torstai 17. tammikuuta 2019

Tempo kasvaa

Harjoitusta on 104. kadettikurssin osalta käyty jo kohta kaksi viikkoa ja saimme herätä kirpeään pakkasaamuun. Päivän ohjelmassa oli luvassa ryhmämme viimeinen kovapanosammun johtamissuorite ja kentälle lähdettiin hyvillä mielin. Olihan nyt kaikki aiemmin tehty uurastus tuottanut vihdoin tulosta ja viimeisestä ammunnasta piti tietysti tulla paras.
Itse ammunnathan sujuivat hyvin, kehuja saatiin sekä ampuvalta joukolta, eli nuoremmalta kadettikurssilta, sekä ammunnan valvojalta. Pieniä ongelmakohtia ja kehitettäviä asioita ammunnoissa aina on, nämä jaoimmekin eteenpäin seuraavalle ryhmälle vastuunvaihdon yhteydessä. Heitimme hyvästit ampumapaikka seitsemälle, jossa olimme puurtaneet viimeiset kymmenen päivää ahkerasti.
Nyt suurin piirtein puolet molemmista kursseista on suorittanut harjoituksessa hankittavat oikeudet, meidän kurssimme ryhmän ammunnanjohtamisen ja nuorempi kurssi tulitoiminnan valvojan oikeudet. Seuraavaksi meillä on vielä edessä viiden päivän taisteluharjoitus, jonka vietämme täällä samoissa, Kuhmoon viimaisissa ja hyisissä oloissa. Tämän tulevan harjoituksen sisältö on osa maasotakoulun opintoja, joten mieli vääjäämättä siirtyy kohti jääkärijoukkueen taistelua ja Lappeenrannan vaihetta.

 
Odotukset tulevaa harjoitusta kohtaan ovat korkealla, sillä sen jo suorittanut osasto kehui sitä hyvin suunnitelluksi ja toteutetuksi. Harjoituksessa keskitymme jääkärijoukkueen toimintaan kylmissä olosuhteissa, ja se opettaakin varmasti paljon uutta asiaa monille kadeteille, varsinkin sellaisille, jotka ovat aiemmin palvelleet eteläisemmissä varuskunnissa.
Näin ollen, vaikka harjoitusta on kestänyt jo puolitoista viikkoa, niin sen tempo sen kuin vain kasvaa!
terveisin Johtolan työryhmä

tiistai 15. tammikuuta 2019

Varotoimiston arkea

Ampumaharjoituksessa tehtävä on koulutus kovin ampumatarvikkein, ja tämä tehtävä on toteutettava turvallisesti. Varotoiminta on palvelusturvallisuuden käytäntöä ampumaharjoituksissa. Varoupseerit johtavat harjoituksen varotoimintaa, jonka osa-alueista ampumatoiminnan rytmittäminen ja kulunvalvonta oikeastaan vievät eniten varotoimiston arkisen päivän tunneista.
 
