torstai 20. kesäkuuta 2019

Koulutuspurjehdus on toteutettu


Sunnuntaina 16.6 Hämeenmaa kiinnitti Suomenlinnan päälaituriin omaisten odottaessa kotiin palaavia merisotilaita. Kuusi viikkoa oli kaikille meille pitkä aika. Se aika käytettiin tehokkaasti. Ennen purjehduksen aloittamista suunniteltu opetussuunnitelma vietiin läpi sellaisenaan, mitä voidaan pitää melko harvinaisena asiana. Merellä olemme enemmän tai vähemmän osa suurempien sattumusten sarjaa. Suurimpana tekijänä, johon emme voi vaikuttaa, on olosuhteet. Kyllä tällekin ajanjaksolle oli myrskyjä riittävästi tarjolla, mutta onnistuimme välttämään ne joko reittimuutoksilla tai nopeuden muutoksilla. Laivan tekninen kunto kesti hyvin. Kiitokset siitä kaikille kunnossapitoon ja käyttöhuoltoon osallistuneille tahoille. Henkilöstön terveys kesti hyvin. Kiitokset siitä kaikille oman toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jälkikäteen voidaan siis todeta, että saimme ylläpidettyä kaikki onnistumisen edellytykset mallikkaasti. Kuinka sitten laadullisesti onnistuimme?

Ote ensimmäisen aamun blogi-tekstistäni 7.5.2019:
”Taistelualuksen suorituskyvyn muodostaa viimekädessä sen henkilöstö. Osaaminen, yhteistyökyky ja asenne. Olen kuvaillut omasta näkökulmastani täydellistä merisotilasta sanaparilla ”ammattimainen tiimipelaaja”. Kumpikaan käsitteistä yksin ei riitä, vaan tarvitaan näitä molempia ominaisuuksia. Tässä vaiheessa päällikön ensivaikutelma on, että laiva koostuu tiimipelaajista. Olenkin sitä monta kertaa korostanut, että pitkäkestoinen merelläolo vaatii luonnetta ja merisotilashenkeä. Aika näyttää miten hyvä tiimi tästä miehistöstä lopulta muodostuu. Koko miehistön ammattimaisuus muodostuu aikanaan pala palalta, kun aluksen vakituinen henkilöstö siirtää omaa osaamistaan opiskelijoille. Senkin aika näyttää, kuinka hyvin tässäkin onnistumme. Tällä hetkellä olen erittäin luottavainen ja levollinen.”

Tuo eri taustoilla aloittanut miehistö, joka merelle 6.5 lähti, hitsaantui yhdeksi miehistöksi. Päällikön intuitio ensimmäiseltä aamulta osoittautui oikeaksi. Sain päivittäin nähdä poikkeuksellista yhteishenkeä, stressinsietokykyä ja palvelustoveruutta. Nämä jokaisesta yksilöstä mentaalitasolta lähtevät tekijät ratkaisevat lopulta eniten. Toisiinsa luottava miehistö selviää tarvittaessa myrskyistäkin, epävarmuudesta tai teknisistä haasteista. Olen teistä kaikista ylpeä, siitä, kuinka hyvin täytitte oman ruutunne.

Nyt on aika hengähtää ja valmistautua juhannuksen viettoon. Kuten opiskelijoille 16.6 ennen alukselta poistumista sanoin, tämän opetustapahtuman syvin oppi ei ole teillä vielä tietoisessa ajattelussa. Päällimmäisenä mielessä ovat ne yksittäiset osaamiseen ja käden taitoihin liittyvät kokonaisuudet, mutta syvin oppi ei ole vielä tunnistettavalla tasolla. Syvin oppi on siinä tunteessa, jonka nyt olette tunnistaneet ja jota myöhemmin etsitte omalta miehistöltänne. Parasta tulosta, jonka he voivat antaa. Sitä ei voi saada yksin käskemällä. Käskemällä voi saada vain keskinkertaisen tuloksen.

Haluan kiittää jokaista merisotilasta omasta panoksestaan ja erityiskiitokset kotijoukoille. Kiitos että kestitte ja annoitte meille mahdollisuuden oppia paljon niin merisotilaina kuin myös ihmisenä. Kiitokset myös Merivoimille tästä mittavasta panostuksesta. Tämä panostus palaa vielä myöhemmin takaisin korkojen kera.

Miinalaiva Hämeenmaan päällikkö
Komentajakapteeni Pekka Hietakangas

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Koulutuspurjehduksen jälkipuinti

Kuusi viikkoa sitten Helsingistä Palacen laiturilta irronneella miinalaiva Hämeenmaalla aloitti 18 nuorukaista ensimmäisen koulutuspurjehduksensa. Hyvin toiveikkaina ja intoa täynnä lähdimme valloittamaan maailman vesiä. Odotukset olivat vähintäänkin korkealla. Toisen ja kolmannen vuoden kadetit olivat koko kevään korostaneet koulutuspurjehduksen ainutlaatuisuutta ja merkityksellisyyttä merisotilaana kasvamisessa. Nyt purjehduksen päätyttyä, voin sanoa tämän kuusi viikkoisen menneen vilisten silmissä. Oikeastaan montaakaan tylsää hetkeä ei ollut. Aina on tullut jotakin uutta ja mielenkiintoista. Töitä ja kiirettä lähes kellon ympäri.

