maanantai 25. maaliskuuta 2019

Miksi hakea Maanpuolustuskorkeakouluun?

Yllä olevaan kysymykseen on lopulta aika haastavaa vastata. Itse koen asian siten, että hakeutuakseen Maanpuolustuskorkeakouluun on henkilöllä oltava todellinen palo, tai kutsumus upseerin ammattia ja sotilasuraa kohti. Näin on osaltaan varmasti myös muissa ammateissa, mutta meillä se mielestäni korostuu entisestään. Sitoudumme puolustushaarasta riippumatta tietyksi aikaa työtehtäviimme, uhraamme todella paljon vapaa-aikaamme koulun hyväksi ja tiedostamme kaikki sen, että työmme ei aina välttämättä ole sitä kaikista mukavinta ja siisteintä sisätyötä. Välillä päivät voivat olla pitkiä, saattaa olla kylmä ja vähän harmittaa. Siitä huolimatta en olisi voinut nähdä itseäni juurikaan muussa koulussa ja ehkä seuraavan myötä, joku muukin saattaa innostua ajattelemaan olisiko upseerin ura juuri häntä varten.
 
Suurimpana plussana sille, miksi kouluumme kannattaa pyrkiä on ehdottomasti uskomattoman suuri yhteenkuuluvuuden tunne kanssaopiskelijoiden ja tulevien työkavereiden kanssa. Suurin osa meistä asuu koulun tarjoamassa asuntolassa, joten opiskelijakavereiden kanssa tulee väkisin vietettyä paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Vaikka se saattaakin välillä olla jopa hieman raskasta ja aiheuttaa tunteen kuplassa elämisestä, niin on heidän seuransa ja tukensa silti suurimmalta osin hyvin tärkeää. Maanpuolustuskorkeakoulussa, jos missä, on todellinen "kaveria ei jätetä" henki. Tämä korostuu siinä, että jokainen tsemppaa toista vaikeissa asioissa, vaikka joudummekin "kilpailemaan" paremmuudestamme erityisesti Maavoimien koulutusohjelmassa. Itse sanoisin myös opiskelijaetumme yhdeksi syyksi, miksi ainakin vakavasti harkita kouluumme hakeutumista, jos kiinnostusta yhtään on. Saamme kuitenkin kaikki ilmaisen ruuan, majoituksen, varustuksen sekä tarvittavat opiskelumateriaalit suoraan talon puolesta. Näin ei ihan joka lyseossa taida olla?
 
Upseerin ura on todella hyvin eteenpäin vievä ja alati kehittyvä riippumatta puolustushaarassa, jonka koulutusohjelmassa opiskelee. Upseerin tehtävissä harvoin tulee olemaan kahta samanlaista päivää, joten voisin ainakin kuvitella, että työhön ei ihan heti pääse leipääntymään. Puolustusvoimat myös vastaa erittäin hyvin oman koulutuksemme ja ammattitaitojemme kehittymisen mahdollistamisesta myös tulevaisuudessa. Näiden faktojen pohjalta voidaan siis vetää johtopäätökset, että olemme opiskelemassa ammattiin, jossa meille annetaan kaikki resurssit ja mahdollisuudet uralla etenemiseen ja kehittymiseen, jättäen jokaiselle viimekädessä päätöksen siitä, miten hän itse haluaa viedä uraansa eteenpäin. Sotilasura tarjoaa useita eri työtehtäviä kotimaassa, mutta mahdollistaa myös kansainväliset tehtävät, jotka olivat itselleni suuri syy miksi halusin juuri sotilasuralle. Kansainväliset tehtävät avaavat ovet laajalle verkostoitumiselle, mikä nykypäivänä on todella kovassa arvossa alalla, kuin alalla.
 