Ammuntoja johtavien kadettien suunnitelmat tarkastetaan ja niiden aikautukseen, ampumatoimintaan ja liikkumiseen vaikuttavat tekijät yhdistetään päivittäiseksi kokonaisuudeksi, jonka turvallisuudesta varmistutaan tarkistamalla tapahtumien synkronointi. Eristämiseen ja liikkumiseen annetaan aikavaatimuksia ja lisämääreitä, ja aikataulujen noudattamista ja lisämääreiden toteuttamista valvotaan aikataulukon avulla. Lopputulos on parhaimmillaan tasaisesti ja hallitusti etenevä ampumapäivä jonka ampumakäskyt perehtymismerkintöineen sekä tärkeimmät ilmoitukset ja suoritusajat taltioidaan myös harjoituksen jälkeen arkistoitavaksi vuosien ajaksi. Puolustusvoimat suhtautuu äärimmäisen vakavasti ja tosissaan palveluturvallisuuteen.
Varoupseeri ei vuoronsa aikana näe tai kuule ammunnoista juuri muuta kuin ammunnan johtajien määrämuotoiset ja hillityt sanomat viestiverkossa: ajoittain vain tulituksen rätinä kuuluu hiljaisina hetkinä toimistoon asti, putkiraivaimen räjäytys rytkäyttää ikkunoita ja illalla happihypyllä varotoimiston portailla voi nähdä valaisuraketin tai valopistoolin patruunan hetken valaisevan kainuulaista korpea.
Varsinaisen varotoiminnan lisäksi toimiston arkea on Q & A osasto, josta alla pieni otos yhden päivän annista vaihtelevia ja kiehtovia asiakastapahtumia:
Q: Saako täältä kuitattua otsalamppuja? A: Kyllä saa max 8 per paikka ja kuitatkaa ne tuohon.
Q: Missä on ampumaradan varoitusvalo? A: Tässä laatikossa, kuitatkaa se tuohon ja älkää kastelko pahvilaatikkoa
Q: Onko saksia? A: On, mutta älä vie niitä mennessäsi vaan leikkaa tuossa
Q: Käykö tämänsuuntainen peitepiirros? A: Kyllä käy, mutta tuo alue on merkittävä mustalla
Q: Saanko kuitata puomin avaimen? A: Tässä, kuitatkaa tuohon.
Q: Palauttaisin kaksi otsalamppua, ovat rikki? A:Nimenne ..noin, poistetaan ne tältä kuitilta, ei, niitä ei saa enää lisää.
Q: Onko paristoja? A: Ei, vain vartiopaikkojen käyttöön, tilaatte varastolta.
Q: Saako Erno Eipäläinen mennä autohuoltolalle? A: Kyllä saa.
Q: Mitkä tiet saa tänään aurata? A: Vain Sutisentien, mutta Salmisentie ja Honkivaarantie on aurattava lauantaina.
Q: Saako telakuorma-autolla ajaa järven yli oikaistakseen? A: Ei saa.
Q: Pitääkö tällainen ilmoitus antaa varotoimistolle? A: Kyllä pitää.
Q: Mistä tämä paperi on tullut? A: Emme tiedä.
Q: Onko täällä huoltokansiota? A: Ei ole.
Q: Saako XXX talvitietä mennä tekemään? A: Ee..öö..ei, mutta ohjatkaa hänet varotoimistolle.
Q: Voidaanko kohdistusammuntoja jatkaa huomenna klo 15 asti? A: Kyllä voidaan.
Q: Saako Arno Aikalainen mennä Keljoon? A: Kyllä saa.
Q: Umbrellan asentajat olisivat menossa Keljon mastolle, saako päästää? A: Annatte ohjeet tulla käymään varotoimistolla ensin.
Q: Moneltako korjaukset on palautettava? A: Heti, viimeistään klo 18.
Q: Saako lisäaikaa? A: Ei saa. (paitsi kyllä sitä monesti sai…)
Q: Saako johtolaan tulla kuvaamaan? A: Siis..? Aa.. sanokaa että soittavat tänne.
Q: Tarvitaanko kelmuun allekirjoitus? A: Kyllä tarvitaan; katsokaa vielä esimerkki ilmoitustaululta.
Q: Voidaanko varo-oppitunti pitää jo 07.50? A: Kyllä voidaan.
Q: Auto juuttui hankeen puomikierroksella, mitä tehdään? A: Odotatte siinä, hinausapua tulee heti.
Q: Voinko poistua varoverkosta? A: Ette voi; pyydätte luvan kun paperit on palautettu varotoimistoon.
Q: Missä on poistumiskirja? A: Siinä käytävän seinällä.
Q: Saako varon autoa lainata? A: Ei saa.

 


Erilainen päivä ampumaharjoituksessa

Edellisen päivän ammunnanjohtajasuoritusten jälkeen vuorossa oli hyvin erilainen päivä ampumaharjoituksessa. Päivä, jonka piti olla meidän osalta ns. "vapaa" olikin jotain muuta – pääsimme nimittäin osallistumaan Maanpuolustuskorkeakoulun rekrytointivideon kuvauksiin. Rekrytointivideon tarkoituksena on näyttää upseerikoulutuksen monipuolisuutta ja sen erilaisia oppimisympäristöjä. Tänään oppimisympäristö noudatteli perinteisiä Vuosangan talvisia olosuhteita. Talvisissa olosuhteissa korostuu erityisesti yksittäisen taistelijan osalta toimintakyvyn ylläpito. Kylmässä janon tunne ei välttämättä esiinny niin vahvasti, mutta nesteen nauttiminen on melkein jopa tärkeämpää kuin kesällä.