Yksi merkityksellisimpiä oppeja koulutuspurjehdukselta oli yhdessäelon taito. Empatiakyky ja muiden tarpeiden huomiointi olivat merkityksellisemmässä roolissa kuin koskaan ennen. Ahtaissa tiloissa monen henkilön kanssa kiireen ja stressin vallitessa yhdessäelon oli pakko onnistua, jotta asiat onnistuvat. Tämän myötä kasvoimmekin entistä tiiviimmäksi kurssiksi. Hieman hajanaisesta merikadettiporukasta kasvoi yksi yhteinen joukkue, jota joku voisi sanoa jo perheeksi.

Tätä koulutuspurjehduksen kaunistelua ja ylistystä voisi jatkaa jatkamistaan. Valehtelisin, jos väittäisin yhdessäelon aina olleen mukavaa. Yhdessäelo ei aina ollut yhtä harmoniaa ja ruusuilla tanssimista. Eripuraa syntyi silloin tällöin ja välillä jouduttiin oikeasti sopimaan riitoja. Koti-ikävä, väsymys, stressi ja yksinkertaisesti fakta sadasta hengestä 77-metrisessä aluksessa ovat varmasti osatekijöitä tähän tulemaan. Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että kaikki negatiivisemmatkin kokemukset purjehduksella kasvattivat meitä. Opimme toisistamme ihmisinä hyvinkin paljon ­– jokseenkin myös jokainen itsestään. Näitä arvokkaita oppeja pystymme hyödyntämään tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa näistä itsetietoisuuden taidoista on varmasti hyötyä työelämässä, jokseenkin varmasti myös työn ulkopuolisessa elämässä.

Koulutuspurjehdukselta haalimme ennen kaikkea tärkeitä taitoja niin tuleviin opintoihin kuin myös työelämään. Kyseessähän oli meille nuorukaisille niin sanottu laivapoika-jakso, jonka tarkoituksena oli opettaa meidät laivapalveluksen saloihin. Kokonaisuudessaan tähän tavoitteeseen mielestäni päästiin. Tuloksista kielivätkin meidän hyvät arvosanamme vanhuksien järjestämästä laivataitokilpailusta, joka järjestettiin kuvan kauniissa Kielin kanavassa. Koulutuspurjehdus meni mielestäni äärimmäisen hyvin. Kiitokset tästä voidaan suoda aluksen loistaville puitteille ja sen innostavalle henkilöstölle.

Nyt on kuitenkin levollinen olo. Me kadetit olemme siirtyneet ansaituille kesälomalle. Työt kuitenkin jatkuvat jo kolmen viikon päästä väyläajojen parissa. Elikkä nyt kiireesti loman viettoon, palataan asiaan syksymmällä.

Kadetti Emil Loikkanen

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Koulutuspurjehduksen jälkeen

Koulutuspurjehdus 2019 on saatettu kunnialla päätökseen ja aluksen henkilöstö vapautettu seuraaviin tehtäviin. Näin vanhuskadetin näkökulmasta olo on vähintäänkin helpottunut ja kuuden viikon aikana kertynyt henkinen ja fyysinen kuormitus alkaa jo unohtumaan. Ainakin itselleni koulutuspurjehdus tulee jäämään mieleen yhtenä elämäni parhaista harjoituksista.

Kuten muidenkin sotilaallisten harjoitusten, on koulutuspurjehduksen tarkoituksena haastaa koulutettavia ylittämään itsensä ja oppimaan uutta vaativissa olosuhteissa. Käytännössä tämä tarkoitti koulutuspurjehduksella kolmannen vuosikurssin kadeteille suurta määrää suunnittelu- ja laatimistyötä sekä uusien tietojen ja taitojen opettelua. Pelkkä raaka työ ei kuitenkaan riittänyt, vaan kaikki suunnitelmat, käskyt ja tilannekatsaukset tuli aina esitellä aluksella olevien vanhempien upseerien muodostamalle asiantuntijajoukolle ja päivittää sen jälkeen saatua palautetta ja oppia hyödyntäen.

Koulutuspurjehdus antoi siis vanhuskadeteille kokonaisvaltaista osaamista niistä taidoista, jotka ovat upseerin ammatille ominaisia. Koulutuspurjehdus voidaankin mielestäni nähdä eräänlaisena analogiana meriupseerin ammatille. Työtä on paljon, oppiminen on jatkuvaa, olosuhteet voivat olla haastavat, asiat tapahtuvat usein aikapaineen alla ja stressaavissa olosuhteissa. Kaiken kruunaa sotilaille tyypillinen tapa esitellä töidensä tuloksia niille, joilla on kokemusta ja hiharaitoja enemmän, ja jotka tietavät asiasta enemmän kuin esittelijä.