Eli tiivistettynä, miksi juuri Sinun kannattaa hakeutua Suomen ryhdikkäimpään yliopistoon? Täällä pääset tekemään asioita laidasta laitaan ilman, että joutuisit toistamaan itseäsi. Jos olet viihtynyt varusmiespalveluksessa tai saanut jo työkokemusta sopimussotilaan tai aliupseerin tehtävistä ja haluat edelleen kehittää osaamistasi, niin suosittelen erittäin lämpimästi hakeutumista valintakokeisiin. Tässä koulussa jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kehittyä niin johtajana, sotilaana kuin myös ihmisenä. Vaikka itsekin olen koulun aikana kokenut rankkoja päiviä ja välillä on tuntunut, että nyt alkaa tekeminen ja hommat kaatua päälle, niin silti päivääkään en ole katunut. Itse odotan todella suurella innolla, mitä oma tuleva ura tuo tullessaan ja millaisten haasteiden ja tehtävien kanssa pääsen toimimaan. Tästä koulusta jokainen tulee löytämään oman paikkansa ja voin taata, että jokainen tulee myös varsin nopeasti tuntemaan tuon suuren yhteenkuuluvuuden tunteen, josta heti alkuun kerroin. Vielä kerran kannustan kaikkia hakemaan kouluumme, sekä toivotan onnea kevään valintakokeisiin!
 
Kadetti Wili Loukasmäki
105. Kadettikurssi

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Ilmavoimien lentotekninen opintosuunta

Ilmavoimien koulutusohjelmassa voi opiskella kolmessa eri opintosuunnassa. Opintosuunnat ovat johtamisjärjestelmäopintosuunta, johtokeskusopintosuunta ja lentotekninen opintosuunta. Toisen vuosikurssin kadetti Aleksi Vitikainen on valinnut lentoteknisen opintosuunnan, joka kouluttaa upseereita muun muassa lentoteknisiin tehtäviin sekä lentokonehuollon ja ylläpidon tehtäviin. Näin Vitikainen vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin opintosuunnastansa.

Millaista on opiskelu lentoteknisessä opintosuunnassa, eli mitä opiskelu käytännössä sisältää?
Lentoteknisessä opintosuunnassa suoritetaan kaikille kadeteille yhteisten opintojen lisäksi ilmavoimien kadettien yhteisiä opintoja sekä tietysti lentotekniikkaan liittyviä opintoja. Lentotekniikan opetusta järjestetään Tikkakoskella pääsääntöisesti luennoin, huoltosimulaattorin sekä lentokoneiden parissa. Myös esimerkiksi vierailut ympäri Suomea kuuluvat opintoihin. Vierailuja on tähän asti järjestetty muun muassa Patrian moottoriyksikköön ja Aerostructures-yksikköön sekä HögforsStekan konepajalle. Lisäksi erilaiset projektit ovat tuoneet opiskeluihin mielenkiintoista sisältöä. Ilmavoimamuseolla kävimme avustamassa VL Myrsky -koneen entisöinnissä asentamalla sen runkoon sähköjohtimia. Pidempiaikaisempana projektina suunnittelemme ja rakennamme maalilennokkiin laskutelineet (kuva).
Maalilennokin laskutelineiden suunnittelua

Miksi olet valinnut kyseisen opintosuunnan?

Minulle opintosuunnan valitseminen oli itsestään selvää. Vaikka lentotekniselle opintosuunnalle voi hakea käytännössä millä tahansa varusmiestaustalla, olin itse varusmiespalveluksen apumekaanikkona ja sen jälkeen vuoden sopimussotilaana Hawk-harjoitushävittäjän käyttöhuoltotehtävissä. Kokemukset näistä vuosista olivat vain kasvattaneet mielenkiintoa ja halua tehdä uraa lentoteknisenä upseerina.

Mikä on opinnoissasi haastavinta? Entäpä palkitsevinta?

Lentotekniikka on hyvin vaativa ala. Lentokoneiden huolto ja korjaus vaativat melko paljon opiskelua, koska lentokoneessa on useita järjestelmiä, joiden toiminta täytyy ymmärtää. Lentoteknisen upseerin tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään suorittaa lentokoneiden huoltoa, vaan työnkuvaan liittyy usein myös esimerkiksi erilaiset koulutus- ja ennen kaikkea esimiestehtävät. Juuri nämä vaihtelevat ja mielenkiintoiset tehtävät olivat minulle se syy, miksi haluan lentotekniseksi upseeriksi.

Terveiset opintosuuntaa harkitseville:
Kannustan kaikkia hakemaan lentotekniselle alalle, vaikka ei taustaa alalta olisikaan!