Aluksi videoon osallistuminen tuntui vieraalta, mutta heti, kun pääsimme laittamaan taisteluvarustuksen päällemme ja nousemaan suksille, muuttui olo luontevaksi. Seuraavaksi huomasimmekin olevamme telakuorma-auton kyydissä valmiina jalkautumaan. Teimme muutamia toistoja ryhmän etenemismuodoista, jonka jälkeen siirryimme hiihtohinaukseen. Hiihtohinauksen tarkoituksena on siirtää pieniä määriä joukkoja nopeasti paikasta toiseen. Tavallisesti hiihtohinauksessa sattuu ja tapahtuu, mutta tänään selvisimme vain muutamilla kaatumisilla ja miehekkäillä nauruilla. Kyseinen liikkumismuoto on yksi mielekkäimmistä (ja hauskimmista), koska siinä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Kuvaajaryhmä teki hartiavoimin töitä pysyäkseen pystyssä syvässä lumihangessa saadakseen taltioitua hyvää materiaalia. He temppuilivat mitä erikoisimmissa asennoissa moottorikelkan kyydissä ja osoittivat hyvää ammattitaitoa ohjeistaessaan meitä eri kohtauksissa.




Kaiken kaikkiaan tämän aamupäivän "kuvaussessio" oli mukavaa vaihtelua käskyn kirjoittamiseen. Yksityiskohtaiset käskyt ja niiden laatiminen (sekä työryhmämme valvoja) on opettanut meille, että "pikkutarkkuus ei ole pikkumaisuutta". Tiukan keskittymisen jälkeen raitis ulkoilma ja vauhdikas toiminta virkistivät mieltä, jonka jälkeen päivän hikoilut oli hyvä huuhtoa pois hyvin lämmitetyssä puusaunassa. Loppuviikon ohjelmassa on vielä muutamat ammunnat ja sitten käännämmekin katseet ampumaharjoituksen taisteluvaiheeseen, jossa pääsemme harjaantumaan jääkärijoukkueen taistelussa.




Vauhdikkain terveisin,



Kadetit X ja Y


maanantai 14. tammikuuta 2019

Ammuntojen suunnittelua ja lyhyitä yöunia

Keskiviikko 9.1., aamuhämärissä työryhmä heräilee vanhalta koulurakennukselta – nykyiseltä Puolustusvoimien majoitusrakennukselta – kohti uutta harjoituspäivää. Keli oli tuulinen, mutta pakkasta alle 10 astetta, joten työnteko sujuu mainiosti. Osa työryhmästä lähtee lapion varteen kaivamaan tuliasemia, niin kutsuttuja "poteroita", tulevia ammuntoja varten. Osa taas lyöttäytyy tietokoneiden ääreen sisätiloihin, tehden tarkkaa työtä ampumakäskyn loppuun saattamiseksi. Päivän aikana koetaan tuntemuksia laidasta laitaan, kun osa asioista sujuu hyvin, mutta esimerkiksi sinkomaalien ja suunnanmittausten kanssa on suuria ongelmia valoisan ajan ollessa rajallista. Jokainen meistä kuitenkin suunnittelee, valmistelee ja johtaa tämän suuruusluokan ammuntoja vasta ensimmäistä kertaa, joten on luonnollista, että takapakkeja tulee. Näistähän sitä parhaiten oppii!
 