Koen, että koulutuspurjehduksen suurin vahvuus on ehdottomasti siinä, että se antaa hyödyllisiä valmiuksia upseerin ammatillisiin työtehtäviin ja yleensä johtamiseen ammattina. Erilaiset käytännön taidot ovat arvokasta oppia, mutta ovat monesti sovellettavissa vain suppeaan toiminta- ja työympäristöön. Kymmenien haastavien esiintymistilanteiden antama kokemus esiintymistaidosta, sekä ammuntojen suunnittelun ja johtamisen antama osaaminen organisoinnista ja ajanhallinnasta, ovat sovellettavissa yleispätevästi lähes mihin tahansa työyhteisöön.
Koulutuspurjehdus myös muistuttaa läheisten ja perheen merkityksestä. Kuuden viikon merillä olon jälkeen ymmärrämme ehkä taas paremmin perheemme ja läheistemme antaman tuen tärkeyttä ja osaamme arvostaa ja vaalia sitä. Koulutuspurjehdus on myös osaltaan oppimistapahtuma tulevien upseerien läheisille. Meriupseerin ammattiin sekä rajavartiolaitoksessa, että puolustusvoimissa kuuluu olennaisena osana pitkätkin jaksot merillä. Koulutuspurjehdus siis osaltaan valmistaa läheisiämme tähän tulevan ammattimme ominaisuuteen.

Muistan kuinka aloittaessamme opinnot maanpuolustuskorkeakoulussa vuonna 2016 pohdimme kurssitoverien kesken miten hienoa olisi kun jonain kauniina päivänä viimeinen koulutuspurjehdus olisi ohi ja valmistuminen odottaisi. Nyt olen saavuttanut tuon hetken. Olo on kaksijakoinen. Toisaalta tuntuu kuin opintoni olisivat kestäneet viikon. Vastahan olimme ensimmäisen vuoden väyläajoilla Fabian Wrede –luokan koulutusaluksilla. Toisaalta tuntuu, että Santahaminan luentosaleissa istumisesta ensimmäisen vuoden alussa on ikuisuus. Kaiken kaikkiaan opiskelu maanpuolustuskorkeakoulussa on antanut minulle paljon, ja nyt koulutuspurjehdus kruunaa tämän hienon opintokokonaisuuden. Viimeisen koulutuspurjehduksen päättyminen on hieno hetki josta pitää nauttia unohtamatta kuitenkaan sitä tosiasiaa, että horisontissa siintää jo runsas määrä uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

-Kad Hakkarainen

torstai 13. kesäkuuta 2019

Aatteita toimintakyvystä


Merisotilaan toimintakyky. Ensimmäinen sanoista oli minulle uusi, mutta tähän mennessä se käsite on tullut jo tutuksi ja koen sen olevan osa omaa identiteettiäni. Toinen sana on vanhempi ja jo tuttua tutumpi, mutta vaikka olen jo pari vuotta kuunnellut toitotusta kyseisestä aiheesta, avautuu se yhä moniuloitteisemmaksi ja –mutkaisemmaksi niin minulle kuin vanhemmallekin tämän aluksen päällä matkaavalle henkilöstölle, joka käytännössä tarkoittaa jokaista, jolla lakkimerkissä kiiltää punaisella taustalla leijona.

Oli kaunis toukokuinen päivä juuri ennen koulutuspurjehdukselle lähtöä. Herätyskello pärähti soimaan 0600. Heräsin silmät sirrissä noin kuuden ja puolentunnin yöunien jälkeen. Hamusin puhelimeni käteeni ja sammutin herätyksen ja pysähdyin miettimään. Mikä idea laittaa herätys 0600? Palvelushan alkaa vasta 0800 ja aamupalakin on valmiina jääkaapissa. Sitten muistin, että on maanantai. Game of Thronesin uusin jakso oli ilmestynyt eetteriin. Kuulokkeet päähän ja silmät sirrissä tuijottelemaan. Olihan tuo jakso pakko päästä katsomaan. Seuraavan kerran siihen olisi mahdollisuus vasta 12 päivän päästä. Kuten vanha sanonta menee, jälkiviisaus on paras viisaus. Viisi viikkoa myöhemmin, koko sarja katsottuna, sekä himpun verran viisaampana voin hiljaa todeta itselleni, että enpä enää toiste samanlaista temppua tee. Seuraava aamu koiravahdissa (eli 0000-0400) vietetyn yön jälkeen oli jokseenkin raskas, mutta siitä selvittiin ja opittiin.

Aluksen vuorokausirytmi. Ensimmäiset päivät istuin oppitunneilla silmät sirrissä ja edessä opetettavat asiat liitelivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättäen vain pienen kaiun muistoksi itsestään. Ensimmäisen vapaavahdin eli kokonaan vapaan ja hyvin nukutun yön jälkeen alkoi kuitenkin jyrkkä ylämäki. Päivisin ei enää väsyttänyt juuri ollenkaan ja nykyään käytänkin lounaan jälkeisen, noin puolitoistatuntia kestävän merileponi yleensä urheiluun.