Kadetti Aleksi Vitikainen
Kadettikurssi 104.
Ilmavoimien lentotekninen opintosuunta

torstai 21. maaliskuuta 2019

Koulupäivien kulku Maanpuolustuskorkeakoulussa

Jokaiselle kadetille annetaan mahdollisuus asua koululla. Osa kuitenkin asuu Helsingin seudulla ja kotimatka on lyhyt, joten he mieluusti lähtevät kotiin päivien päätteeksi. Me muut, joiden koti on kauempana, yövymme siis kahden hengen tuvissa Santahaminassa. Tuvat ovat pieniä ja kun varusteita ja henkilökohtaisia tavaroita riittää, on täällä joskus hieman ahdasta. No, sopu sijaa antaa. Aamupala on joka aamu tarjolla varuskuntaravintola Ignatiuksessa, mutta itse tuon omat aamupalat. Tällä kikalla saa puolisen tuntia lisää aikaa nukkua!
Aamuisin vahvuuslaskenta suoritetaan noin 20 minuuttia ennen palveluksen alkua ja silloin pitääkin olla viimeistään valmiina päivään oikeat varusteet niskassa. Usein palvelus alkaa klo 08.00. Ensimmäisenä vuonna on ollut todella paljon luentoja, joiden takia olemme viettäneet pitkiä päiviä luokissa. Sekä aamulla luennoille saapuessamme että iltapäivällä niiltä poistuessamme on pimeää.
Luennot pidetään sykleissä eli ne sisältävät noin 45 minuuttia opiskelua ja 15 minuuttia taukoa. Tauolla on aikaa käydä haukkaamassa välipalaa tai pikaisella happihyppelyllä. Näin auditorion raskas ilma ei pääse väsyttämään liikaa. Luennot saattavat jatkua iltapäivällä aina noin klo 16.45 asti. Tauolla ehtii myös ottamaan pienet power napit. Kahviakin kuluu luentopäivien aikana useampi kupillinen.
On kuitenkin myös päiviä, jolloin olemme ampumassa tai liikkumassa osan ajasta. Vastapainoa luennoille siis on. Ampumaradoilta tulee tosin usein kiire syömään, vaihtamaan vaatteet ja takaisin luennolle. Onneksi välimatkat saarella eivät ole pitkiä, joten aikataulun sovittaminen menoihin on vain järjestelykysymys.
Lounaalla on tunti aikaa syödä ja käydä esimerkiksi ompelimolla tai keskusvarastolla. Aikaa on riittävästi ja onkin tärkeää hoitaa juoksevia asioita pois alta vielä virka-aikana. Myös kadettikuoro harjoittelee usein lounastauolla ja jalkapallojoukkue lähtee pelaamaan.
Itse lounaaksi on tarjolla kahta eri vaihtoehtoa joka päivä. Ensimmäinen vaihtoehto on ilmainen kadeteille ja toinen, niin sanottu bisneslounas, maksaa puolitoista euroa. Torstaisin “bisneslounas” käy kuumille kiville kadettien keskuudessa. Palvelus päättyy ennen päivällistä, joten iltaruoan ehtii nauttia kaikessa rauhassa ennen klo 18.00, jolloin Ignatius sulkeutuu. Iltapala otetaan mukaan päivällisen yhteydessä.
Illan voi kukin käyttää haluamallaan tavalla, mutta kiireisen kevään aikana vapaa-ajan viettämiseen liittyviä ongelmia ei ole ehtinyt muodostua. Liikuntamahdollisuudet ovat Santahaminassa huikeat varsinkin kesällä. Liikkumaan pääsee esimerkiksi ulkotreeneihin, jalkapallokentälle, uimarannalle ja lenkkipoluille!
Tällaisia ovat pääsääntöisesti kaikki meidän päivämme täällä Santahaminassa! Kadetti Kiira Kiikeri 88. Merikadettikurssi

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Merivartiosto Q&A

Miten pääsee opiskelemaan merivartio-opintosuunnalle?
 
Ensin haetaan merivoimien koulutusohjelmaan laivasto-opintosuunnalle. Opintojen puolivälissä suoritetaan opintosuuntavalinnat, jolloin voi eriytyä merivartio-opintosuunnalle, tai jatkaa laivastossa. Valinnat suoritetaan koulumenestyksen perusteella, ensimmäisen vuoden opinnoissa tulee siis pärjätä siinä määrin, että pääsee vaikuttamaan opintosuuntavalintaan.