Ammunta päästäisiin koeponnistamaan perjantain työryhmäammunnoissa jonka jälkeen olisi vielä aikaa hioa ammuntaa sekä sen järjestelyjä. Ensimmäinen todellinen näytönpaikka olisi sunnuntai jolloin nuorin kurssi tulee ampumaan meidän suunnitteleman ja rakentaman ammunnan. Tällöin ammunnan tulisi sujua mutkattomasti ja yleisjärjestelyjen tulisi olla hiottu huippuunsa. Sunnuntai tuntui vielä olevan kaukana tulevaisuudessa ja todennäköisesti monella oli mielessä pelko siitä, ettei ammunta olisi tarpeeksi hyvin rakennettu tai oikeudet jäisi saamatta syystä tai toisesta. Tärkeintä olisi saada ammunnat suoritettua turvallisesti ja vaarantaviin virheisiin ei ole varaa. Välillä ammunnan suunnittelussa nousee esiin mielipide-erot, sillä suunnittelijoita on paljon ja jokaisella on oma visionsa siitä, miten ammunnat tulisi rakentaa. Onneksi isoimmilta ryhmänhengen rakoimisilta ollaan vältytty ja suunnittelu on sujunut hyvässä hengessä, vaikkakin välillä hieman lyhyillä yöunilla. On todella hyvä kokemus päästä suunnittelemaan tämänkokoinen ammunta alusta asti ja tehdä siitä omannäköinen. Tästä harjoituksesta saamme hyviä oppeja ja eväitä tulevaisuuden työelämään!
Torstai kului melko tiiviisti samojen aiheiden parissa kuin keskiviikko, asioita saatiin eteenpäin ja lopulta tuloksena oli noin 40-sivuinen henkilökunnankin hyväksymä ampumakäsky, jonka mukaan voidaan johtaa seuraavana päivänä työryhmäammunta. Paljon on dokumentteja töitä tehty suhteessa varsinaisen ammunnan kestoon. Illalla saunan kautta nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.
Perjantaina osa työryhmän jäsenistä toimi ammunnan toimihenkilöinä ja loput ampuvana joukkona. Ammuimme kertaalleen valoisalla ja kertaalleen pimeällä, tämän jälkeen koottiin yhdessä havainnot ja korjattavat asiat järjestelyistä. Paljon oli vielä tekemistä, joten aloimme viimeiseen isompaan kirjoitusoperaatioon ampumakäskyn parissa. Se kesti aina aamuyölle klo 01:00 saakka, minkä jälkeen ei tarvinnut kauaa Nukku-Mattia odotella. Päivä oli fyysisesti melko kuormittava, minkä lisäksi se oli varsin pitkä. Lauantaina aamulla kuitenkin palkinto odotti: saimme ampumakäskyn lopulliseen formaattiinsa ja pystymme johtamaan varsinaiset ammunnat, joihin tulee toimihenkilöiksi sekä ampuvaksi joukoksi nuoremman kadettikurssin opiskelijoita. Lauantain aikana ohjeistimme ja perehdytimme tulevat toimihenkilömme omiin tehtäviinsä seuraaville päiville.
Monen pitkän päivän työn hedelmä on siis edessä, eikä enää tarvitse kuin poimia se, joskaan takki auki ei sovi suoritukseen lähteä! Kaikkien ilon, surun, epätoivon, itsesäälin, onnistumisen, hämmennyksen ja oppimisen fiilisten jälkeen lienee paikallaan ansaittu lepotauko Kuhmon pitseriassa työryhmän kesken. Ampumapaikka 4, Kypärä, on valmiina johtamaan sunnuntaista alkaen kahden viikon ajan kurssin 105. kadeteille kovapanosammuntoja.

Terveiset Vuosangasta,
Työryhmä 4, Kypärä

Turvallisesti hyvällä sykkeellä

Vuosangan ampumaharjoitus luo äärimmäisen loistavat mahdollisuudet oppia uusia asioita jokaisen harjoitukseen osallistuvan kannalta. Harjoituksen organisaatio ja sijainti luovat hyvän oppimisympäristön taisteluammuntojen suunnittelulle, johtamiselle ja toteuttamiselle. Työryhmät ovat suunnitelleet ja toteuttaneet erilaisia taisteluammuntoja erilaisin opetustavoittein, jonka kautta ammunnat suorittava osapuoli saa oppia niin ammuntojen toteuttamisesta kuin taisteluteknisistäkin asioista.
Perjantaina työryhmämme suoritti ammunnat, jossa tarkistimme ammuntamme toimivuuden useasta eri näkökulmasta. Toimintaa tarkasteltiin myös turvallisuuden kannalta, kun Puolustusvoimien työ- ja palvelusturvallisuuden asiantuntijat seurasivat ammunnan kovapanosvaihetta. Turvallisuus ja riskien hallinta ovat tärkeä osa harjoitustamme, joka näkyy niin paperilla kuin käytännössäkin. Harjoittelussa painotetaan tilanteenmukaisuuden ohella turvallisuuteen ja riskittömyyteen, joka ilmenee ammunnoissa turvallisina ja oikeina suorituksina. Tämä oppi tuo paljon työkaluja työelämään.
Entä mitä meille kuuluu? Työryhmämme toiminta on ollut onnistunutta, jonka avulla olemme päässeet harjoituksen seuraavaan pisteeseen. Ammunnat ovat viittä vaille valmiit ja lauantain valmistelupäivän jälkeen aloitamme ammunnan johtosuoritukset. Kaiken kaikkiaan harjoitus on polkaistu hyvin käyntiin ryhmämme osalta ja odotamme innolla seuraavia viikkoja!
-Kadetti Niiranen, 104. Kadettikurssi