Olen suoltanut nyt noin kaksi ja puoli sataa sanaa unesta ja vuorokausirytmistä. Lukija voi siis päätellä, että uni on nähdäkseni tärkeää niin minulle kuin kurssitovereilleni, mutta ennen kaikkea itselleni rytmi on ollut erityisen tärkeä. Päivisin tehdään töitä, öisin nukutaan niin paljon kuin mahdollista ja vapaavahdissa korjataan univelat.

Sosiaalinen ympäristö aluksella asettaa omat haasteensa yhdessä toimimiselle. Itselläni on käynyt niinkin hyvin, tai huonosti riippuen siitä, mistä vinkkelistä asiaa katsoo, että oma vahtini asuu yhdessä neljän hengen skanssissa eli hytissä. Onnekseni se tarkoittaa sitä, ettei ole vaaraa herätä siihen, kun toiset rymistelevät omasta vahdista nukkumaan ja sitä, että meillä on oma rauhallinen tila työskennellä. Meillä on myös hiukan enemmän yksityisyyttä kuin mitä muilla kurssitovereillamme on, jotka nukkuvat yhdessä isossa skanssissa.

Toisaalta ryhmäytyminen tapahtuu yhteisten kokemusten ja yhteiselon kautta, mikä tarkoittaa sitä, ettemme ole osallisina aivan jokaiseen yhteiseen hetkeen ja kokemukseen, mutta suurin osa yhteisestä ajanvietosta tapahtuu messissä tai ulkokansilla. Kaiken kaikkiaan oman kurssini sisäinen henki on hyvä ja kunto sen myötä tietenkin kova, mutta pakko minun on silti tunnustaa, että viiden viikon jälkeen ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on tehnyt mieli ojentaa kaveria toverillisella avokämmenellä erityisen huonon heiton jälkeen. Mutta se kuuluu asiaan ja sosiaalinen sietokyky on kasvanut niin, minulla kuin monella muullakin.

Aluksen henkilöstö on tehnyt erinomaista työtä tasa-arvoisen ja oppimista tukevan ilmapiirin luomiseksi. Erityinen kiitos kuuluu omalta osaltani päällikölle ja förstille, joista ensimmäinen on onnistunut asettamaan oman tahtotilansa hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä koko henkilöstön tavoitteeksi ja joista toinen on järjestellyt laivan arjen ja puitteet niin, ettei kaltaiseni nuori kadetti koe olevansa huonommassa asemassa keneenkään muuhun nähden. Lähes kaikki kauhutarinat, jotka olen kuullut vanhemmilta kadeteilta sekä upseereilta koulutuspurjehduksesta, ovat osoittautuneet liioitelluiksi tai perättömiksi. Tämä alus olisi hyvä paikka palvella valmistumiseni jälkeen.

Miten pidän jaksamistani yllä? Kuusi viikkoa on todella lyhyt aika oppia kaikki mitä koulutuspurjehduksellamme on käyty läpi. Upseerilta toki vaaditaan nopeaa omaksumiskykyä tilanteessa kuin tilanteessa ja olenkin oppinut pitämään yllä vireyttäni. Jokaisella on varmasti omat tapansa ja konstinsa selvitä huonosti nukutuista öistä ja rankista koulutuksen täyteisistä päivistä. Moni käyttää merilevon nukkumiseen samoin kuin kaikki muutkin mahdolliset välit. Itse olen huomannut, että jos painan pään tyynyyn pidemmäksi aikaa kuin puoleksi tunniksi päivällä, väsyn vain enemmän ja vastaanottimeni menevät vain pahemmin tukkoon. Sen sijaan olen oppinut käyttämään ylimääräisen ajan urheiluun. Joskus ehdin käymään punttisalilla jopa kaksi kertaa päivässä. Sen jälkeen jaksan herätä yöllä ja aamulla paremmin eivätkä kalvosulkeisten täyttämät oppitunnit saa minua pilkkimään.



Entä fyysinen kunto? Sehän vaikuttaa ratkaisevasti henkiseen jatkamiseen? Upseerilta vaaditaan urheilullisia elämäntapoja ja niiden tuloksia mitataan vuosittain. Itselläni ne ovat jälleen tänä vuonna edessä. Lihaskunto testi ja 12 minuutin juoksutesti on jälleen suoritettava hyväksytysti syksyllä. Keskustelin aiemmin aluksella palvelleen kurssikaverini kanssa urheilumahdollisuuksista aluksella ja silloin sain käsityksen, että aikaa ei hirveämmin riittäisi itsensä kehittämiseen. Käsitykseni on osoittautunut vääräksi.

Olen vaatinut itseltäni treenaamista vähintään neljä kertaa viikossa ja olenkin lähes poikkeuksetta saavuttanut tavoitteeni. Muun muassa kahvakuula, käsipainot, penkki sekä juoksumatto ovat olleet kovassa kulutuksessa. Niinkin kovassa, että muutokset näkyvät ulospäin. Lisäksi kadettien omalle vahdilleen tekemät harjoitukset ovat antaneet minulle paljon uusia ideoita omaan treeniin ja olen esimerkiksi oppinut parantamaan omaa kyykkytekniikkaa. Ammattitaitoiset liikuntakasvatusupseerit ovat olleet tässä korvaamattomassa roolissa ja heille kuuluu siitä iso kiitos niin minulta kuin aivan jokaiselta kadetilta ja aluksen henkilöstöltä.

