päivän ammunnanjohtajasuoritusten jälkeen vuorossa oli hyvin erilainen päivä ampumaharjoituksessa. Päivä, jonka piti olla meidän osalta ns. "vapaa" olikin jotain muuta – pääsimme nimittäin osallistumaan Maanpuolustuskorkeakoulun rekrytointivideon kuvauksiin. Rekrytointivideon tarkoituksena on näyttää upseerikoulutuksen monipuolisuutta ja sen erilaisia oppimisympäristöjä. Tänään oppimisympäristö noudatteli perinteisiä Vuosangan talvisia olosuhteita. Talvisissa olosuhteissa korostuu erityisesti yksittäisen taistelijan osalta toimintakyvyn ylläpito. Kylmässä janon tunne ei välttämättä esiinny niin vahvasti, mutta nesteen nauttiminen on melkein jopa tärkeämpää kuin kesällä.


Aluksi videoon osallistuminen tuntui vieraalta, mutta heti, kun pääsimme laittamaan taisteluvarustuksen päällemme ja nousemaan suksille, muuttui olo luontevaksi. Seuraavaksi huomasimmekin olevamme telakuorma-auton kyydissä valmiina jalkautumaan. Teimme muutamia toistoja ryhmän etenemismuodoista, jonka jälkeen siirryimme hiihtohinaukseen. Hiihtohinauksen tarkoituksena on siirtää pieniä määriä joukkoja nopeasti paikasta toiseen. Tavallisesti hiihtohinauksessa sattuu ja tapahtuu, mutta tänään selvisimme vain muutamilla kaatumisilla ja miehekkäillä nauruilla. Kyseinen liikkumismuoto on yksi mielekkäimmistä (ja hauskimmista), koska siinä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Kuvaajaryhmä teki hartiavoimin töitä pysyäkseen pystyssä syvässä lumihangessa saadakseen taltioitua hyvää materiaalia. He temppuilivat mitä erikoisimmissa asennoissa moottorikelkan kyydissä ja osoittivat hyvää ammattitaitoa ohjeistaessaan meitä eri kohtauksissa.




Kaiken kaikkiaan tämän aamupäivän "kuvaussessio" oli mukavaa vaihtelua käskyn kirjoittamiseen. Yksityiskohtaiset käskyt ja niiden laatiminen (sekä työryhmämme valvoja) on opettanut meille, että "pikkutarkkuus ei ole pikkumaisuutta". Tiukan keskittymisen jälkeen raitis ulkoilma ja vauhdikas toiminta virkistivät mieltä, jonka jälkeen päivän hikoilut oli hyvä huuhtoa pois hyvin lämmitetyssä puusaunassa. Loppuviikon ohjelmassa on vielä muutamat ammunnat ja sitten käännämmekin katseet ampumaharjoituksen taisteluvaiheeseen, jossa pääsemme harjaantumaan jääkärijoukkueen taistelussa.




Vauhdikkain terveisin,



Kadetit X ja Y


maanantai 14. tammikuuta 2019

Ammuntojen suunnittelua ja lyhyitä yöunia

Keskiviikko 9.1., aamuhämärissä työryhmä heräilee vanhalta koulurakennukselta – nykyiseltä Puolustusvoimien majoitusrakennukselta – kohti uutta harjoituspäivää. Keli oli tuulinen, mutta pakkasta alle 10 astetta, joten työnteko sujuu mainiosti. Osa työryhmästä lähtee lapion varteen kaivamaan tuliasemia, niin kutsuttuja "poteroita", tulevia ammuntoja varten. Osa taas lyöttäytyy tietokoneiden ääreen sisätiloihin, tehden tarkkaa työtä ampumakäskyn loppuun saattamiseksi. Päivän aikana koetaan tuntemuksia laidasta laitaan, kun osa asioista sujuu hyvin, mutta esimerkiksi sinkomaalien ja suunnanmittausten kanssa on suuria ongelmia valoisan ajan ollessa rajallista. Jokainen meistä kuitenkin suunnittelee, valmistelee ja johtaa tämän suuruusluokan ammuntoja vasta ensimmäistä kertaa, joten on luonnollista, että takapakkeja tulee. Näistähän sitä parhaiten oppii!
 