torstai 10. tammikuuta 2019

104. kadettikurssin kuulumiset Vuosangasta

Jälleen kerran talvinen herätys. Viime yönä oli taas satanut lisää lunta, ihan kuin maassa oleva ei olisi riittänyt. Auringon nousuun olisi vielä tunteja aikaa ja sitä ennen pitäisi aloittaa päivän askareet, jotta elämisen edellytykset pysyisivät olemassa. Ruuan saaminen on jo itsessään haaste, sillä viiden kilometrin siirtyminen pelkästään ruokailemaan lumisessa korpimetsässä kuluttaa voimia ja energiaa. Päivän valoisa aika kuluu nopeasti ja pimeä talvi-ilta kuluu asumusta lämmittäessä. Lopulta on aika mennä maaten ja levätä ennen seuraavan päivän koitoksia.
Edellinen kuvaus voisi olla useamman vuosisadan takaa, Kainuulaiselta metsästäjältä. Kuitenkin vuonna 2019 tämä on edelleen arkipäivää osalle ihmisistä. Vuosikurssimme varsinainen leipätyö alkoi maanantaina, kun pääsimme vihdoin maastoon omille harjoituspaikoille. Ohjelmassa oli työryhmän alueeseen tutustumista ja ideointia. Muutaman lumisessa metsässä vietetyn tunnin jälkeen alkoi oman työryhmämme tuleva tuotos hahmottua silmiimme ja pääsimme illansuussa käynnistämään suunnittelun, josta tuli loppujen lopuksi melko haastava työvaihe.

 
 
Tiistaina kello soi seitsemältä. Aloitimme päivän ravitsevalla aamupalalla, minkä jälkeen osa työryhmästä aloitti kirjalliset työt ja loput siirtyivät maastoon käytännön töihin. Olosuhteet olivat erinomaiset talviammuntojen valmistelulle: pakkasta joitakin asteita ja lunta oli parisen kymmentä senttimetriä vähemmän kuin vuosi sitten, mutta kuitenkin lähemmäs puoli metriä. Maastossa tapahtuvaan valmistelutyöhön liittyi vaara-alueiden määrittäminen ja eri vaiheiden hiominen sulavaksi sekä turvalliseksi. Työryhmän piirto-osasto, mihin itsekin kuuluin, pääsi sitä mukaa piirtämään vaara-aluepiirroksia kun maastosta tuli mittauspartiolta tietoja. Ensimmäiset piirrokset olivat mukavia, sillä edellisestä kerrasta oli kulunut jo puolisen vuotta. Tässä kohtaa en vielä aavistanut, mitä seuraava 36 tuntia pitävät sisällään. Maastossa ampumapaikalla päivä oli ollut tuottoisa ja rakentamistöissä oli edistytty erinomaisesti. Illalla kirjallinen osio oli lähes valmis ja seuraavana päivänä tiedossa oli vain pientä hiomista.
 
Keskiviikkona aloitimme jälleen aamupalalla, mistä jälleen hajaannuimme tekemään valmiiksi edellisenä päivänä aloittamiamme vaiheita. Vaara-alueiden piirtäminen jatkui, kunnes lounaalle saimme ensimmäisen käskyversion palautettavaksi ohjaajalle. Tämä ja lukuisat seuraavat versiot tulivat kuitenkin australialais lähtöisenä puisena metsästysvälineenä takaisin lukuisia kertoja seuraavan puolen vuorokauden aikana. Maastossa olleen osaston päivä kului suunnitelmien mukaisesti, mutta kirjallisen työn pakertajat saivat tehdä päivitysversioita sitä mukaa kun virheitä löytyi. Lopulta klo 2300 saimme aikaiseksi version, mikä kelpasi valvojille. Tässä kohtaa työryhmän osa, mistä ei ollut apua oli vapautettu nauttimaan saunan lämmöstä. Siirryimme sinne siis itsekin ja saunan jälkeiset yöunet olivat vähintäänkin erinomaiset.
Tällä hetkellä työn vaiheena on käskyjen ja ampumapaikkojen viimeistely, josta kiittäminen on työryhmämme valvojia. Heiltä on saatu myös runsaasti apua työn edistymiseen. Perjantaina ohjelmassa on suorittaa ammunta työryhmän kesken ja odotus siirtyy seuraavan kurssin simppujen paikalle saapumiseen, joilla on edessään vaativia, mutta antoisia ammuntoja.