Millaisia opinnot ovat?
Merivartio-opintosuunnan opinnot ovat huomattavasti käytännönläheisempiä, mihin aiemmin kadettina oli tottunut. Merenkulkukoulutusta ei ole enää tässä vaiheessa niin paljon kuin laivasto-opintosuunnalla, ja harjoittelu tapahtuu merivartioasemilla sekä vartiolaivoilla, eli operatiivisessa työympäristössä. Osa opinnoista suoritetaan Raja- ja merivartiokoululla yhdessä rajavartiolinjan kanssa. Näiden opintojen tavoitteena on, että kadetit saavat työssä tarvittavat viranomaisen toimivaltuudet. Raja- ja merivartiokoululla opiskellaan muun muassa rikostorjuntaa, operatiivista kenttätoimintaa ja partiotaktiikkaa, fyysistä voimankäyttöä sekä rajojen valvontaa.
 
Miten eroaa laivastolinjasta?
Laivasto-opintosuunnalla opinnot keskittyvät enemmän merenkulkuun, merisotataktiikkaan sekä aluksen taistelujärjestelmien käyttöön. Merivartiolinjalla kadetteja koulutetaan työskentelemään Rajavartiolaitoksen operatiivisissa työtehtävissä, joihin kuuluvat muun muassa meripelastustehtävät, yleisen järjestyksen turvaaminen, rikoksien ennaltaehkäisy ja torjunta, rajatarkastukset sekä rajojen valvonta. Merenkulun opetus ei poikkea laivasto-opintosuunnasta.
 
Millaisia työtehtäviä merivartiosto tarjoaa?
Valmistumisen jälkeen työkenttä on todella laaja, ja tehtäviä löytyy miltei laidasta laitaan. Työpaikka voi olla esimerkiksi merivartioasemalla, vartiolaivalla, meripelastuskeskuksessa, satamassa, lentokentällä tai valmiusjoukkueessa. Työtehtävät niin ikään vaihtelevat, esimerkkejä eri merivartioston työtehtävistä ovat mm. perämies, sukeltaja, pintapelastaja, rikostutkija, vuoropäällikkö, johtokeskusoperaattori jne.
 
Onko erillisiä pääsyvaatimuksia?
Laivasto-opintosuunnalle hakeuduttaessa pääsyvaatimuksena on hyväksytty AMC-tarkastus, ja sen jälkeen merivartio-opintosuunnalle hakeutuvat käyvät vielä erillisissä, laajemmissa terveystarkastuksissa, jotka pitää läpäistä jotta voi eriytyä merivartio-opintosuunnalle.
 
Mitä haluaisitte kertoa hakijoille?
"Omassa laivaston ja merivartioston välisessä valinnassa vaakakupissa painoivat mm. organisaatioiden kulttuurien väliset erot, työajan ja vapaa-ajan suhde sekä työtehtävät."
"Mikäli haluat monipuoliseen, haastavaan ja jatkuvasti kehittyvään työympäristöön, suosittelen harkitsemaan merivartio-opintosuuntaa."


Fyysinen kunto pitää olla kondiksessa. Kuten ylempänä mainittu, merivartiostojen tehtäviin kuuluu meripelastus ja ensihoito- sekä sairaankuljetustehtävät. On tärkeää, että löytyy uintitaito, kyky kantaa raskaita asioita ja juostakin jonkin verran. Merikadettikurssin aikana suoritetaan muun muassa pintapelastajakurssi, joka tulee läpäistä."
"Jos monipuolinen ja haastava ammatti sekä merellinen työympäristö kiinnostaa, niin merivartiosto on oikea paikka."
"Merivartio-opintosuunta sopii sellaisille henkilöille, jotka haluavat operatiivisiin tehtäviin ja ovat valmiina toimimaan hyvinkin erilaisissa työtehtävissä työuran aikana. Rajavartiolaitoksen organisaatiokulttuuri sekä pienen organisaation loistava ilmapiiri ovat myös asioita, mitkä ohjasivat omaa uravalintaa." 
 
Koosteen tuottivat kadetit Kiikeri & Nuolioja

 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Opiskelu Maanpuolustuskorkeakoulussa


Maanpuolustuskorkeakoulussa opinnoissa yhdistyy monipuolisesti teoria ja käytäntö. Ensin asiat opetellaan teoriassa ja sitten niitä harjoitellaan käytännössä. Opinnoista noin puolet on teoriaa ja puolet käytännön harjoittelua, kumpaankaan ei siis pääse kyllästymään. 