Tärkeintä asiaa oman jaksamisen ja toimintakyvyn kannalta ei saa kuitenkaan unohtaa. Melkein kuka tahansa pystyy valvomaan yhden yön ja tekemään silti kohtuullisen hyviä päätöksi, varsinkin sotilaspiireissä, jossa sitä on treenattu ahkerasti. Mutta auta armias, jos mies ei saa murua rinnan alle niin alkaa välitön ja erittäin jyrkkä alamäki. Aluksella on ollut erinomainen ruokapalvelu ja ruokaa saa melkein aina tarpeekseen. Joka lounaalla on tarjolla jonkinlainen jälkiruoka, joita olen kuitenkin vältellyt, jotta voisin hyvällä oma tunnolla ostaa kanttiinista jäätelöä jota nauttia ilta-auringon paisteessa keulakannella vietettyäni tunnin punttisalilla. Jos tarjolla on kuitenkin ollut mustikkapiirakkaa, on sitä ollut aivan pakko nauttia ja sehän on tietenkin tuonut mieleen oman äidin.



Kuusi viikkoa merellä tarkoittaa myös kuutta viikko erossa perheestä ja kavereista. Varsinkin Atlantilla puhelinverkko oli olematon ja ensimmäisen matkaosuuden aikana en ehtinyt pitämään yhteyttä kotiin päin. Olen kuitenkin sittemmin saanut säännöllisemmin puhelinyhteyden perheeseen ja kavereihin, joiden kanssa on voinut suunnitella jo niin lähellä häämöttävän loman suunnitelmia. Yhteydenpito kotipuoleen on tärkeää henkisen jaksamisen kannalta ja koulutuspurjehdus on antanut perspektiiviä tulevan työelämän tai jopa kovan tilanteen kannalta, kun puhelinta ei voi operatiivisista syistä käyttää.
Koulutuspurjehdus on tarjonnut minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden kokeilla omia rajojani. Vaikka harjoitus ei ole asettanut suuria haasteita ruumiillisen työn suhteen, ovat jatkuva univelka, pitkät päivät, yksityisyyden puute sekä pitkä kotoa poissaolo asettaneet aivan uudenlaiset toimintakyvyn raamit vanhojen käsitysteni tilalle. Onneksi haasteet eivät ole ylitsepääsemättömiä ja koska meistä nuoremmista kadeteista kukaan ei ole vielä varmasti valmis merisotilas, on tästä hyvä alkaa rakentaa pohjaa henkilökohtaiselle merelliselle suorituskyvylle.

Kad IJN

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Koulutuspurjehduksen loppuhuipennus




Koulutuspurjehdusta on takana nyt noin viisi viikkoa. Jätimme juuri taaksemme aluksen kolmannen huoltosataman, Saksan Kielin. Vajaan neljä vuorokautta kestäneen huoltopysähdyksen aikana kerkesimme Kieliin tutustumisen lisäksi pitää henkilöstön koulutuspäivän aluksella, sekä ennen kaikkea saada viimeiset perusteet koulutuspurjehduksen huipentavaan kansainväliseen BALTOPS19 -merisotaharjoitukseen. BALTOPS (Baltic Operations) on vuosittain Itämerellä järjestettävä kansainvälinen laivastoharjoitus, jossa harjoitellaan monikansallisen laivasto-osaston muodostamista ja sen mahdollisia tehtäviä kriisin aikana. BALTOPS järjestetään tänä vuonna 47. kerran ja Suomi on osallistunut harjoitukseen vuosittain vuodesta 1993 lähtien. Harjoitus on liitetty osaksi koulutuspurjehdusta vuodesta 2012 lähtien.

Harjoituksen suunnittelu on aloitettu jo hyvissä ajoin edellisen harjoituksen päättymisen jälkeen. Suunnittelun etenemistä on seurattu pitkin vuotta erilaisissa suunnittelukonferensseissa ja välitarkasteluissa. Viimeiset perusteet ennen varsinaisen harjoituksen alkua saimme Kielissä 7.-8.6. pidetyssä Pre Sail Conferencessa (PSC). Konferenssissa käytiin läpi harjoituksen kulkua sekä annettiin viimeisiä tarkennuksia osaharjoituksien johtamiseen ja muun muassa alusten väliseen viestitoimintaan.
BALTOPS on jaettu osaharjoitusvaiheeseen sekä taktiseen vaiheeseen. Osaharjoitusvaihe, eli CET/FIT (Combat Enhancement Training / Force Integration Training) -vaihe koostuu aina vuorollaan kunkin aluksen johtovastuulla olevista osaharjoituksista. Yksinkertaisimmillaan osaharjoituksessa voidaan harjoitella esimerkiksi alusosaston ajamista erilaisissa muodostelmissa. Harjoituksen taktiseen vaiheeseen Hämeenmaa ei osallistu, vaan meidän osaltamme harjoitus huipentuu perinteiseen ”perjantain sotaan” nimeltään WASEX (War At Sea Exercise). Tämä harjoituksen vaihe kestää noin vuorokauden ja siinä testataan eri uhkiin vastaamista osaharjoitusvaiheessa opituin keinoin.