Ammunta päästäisiin koeponnistamaan perjantain työryhmäammunnoissa jonka jälkeen olisi vielä aikaa hioa ammuntaa sekä sen järjestelyjä. Ensimmäinen todellinen näytönpaikka olisi sunnuntai jolloin nuorin kurssi tulee ampumaan meidän suunnitteleman ja rakentaman ammunnan. Tällöin ammunnan tulisi sujua mutkattomasti ja yleisjärjestelyjen tulisi olla hiottu huippuunsa. Sunnuntai tuntui vielä olevan kaukana tulevaisuudessa ja todennäköisesti monella oli mielessä pelko siitä, ettei ammunta olisi tarpeeksi hyvin rakennettu tai oikeudet jäisi saamatta syystä tai toisesta. Tärkeintä olisi saada ammunnat suoritettua turvallisesti ja vaarantaviin virheisiin ei ole varaa. Välillä ammunnan suunnittelussa nousee esiin mielipide-erot, sillä suunnittelijoita on paljon ja jokaisella on oma visionsa siitä, miten ammunnat tulisi rakentaa. Onneksi isoimmilta ryhmänhengen rakoimisilta ollaan vältytty ja suunnittelu on sujunut hyvässä hengessä, vaikkakin välillä hieman lyhyillä yöunilla. On todella hyvä kokemus päästä suunnittelemaan tämänkokoinen ammunta alusta asti ja tehdä siitä omannäköinen. Tästä harjoituksesta saamme hyviä oppeja ja eväitä tulevaisuuden työelämään!
Torstai kului melko tiiviisti samojen aiheiden parissa kuin keskiviikko, asioita saatiin eteenpäin ja lopulta tuloksena oli noin 40-sivuinen henkilökunnankin hyväksymä ampumakäsky, jonka mukaan voidaan johtaa seuraavana päivänä työryhmäammunta. Paljon on dokumentteja töitä tehty suhteessa varsinaisen ammunnan kestoon. Illalla saunan kautta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.
Perjantaina osa työryhmän jäsenistä toimi ammunnan toimihenkilöinä ja loput ampuvana joukkona. Ammuimme kertaalleen valoisalla ja kertaalleen pimeällä, tämän jälkeen koottiin yhdessä havainnot ja korjattavat asiat järjestelyistä. Paljon oli vielä tekemistä, joten aloimme viimeiseen isompaan kirjoitusoperaatioon ampumakäskyn parissa. Se kesti aina aamuyölle klo 01:00 saakka, minkä jälkeen ei tarvinnut kauaa Nukku-Mattia odotella. Päivä oli fyysisesti melko kuormittava, minkä lisäksi se oli varsin pitkä. Lauantaina aamulla kuitenkin palkinto odotti: saimme ampumakäskyn lopulliseen formaattiinsa ja pystymme johtamaan varsinaiset ammunnat, joihin tulee toimihenkilöiksi sekä ampuvaksi joukoksi nuoremman kadettikurssin opiskelijoita. Lauantain aikana ohjeistimme ja perehdytimme tulevat toimihenkilömme omiin tehtäviinsä seuraaville päiville.
Monen pitkän päivän työn hedelmä on siis edessä, eikä enää tarvitse kuin poimia se, joskaan takki auki ei sovi suoritukseen lähteä! Kaikkien ilon, surun, epätoivon, itsesäälin, onnistumisen, hämmennyksen ja oppimisen fiilisten jälkeen lienee paikallaan ansaittu lepotauko Kuhmon pitseriassa työryhmän kesken. Ampumapaikka 4, Kypärä, on valmiina johtamaan sunnuntaista alkaen kahden viikon ajan kurssin 105. kadeteille kovapanosammuntoja.

Terveiset Vuosangasta,
Työryhmä 4, Kypärä

Turvallisesti hyvällä sykkeellä

Vuosangan ampumaharjoitus luo äärimmäisen loistavat mahdollisuudet oppia uusia asioita jokaisen harjoitukseen osallistuvan kannalta. Harjoituksen organisaatio ja sijainti luovat hyvän oppimisympäristön taisteluammuntojen suunnittelulle, johtamiselle ja toteuttamiselle. Työryhmät ovat suunnitelleet ja toteuttaneet erilaisia taisteluammuntoja erilaisin opetustavoittein, jonka kautta ammunnat suorittava osapuoli saa oppia niin ammuntojen toteuttamisesta kuin taisteluteknisistäkin asioista.
Perjantaina työryhmämme suoritti ammunnat, jossa tarkistimme ammuntamme toimivuuden useasta eri näkökulmasta. Toimintaa tarkasteltiin myös turvallisuuden kannalta, kun Puolustusvoimien työ- ja palvelusturvallisuuden asiantuntijat seurasivat ammunnan kovapanosvaihetta. Turvallisuus ja riskien hallinta ovat tärkeä osa harjoitustamme, joka näkyy niin paperilla kuin käytännössäkin. Harjoittelussa painotetaan tilanteenmukaisuuden ohella turvallisuuteen ja riskittömyyteen, joka ilmenee ammunnoissa turvallisina ja oikeina suorituksina. Tämä oppi tuo paljon työkaluja työelämään.
Entä mitä meille kuuluu? Työryhmämme toiminta on ollut onnistunutta, jonka avulla olemme päässeet harjoituksen seuraavaan pisteeseen. Ammunnat ovat viittä vaille valmiit ja lauantain valmistelupäivän jälkeen aloitamme ammunnan johtosuoritukset. Kaiken kaikkiaan harjoitus on polkaistu hyvin käyntiin ryhmämme osalta ja odotamme innolla seuraavia viikkoja!
-Kadetti Niiranen, 104. Kadettikurssi