Teoriaa opetellaan luennoilla, pienemmillä oppitunneilla ja ryhmä- ja mentorikeskusteluissa. Lisäksi luettavaa ja opiskeltavaa materiaalia on opintojakson aikana vaihteleva määrä opintojaksosta riippuen ja tenttiinkin tulee lukea ja kerrata. Lisäksi kirjallisia töitä liittyy jokaiseen opintojaksoon, joko yksilötyönä tai ryhmätyönä tai molempina. Akateemisten opintojen eteen riittää siis tekemistä ja tehtävälista ei pääse missään vaiheessa täysin tyhjenemään. Ennen opiskelujen alkua en osannut ajatella, että akateemisia opintoja on näin paljon. Auditorion penkkejä on tullut kulutettua oikein urakalla ja erilaisia kirjoja, ohjesääntöjä, diaesityksiä ja muuta sähköistä materiaalia on ollut luettavana jo tähän mennessä aikamoinen määrä. Lisäksi erilaisia tekstejä on tullut näpyteltyä koneella ja rustattu käsin. Paljon on siis ollut tekemistä, mutta kun aiheet ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, ei opiskelu tunnu ollenkaan pakkopullalta. Motivaatio oppia pysyy kyllä työmäärästä huolimatta korkealla.

Käytännön harjoittelua on ollut muiden opintojen lomassa jonkin verran. Esimerkiksi ammuntoja ja liikuntakoulutuksia olemme vetäneet toisillemme. Lisäksi harjoitukset tuovat oman lisänsä käytännön harjoitteluun. Syksyllä oli kaksi reilun viikon mittaista taisteluharjoitusta ja tammikuussa vietimme 15 päivää Vuosangassa ampumaharjoituksessa. Aiemmin opittua teoriaa pääsee harjoituksissa harjoittelemaan käytännössä. Lisäksi joka harjoituksesta on jäänyt käteen myös paljon uutta oppia. Käytännön harjoittelu on mukavaa vastapainoa teoriaopinnoille ja välttämättömyys ammattitaidon kehittymisen kannalta.
Mitä kadetit sitten opiskelevat? Monipuolisesti eri asioita. Opiskelemme mm. johtamista ja sotilaspedagogiikkaa. Näiden aineiden opiskelussa pääsemme tutustumaan myös sosiaalipsykologiaan, pedagogiikkaan ja psykologiaan. Sotataidon kolme oppiainetta ovat strategia, sotahistoria sekä operaatiotaito & taktiikka. Näissä opinoissa pääsemme tutustumaan opiskeltavien aineiden lisäksi mm. maailman turvallisuuspolitikkaan. Lisäksi opiskelemme sotatekniikkaa, tässä matematiikan ja fysiikan osaamisesta on hyötyä ja laskemiselta ei voi välttyä. Lisäksi kaikki kadetit opiskelevat kieliä, tavallisimmin ruotsia ja englantia. Näiden lisäksi olemme opiskelleet toimintakykyä, ensiaputaitoja, ampumista, tietojenkäsittelyä ja muutama opiskeluorientaation oppituntikin on ollut, paljon muutakin on tullut opittua. Kadettien elämään kuuluu olennaisesti myös liikunta ja siihen kannustetaan. Viikko-ohjelmat ovat tiukkoja, mutta liikuntaa pyritään sisällyttämään palvelusaikaan. Ajoittain liikuntaa onkin luentojen lomassa. 

Iltaisin vapaa-ajalla jokainen voi tehdä mitä mieli tekee, mutta käytännössä opiskelu ei kuitenkaan lopu koulupäivän päättyessä. Vapaa-ajalla on opiskeltava ja tehtävä paljon erilaisia tehtäviä ja liikkuakin pitäisi, näin ollen vapaa-aikaa alkaa olemaan melko rajoitetusti. Vapaa-ajalla opiskeleminen on tietenkin vapaaehtoista, mutta illalla kadetti näpyttelemässä tietokonetta on aivan tavallinen näky. Opintojen eteen täytyy siis tehdä töitä myös omalla ajalla, mutta mielenkiintoiset aiheet ja ammatillinen kasvu motivoivat opiskelemaan ja kyllä opiskelu on mukavaakin. Opiskeleminen syö vapaa-aikaa, mutta ei sitä jatkuvasti sentään tarvitse tehdä. Välillä on hyvä tuupata koulukirjat syrjän ja muistaa myös rentoutua ja tehdä jotain aivan muuta.

Kadetti Linda Vuorinen
105. Kadettikurssi


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Miksi hakeuduin Maanpuolustuskorkeakouluun?