Vanhimman vuosikurssin kadeteille harjoitus näyttäytyy eräänlaisena tason mittarina, jossa ulosmitataan edellisen kolmen vuoden aikana päivittynyttä osaamista. Etenkin laivasto-opintosuunnan viimeisen vuoden koulutus on painottunut erityisen paljon merisotataktiikkaan ja eri tehtäviin aluksen taistelukeskuksessa. Meille merivartio-opintosuunnan kadeteille toiminta on hieman vieraampaa, sillä viimeisen vuoden koulutuksemme on keskittynyt enemmän omaan erikoisalaamme. Uskon meidän kuitenkin saavan laadukasta oppia sotilaallisesta maanpuolustuksesta, joka kuuluu myös Rajavartiolaitoksen lakisääteisiin tehtäviin.

Harjoituksessa ”vanhuskadetit” pääsevät hyödyntämään osaamistaan muun muassa merenkulusta, eri aselajiupseerien tehtävistä sekä kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Tehtäviä vanhuskurssilla voi olla esimerkiksi osaharjoituksen suunnittelu ja johtaminen, merivahdissa ohjailijan tai vahtiupseeriharjoittelijan tehtävät, sekä eri aselajiupseerien tehtävät aluksen taistelukeskuksessa. Ainakin valtaosalle nuorimman kurssin kadeteista harjoitus on ensimmäinen kosketus kansainväliseen merisotaharjoitukseen. Heidän tehtävänsä harjoituksen aikana keskittyvätkin miehistö –ja ryhmänjohtajatason tehtäviin. Näitä voi olla esimerkiksi maalinosoittajana, ohjailijan apulaisena tai pintatilanneoperaattorina toimiminen.

On hienoa nähdä käytännössä, kuinka edellisen viiden viikon koulutus on tuottanut tulosta. Uskon harjoituksen tuovan paljon uutta tietoa sekä hyvää käytännön oppia kansainvälisestä yhteistoiminnasta.

Kadettipursimies Mirko-Marius Mäkinen
86. merikadettikurssi
Merivartio-opintosuunta

Mietteitä KP:lta – Miltä tuntuu olla pitkään merellä


On kuudes päivä kesäkuuta liukuessamme pitkin Elbe-jokea kohti Kieliä ja kolmas legi on takana. Kolmeen legiin meripäiviä on mahtunut 24 ja tämän vaikutus on alkanut näkyä. Aluksella ollessa päivien luulee kuluvan nopeasti, mutta saapuessa satamaan, ajan juoksua ei edes ehdi huomata. Ympäristö muuttuu rajoitetusta avaraksi ja uudeksi, jolloin aika kuluukin perinteisissä arjen askareissa kaupungilla tai etsiessä uutta ja hienoa nähtävää, josta kertoa jälkipolville. 

Aluksella yhteisöllisyys ja yhteistyökyky korostuvat ennen kaikkea. Kriittiset toiminnot, kuten ohjailu ja taistelu ala vaativat aluksen jokaista yksilöä toimimaan yhdessä ennalta sovitulla tavalla. Tämän kaiken me ensimmäisen vuosikurssin kadetit olemme oppineet ja ymmärtäneet tässä reilun kuukauden aikana. Puolustusvoimissa annetussa johtajakoulutuksessa esiintyvä Syväjohtamisen malli sopii avuksi hahmottamaan täällä tapahtuvia ryhmän sisäisiä ja yksilöiden välisiä suhteita. Syväjohtamisesta tuttu ”yksilöllinen kohtaaminen”- käsite on muotoutunut ainakin vahtien keskuudessa toisista vahtiin kuuluvista jäsenistä. Oltuaan tarpeeksi kauan samoissa tiiviissä porukoissa merillä. On opittu tuntemaan henkilöiden oikeita luonteenpiirteitä ja niin sanotut roolit ovat riisuutuneet pois kaikkien jäsenien päältä. Vaikka, kuinka oudolta tuntuukin ajatella nuorten miesten puhuvan tunteistansa miesten keskuudessa ennen nukkumaan menoa. Vielä uskomattomampaa tästä stereotyyppisestä näkemyksestä tekee, sen etteivät he ole tunteneet toisiaan kenties yhdeksää kuukautta kauempaa. 


Kirjoittaessani tätä tekstiä vilkuilen kelloa tiheään ja hörpin sumppiani. Päivällinen on syötynä, mutta päivä ei ole lopuillakaan. Minulla on viisitoista minuuttia aikaa kunnes seuraava koulutus alkaa. Väsymys ja kiire. Kaksi kriittisintä asiaa, joihin koulutuspurjehduksella ollessa ei pysty vaikuttamaan, mutta joihin pystyy totuttautumaan tietyin ehdoin.