torstai 10. tammikuuta 2019

104. kadettikurssin kuulumiset Vuosangasta

Jälleen kerran talvinen herätys. Viime yönä oli taas satanut lisää lunta, ihan kuin maassa oleva ei olisi riittänyt. Auringon nousuun olisi vielä tunteja aikaa ja sitä ennen pitäisi aloittaa päivän askareet, jotta elämisen edellytykset pysyisivät olemassa. Ruuan saaminen on jo itsessään haaste, sillä viiden kilometrin siirtyminen pelkästään ruokailemaan lumisessa korpimetsässä kuluttaa voimia ja energiaa. Päivän valoisa aika kuluu nopeasti ja pimeä talvi-ilta kuluu asumusta lämmittäessä. Lopulta on aika mennä maaten ja levätä ennen seuraavan päivän koitoksia.
Edellinen kuvaus voisi olla useamman vuosisadan takaa, Kainuulaiselta metsästäjältä. Kuitenkin vuonna 2019 tämä on edelleen arkipäivää osalle ihmisistä. Vuosikurssimme varsinainen leipätyö alkoi maanantaina, kun pääsimme vihdoin maastoon omille harjoituspaikoille. Ohjelmassa oli työryhmän alueeseen tutustumista ja ideointia. Muutaman lumisessa metsässä vietetyn tunnin jälkeen alkoi oman työryhmämme tuleva tuotos hahmottua silmiimme ja pääsimme illansuussa käynnistämään suunnittelun, josta tuli loppujen lopuksi melko haastava työvaihe.

 
 
Tiistaina kello soi seitsemältä. Aloitimme päivän ravitsevalla aamupalalla, minkä jälkeen osa työryhmästä aloitti kirjalliset työt ja loput siirtyivät maastoon käytännön töihin. Olosuhteet olivat erinomaiset talviammuntojen valmistelulle: pakkasta joitakin asteita ja lunta oli parisen kymmentä senttimetriä vähemmän kuin vuosi sitten, mutta kuitenkin lähemmäs puoli metriä. Maastossa tapahtuvaan valmistelutyöhön liittyi vaara-alueiden määrittäminen ja eri vaiheiden hiominen sulavaksi sekä turvalliseksi. Työryhmän piirto-osasto, mihin itsekin kuuluin, pääsi sitä mukaa piirtämään vaara-aluepiirroksia kun maastosta tuli mittauspartiolta tietoja. Ensimmäiset piirrokset olivat mukavia, sillä edellisestä kerrasta oli kulunut jo puolisen vuotta. Tässä kohtaa en vielä aavistanut, mitä seuraava 36 tuntia pitävät sisällään. Maastossa ampumapaikalla päivä oli ollut tuottoisa ja rakentamistöissä oli edistytty erinomaisesti. Illalla kirjallinen osio oli lähes valmis ja seuraavana päivänä tiedossa oli vain pientä hiomista.
 
Keskiviikkona aloitimme jälleen aamupalalla, mistä jälleen hajaannuimme tekemään valmiiksi edellisenä päivänä aloittamiamme vaiheita. Vaara-alueiden piirtäminen jatkui, kunnes lounaalle saimme ensimmäisen käskyversion palautettavaksi ohjaajalle. Tämä ja lukuisat seuraavat versiot tulivat kuitenkin australialais lähtöisenä puisena metsästysvälineenä takaisin lukuisia kertoja seuraavan puolen vuorokauden aikana. Maastossa olleen osaston päivä kului suunnitelmien mukaisesti, mutta kirjallisen työn pakertajat saivat tehdä päivitysversioita sitä mukaa kun virheitä löytyi. Lopulta klo 2300 saimme aikaiseksi version, mikä kelpasi valvojille. Tässä kohtaa työryhmän osa, mistä ei ollut apua oli vapautettu nauttimaan saunan lämmöstä. Siirryimme sinne siis itsekin ja saunan jälkeiset yöunet olivat vähintäänkin erinomaiset.
Tällä hetkellä työn vaiheena on käskyjen ja ampumapaikkojen viimeistely, josta kiittäminen on työryhmämme valvojia. Heiltä on saatu myös runsaasti apua työn edistymiseen. Perjantaina ohjelmassa on suorittaa ammunta työryhmän kesken ja odotus siirtyy seuraavan kurssin simppujen paikalle saapumiseen, joilla on edessään vaativia, mutta antoisia ammuntoja.

Talvisin terveisin
Kadetti Ville Heikkilä, 104. kadettikurssi