 
Mikä sai minut valitsemaan Maanpuolustuskorkeakoulun? Se on kysymys, johon olen saanut vastata moneen kertaan valittuani tämän opinahjon. Ensin sitä kysyttiin valintakokeissa oppilaitoksen puolesta ja sen jälkeen olen erinäisissä tilanteissa saanut selittää ystäville ja puolitutuille miksi valitsin juuri upseerin uran.
 
Olen aina nauttinut luonnosta, käsillä tekemisestä, sekä yhteiskunnallisista ja poliittisista asioista, mikä johti siihen, että aloin haikailla jo pienenä sotilaan ammatista. Aikuisuutta lähestyessäni ajatus oli muotoutunut siihen muotoon, että halusin sovittaa innostukseni sotilaana työskentelemisestä yhteen lääketieteen kanssa. Halusin opiskella lääketiedettä ja lähteä sitten hyödyntämään osaamistani rauhanturvaoperaatioihin. Ajatuksena ei siis ollut varsinaisesti rakentaa sotilasuraa, vaan päästä hankkimaan kokemusta sota-alueilta. Niinpä tämä ajatus mielessä siis hakeuduin lukion jälkeen naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
 
Ajatukset vaihtuivat kuitenkin toisensuuntaisiksi palveluksen edetessä, kun koin entistä enemmän, että tämä on sellainen organisaatio ja ammatti, jonka parissa haluan työskennellä tulevaisuudessakin. Lopullinen päätös Maanpuolustuskorkeakouluun hakemiseen vaati kuitenkin ensin kaksi vierailukertaa koululle.
 
Ensimmäinen vierailukerta oli Reserviupseerikurssin aikana, jolloin vielä ajattelin, etten halua sitoa itseäni niin tiiviisti Suomeen koska halusin matkustella ja mahdollisesti asuakin ulkomailla. Ajattelin, etten halua "homehtua" Suomen perukoille. Myöhemmin tietysti ymmärsin, että upseerin urakehitys voi parhaimmassa tapauksessa olla hyvinkin monipuolinen ja kansainvälinen, mutta siihen aikaan näin sen hyvin harmaana ja yksipuolisena.
 
Toisella kerralla, joukkotuotantokaudella, koin valaistumisen. Minua oli alkanut jo kiinnostaa Puolustusvoimat työnantajana, mutta vaikka nautin varusmiespalveluksestani Maavoimien viestijoukoissa, koin, että se ei ollut se aselaji jonka parissa halusin tehdä uraa. Niinpä olin siis paininut ajatuksen kanssa, että miten pystyisin luomaan itselleni mielenkiintoisen ja mielekkään uran Puolustusvoimissa. Sitten bongasin esittelytilaisuudessa yksityiskohdan, jota en ollut aikaisemmin tiennyt. Minun on maavoimataustaisena mahdollista hakea myös toisiin puolustushaaroihin. Merivoimat loi siis ongelmaani selkeän ratkaisun.
 
Olen aina ollut kiinnostunut merenkulusta, joten ajattelin, että miksen loisi sen parissa uraa niin saisin lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Merivoimien sijoituspaikat ovat kaikki hyvillä sijainneilla, työ on kohtalaisen kansainvälistä ja pääsen opiskelemaan merenkulkua. Tämä sai siis kipinän syttymään upseerin uralle.
 
Varusmiespalvelukseni jälkeen pidin vuoden taukoa, jonka aikana aika ehti kultaamaan muistot intistä ja minkä jälkeen olikin tarmoa osallistua pääsykokeisiin. Tämä johti kouluun pääsyyn ja yhtään en kadu innostuksen syttymistä. Koulun alkamisen jälkeen olen päässyt opiskelemaan laajasti maiden välisiä suhteita, sotahistoriaa, eri puolustushaarojen toimintatapoja, Suomen tämän hetkistä tilannetta kansainvälisessä politiikassa ja valtavasti kaikkea muuta. Tämän kevään aikana siirrymme vielä yhteisten perusopintojen jälkeen Merisotakoululle aloittamaan oman puolustushaaramme opinnot, joita odotan innolla. Kokonaisuudessaan ymmärrykseni upseerin ammatista ja Puolustusvoimista työnantajana on laajentunut, enkä malta odottaa minkälainen ura minua tulevaisuudessa odottaa.