Kiire on pakottanut jokaisen täällä aluksella olevan ennakoimaan ajankäytössään, suunnittelemaan omaa päivärytmiään ja ennen kaikkea tekemään kompromisseja itsensä kanssa aluksen tehtävän toteutumiseksi. Se ei aina ole helppoa, mutta sen takia me kaikki täällä aluksella olevat olemme lähteneet tänne avarin mielin oppimaan. Emme pelkästään niitä asioita, joita on kirjattu opetussuunnitelmaan. Vaan myös niitä, joita itse havaitsemme omasta toiminnastamme tai muiden meille esiintyvien toiminnasta.
Merisotakoulun korkeakouluosaston johtaja Komentaja Heikkilä tiivisti tämän erinomaisesti: ” Positiivisessa ja innostavassa koulutuksessa osallistujille jää koulutuksesta paljon muistiin ja halu itsekin järjestää samanlaisia koulutuksia. Entä mitä opimme koulutettavan roolissa huonosta ja pieleen menneestä koulutustilaisuudesta? Sen ettemme halua itse olla samanlaisia ollessamme kouluttajan roolissa. Tai antaa koulutettaville samaa tunnetta, jonka itse olemme aiemmin kokeneet.” Edellistä viittausta miettiessäni pääasioiksi itselleni nousivat palautteen antamisen ja läpikäymisen tärkeys, jotka mahdollistavat sen, että tiedon jakaja ja vastaanottaja kummatkin kehittyisivät toimissansa. Eikä oppiminen jäisi pelkästään vastaanottajan asemassa olevalle.

Lyhyet ja vaihtelevat uniajanjaksot luovat tarpeen lisäravinnon saannille, itsensä aktivoimisille liikkumalla tai käyttämällä vapaana olevan ajan lepäämiselle. Ensimmäistä kertaa sota-aluksella ja pidemmällä kuin Tukholman risteilyn kestoisella merimatkalla ollessani ovat nämä konkretisoituneet kertaheitolla. Kuten aiemmin jo kerroin kompromissin teon tärkeydestä niin pätee sama asia tässäkin. Kaikkia kolmea edellä mainittua tarvitsee pysyäkseen suorituskykyisenä, mutta mistä niistä on valmis karsimaan tilanteen niin vaatiessa. Palatakseni vielä oppimiseen oppilaan näkökulmasta. Oppilaana meiltä vaaditaan tiettyä tasoa saatuamme koulutusta, mutta tärkein edellytys miten siihen tasoon päästään on kiinni oppilaan omista preferensseistä ja loppujen lopuksi tenteissä Koulutuspurjehduksella meistä mitataankin sitä, kuinka pitkälle olemme valmiita tekemään kompromisseja. Näitä on esimerkiksi mukavuudenhalun tunne, kuten elokuvien katselu ja nukkuminen vapaa-ajalla. Tai itsekurin pitäminen kasassa, sekä opiskelun ja mukavuuksien sovittaminen vastaamaan meiltä vaadittua tasoa.

Voin vain todeta, että Koulutuspurjehdus koettelee paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Kasvua tapahtuu täällä aluksella, mutta myös sen jälkeenkin, kun olemme päässeet Suomenlinnan laiturille ja valmiita kesäloman viettoon. Tällaista ”laboratorio” oppimisolosuhdetta ei pystyisi paremmin toteuttamaan kuin koulutuspurjehduksen muodossa merillä. Myöskään ei kokisi samanlaisia hetkiä, joissa itsensä tutkiskelu ilmenisi näin vahvasti. 

Kadetti Lahtinen

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Astronomista merenkulkua - Kadetin Q&A


Mitä astronomisella merenkululla tarkoitetaan ja mihin sitä käytetään?

Tähtitieteellinen merenkulku (tähtimerenkulku) on oppi, jossa aluksen sijainti määritetään taivaankappaleiden avulla. Paikanmäärityksen perusteena toimivat ristisuuntiman eri muodot. Koulutuspurjehduksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että aluksen elektroniseen paikanmääritykseen käytettävät laitteet eivät olleet vanhuskadettien käytössä lähdettäessä Las Palmasista ja vanhuskadettien tuli määrittää sijaintinsa ja käytettävä suunta astronomisen paikanmäärityksen korkeusmenetelmällä Englannin kanaalin suulle asti.

Mitä tarkoittaa astronominen paikanmääritys?

Aluksen paikan määrittämiseen astronomisesti vaaditaan merkintäpaikka, havaintoaika sekä taivaankappaleen mitattu korkeus.

Toisen legin aikana kadetit määrittivät aluksen (oletetun) merkintäpaikan merkinnänpidon perusteella. Merkinnänpidossa aluksen sijaintia arvioidaan jatkuvasti suunnan, nopeuden ja aluksen kulkuun vaikuttavien ilmiöiden perusteella, kuten sorto ja virta.