Talvisin terveisin
Kadetti Ville Heikkilä, 104. kadettikurssi

tiistai 8. tammikuuta 2019

Terveisiä Kainuun saloilta - kadettien osaamista ja toimintakykyä kasvattamassa

Luminen, talvisen kirpeä maasto on Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien oloympäristönä seuraavat lähes kolme viikkoa. Kun vielä itsenäisen Suomen kadettikoulutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta, niin mikä olisikaan parempi tapa aloittaa vuosi!
 
 
Oppimisympäristön siirtäminen Santahaminasta Vuosangan harjoitus-ja ampuma-alueelle aloitettiin pääjoukolla loppiaissunnuntaina, kriittisimmät valmisteluosat saapuivat alueelle jo päivää-kahta aikaisemmin. Kunhan välittömät petipaikat olivat löytyneet ja talvivarusteet saatu puettua päälle, alkoikin välittömästi vanhemman kurssin kadeteilla  seuraavien kahden viikon taisteluammuntojen suunnittelu ja valmistelu, kouluttajien vakaassa ohjauksessa. Kynät, tietokoneet, pakkaskumisaappaat ja lapiot ovat nyt muutaman päivän sauhunneet, kun valmisteluja ja suunnitelmia on tehty, tarkastettu ja suunniteltu myös uudelleen. Samalla on säädetty omaa kehoa ja toimintakyvyn ylläpitotoimia sopeutumaan talvisempiin olosuhteisiin kuin Santahaminan rannikkoilmastossa on mahdollista, vaikka kirjoitushetkellä näyttääkin siltä, että sääennuste tarjoaa ainakin harjoituksen ensimmäiselle puoliskolle verrattain hyvää ja sopivan pirteää talvisäätä ilman huippulukemiin painuvia pakkasia.
 
Maanpuolustuskorkeakoulun perinteinen vuoden aloittava ampuma- ja taisteluharjoitus on siis saatu mukavasti käyntiin. Kainuun metsät muodostavat kadeteille varmasti haasteellisen, mutta samalla laajan sekä mahdollistavan ympäristön oppia ja soveltaa osaamistaan. Vaikka pakkasta ei ihan 30 astetta olisikaan, on jo yli puoleen metriin kohoava lumimäärä sellainen tekijä, joka täytyy ottaa toiminnassa huomioon. Joukko ei heilahdakaan sen suon yli ihan kesäiseen malliin.  
 
Vanhempi kadettikurssi pääsee siis suunnittelemaan, kouluttamaan ja ennen kaikkea johtamaan taisteluammuntoja, jonka tuloksena – näin vakaasti luotamme – harjoituksen jälkeen kadeteille voidaan myöntää ryhmän taisteluammuntojen johtamisoikeudet. Nuorin kadettikurssi taas liittyy harjoitukseen ensimmäisen viikon loppupuolella ja aloittaa kokemusten hankkimisen perehtymällä talvitoimintaan sekä toimihenkilötehtäviin taisteluammunnoissa.
 
Harjoitusteemat on tiivistetty kombinaatioon kouluttajuus – toimintakyky - palvelusturvallisuus. Ne korostavat sotilaskouluttajalle ja -johtajalle niitä osa-alueita, joiden pitää olla varmistettu mahdollisimman hyvin kaikissa tilanteissa, jotta huolenpito joukosta sekä palvelustovereista itseään unohtamatta mahdollistuu. Vaativa, mutta mielekäs ja monipuolinen tekeminen muutaman piirun haastavammissa olosuhteissa tuottaa takuuvarmasti onnistumisen elämyksiä, uusia taitoja ja sitä kautta kokemusta jatkotehtäviin.
 
Maanpuolustuskorkeakoulu ei tee tätä yksin - kadettien oppimista harjoituksessa tukee vahva muiden toimijoiden panos Kainuun prikaatista, Maasotakoulusta, Kaartin jääkärirykmentistä, Pääesikunnasta, Merisotakoulusta, Jääkäriprikaatista, Uudenmaan prikaatista, Karjalan Lennostosta, Sotilaslääketieteen keskuksesta, Leijona Cateringista ja Kajaanin Sotilaskotiyhdistyksestä. Meitä on täällä siis ympäri Raaseporista Sodankylään, jokaisesta puolustushaarasta. Maanpuolustuskorkeakoulun puolesta esitänkin suuret kiitokset kaikille harjoituksen mahdollistaville organisaatioille ja henkilöille, unohtamatta tärkeimpiä eli teitä, jotka kotijoukoissa meitä tuette!
Yhteiset kokemukset kasvattavat – toivottavasti viihdytte blogin parissa!
Harjoituksen johtaja
Komentaja Henri Lavi