Taivaankappaleen havaintoajan on oltava hyvin tarkka, ja tästä syystä siinä on käytettävä sekunnin tarkkuutta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että mitattaessa taivaankappaleen korkeutta, tulee toisessa kädessä olla sekuntikello ja toisessa sekstantti.

Taivaankappaleen mitattu korkeus saadaan sekstantin avulla. Sekstantilla mitataan taivaankappaleen korkeus horisontista asteina. Mitattu korkeus ei kuitenkaan vielä vastaa täysin todellisuutta, sillä siihen vaikuttaa mm. havaitsijan silmänkorkeus, sekstantin indeksivirhe, vallitsevat olosuhteet sekä valon taittuminen ilmakehässä. Edellä mainitut tulee ottaa huomioon ja laskea määritettäessä todellista korkeutta. Laskettu korkeus saadaan matemaattisen kaavan avulla, jota verrataan todelliseen korkeuteen. Tästä saadusta tuloksesta voidaan määrittää aluksen etäisyys suhteessa mitattuun taivaankappaleeseen. Tosisuuntima mitattuun taivaankappaleeseen saadaan lasketusta atsimuutista, joka myös määritetään matemaattisen kaavan avulla.

Kahdella taivaankappaleella ja niistä lasketuilla tosisuuntimilla sekä etäisyyksillä voidaan ristisuuntia aluksen sijainti.

Mitä taivaankappaleita voidaan käyttää?

Astronomisessa merenkulussa käytettäviä taivaankappaleita ovat Aurinko, Kuu, planeetat sekä kiintotähdet. Käytettäviä planeettoja ovat Venus, Mars, Saturnus ja Jupiter. Kiintotähdet jaetaan ryhmiin, joita kutsutaan tähtikuvioiksi ja kirkkaimmilla tähdillä on myös nimet. Käytettävistä taivaankappaleista tarkin mittaustulos paikanmääritykseen saadaan kiintotähdistä.

Mikä sekstantti on ja mihin sitä käytetään?

Sekstantilla voidaan hyvinkin tarkasti mitata taivaankappaleiden korkeuskulmia horisontista. Sen rungossa on peili (isopeili), joka on kiinnitetty kulma-asteikkoon. Tämän lisäksi sekstantissa on toinen peili (pikkupeili), joka on puoliläpäisevä ja joka heijastaa kohteen suoraan riippumatta asetetusta kulmasta.

Mittaus sekstantilla tapahtuu siten, että haluttu taivaankappale tähdätään okulaariin näkyviin, jonka jälkeen liikkuvaa peiliä säätämällä taivaankappale "pudotetaan" horisontin tasolle. Hienosäätämällä kulmaa pienemmällä ja tarkemmalla mikrometrillä, voidaan taivaankappaleen korkeus lopuksi lukea kulma-asteikolta.


Mitä tarkoittaa puolipäivätyö?

Puolipäivätyössä määritetään havaintopaikan latitudi auringosta sen sivuuttaessa havaintopaikan ylämeridiaani, joka käytännössä tarkoittaa sen korkeinta kohtaa taivaalla. Puolipäivätyön valmisteluihin kuuluu sen kellonajan määrittäminen, milloin aurinko on korkeimmillaan havaintopaikalla. Tästä syystä aluksella on ilmoitettu puolipäivätyön ajankohta, jotta kadetit ovat tienneet olla mittaamassa auringon korkeutta juuri oikealla hetkellä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että aurinko "pudotetaan" horisontin tasalle ja sitä pidetään siinä, kunnes se juuri ja juuri painuu horisontin alapuolelle. Tämä hetki mitataan sekunnin tarkkuudella, ja siitä johtuvat "HEP!"-huudot ovatkin saattaneet ihmetyttää osaa miehistöstä. Laskun jälkeen lopputuloksena on havaintopaikan latitudi.

Miten tunnistan eri tähtiä ja tähtikuvioita?

Tähtien tunnistamiseen ja opetteluun ei ole yhtä oikeaa tietä. Ensin kannattanee kuitenkin aloittaa tähtikuvioiden opettelu esimerkiksi tämän kaltaisesta kuvasta:


Usein on kuitenkin helpompaa opetella 2-4 kuviota, jotka löytämällä muidenkin kuvioiden löytäminen helpottuu. Kun kuviot alkavat hahmottua ja ne myös löytää tähtitaivaalta, voi aloittaa kuvioiden kiintotähtien nimien opettelun. Tähdet, kuten Deneb (Joutsen), Capella (Ajomies) sekä
Ison Karhun tähtikuvion Alkaid, Alioth ja Dubhe voisivat olla hyviä ensimmäisiä tähtiä opetella.

Vanhimman vuosikurssin kadettien tulee koulutuspurjehduksen aikana tunnistaa 20 kiintotähteä sekä 10 tähtikuviota. Määrä voi kuulostaa paljolta, mutta todellisuudessa ne oppii yllättävän nopeasti. On pidettävä mielessä, että ellei tähtiä tunnista, ei myöskään astronominen merenkulku niiden avulla ole mahdollista