Kadetti Cilla Koskinen
88. Merikadettikurssi

 
 

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jälkikirjoitus: Vuosanka ensikertalaisen silmin

Jo syksyllä koulun alettua alkoivat puheet Vuosangan harjoituksesta kaikumaan käytävillä. Monia erilaisia villejä tarinoita paleltumisista ja paukkupakkasista kuultiin. Itseäni mietitytti miten pitäisi pukeutua, kun kuitenkin hiihdetään paljon ja sen jälkeen seisoskellaan, kunnes jälleen hiihdetään. Lisäksi huhupuheet pitkistä päivistä ja fyysisistä ammunnoista hieman kauhistutti, miten jaksaa viisitoista päivää puurtaa ja olla vielä skarppina kovapanosammunnoissa. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.


Monen tunnin pakkaamisen ja varusteiden välppäämisen jälkeen iso reppu oli pakattu ja viety konttiin, joka lähti jo viikkoa ennen matkalleen kohti harjoitusaluetta. Vaikka omia varusteita itselläni ei ollut paljoakaan ja vaihtovaatteita minimaalisesti, niin kyllä se reppu vaan painoi miltei saman verran kuin kantajansakin.


Lähtöaamu saapui kuin saapuikin ja bussit kurvasivat päärakennuksen eteen. Fiilis oli silloin hyvin epätodellinen, että nyt se kuumoteltu harjoitus sitten alkaa. Olin ottanut asenteen, että kerrankos sitä pääsee kokemaan kunnon talven näin etelän tyttönä ja pääsee vielä ampumaan paljon puhuttuja ammuntoja hyvässä porukassa. Laivastolinjalle Vuosangan harjoitus on viimeinen laatuaan. Otetaan siis kaikki irti mitä lähtee. Illalla saavuttiin harjoitusalueelle ja aloimme pystyttää telttoja. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että nyt se on menoa.


Ensimmäiset päivät sisälsivät talvikoulutusta eli paljon hiihtoa, suksilta nousua, suksille nousua, lumessa pyörimistä ja vaatteiden vaihtelua löytääkseen sopivan pukeutumistavan. Harjoituksen ensimmäisenä sunnuntaina alkoi ammunnat. Ammunta oli ryhmän hyökkäys. Ammunnan haasteeksi muodostui ripeä liikkuminen. Pienet urat oli muodostunut ampumatyöryhmän jäljiltä, mutta ryhmän laitimmaiset taistelijat joutuivat puurtamaan tiensä poteroihin jalan umpihangessa. Oli yllättävän rankkaa. Jokainen ammunta harjoiteltiin vähintään kerran valoisalla ja kerran pimeällä ja ammuttiin myös kahdesti. Parhaimmillaan sama kaava käytiin läpi neljä kertaa ja pahimmillaan sitten kuusi kertaa, joten samoamista tuli paljon. Ammuntapäivien jälkeen uni maittoi ja huomasi kyllä tehneensä jotain.


Parhaaksi ammunnaksi mielestäni osoittautui yksinkertaiset ammunnat, joissa kovapanosvaiheet olivat erilaiset. Illan ammunta oli jatkumoa aamusta. Esimerkiksi aamun kovapanosvaiheessa torjuimme vihollisen etupesäkkeissä ja siirryimme suksin varinaisiin tuliasemiin puolustamaan vastahyökkäystä. Illalla torjuimme uuden hyökkäyksen puolustusasemissa ja vaihtoasemissa. Tykkäsin siitä, ettei ehdi tylsistymään samaan ammunnan runkoon, kun sitä kuitenkin harjoiteltiinkin useaan otteeseen. Yksinkertainen on kaunista.


Taisteluharjoitus oli myös yhdistetty Vuosangan ampumaharjoitukseen. Pääsimme toteuttamaan kohteen tiedustelua joukkueena. Oma partioni tiedusteli klo 1900-0100 tietä, jossa liikettä oli paljon. Adrenaliini jylläsi, kun valopistoolilla valaistiin aivan meidän vieressä ja kun vihollisen auto pysähtyi viiden metrin päähän meistä. Itse tykkäsin todella paljon, kun pääsi tekemään jotain sellaista, mitä en ole ikinä tehnyt. Samaan hengenvetoon täytyy myöntää, että vastaavanlainen jännitys ei sovi minulle. Mielelläni hieman vähemmän adrenaliinia ja enemmän tekemistä. Hatun nosto jokaiselle tiedustelijalle!


Harjoituksen viimeinen etappi oli toimia tulitoiminnan valvojina viimeiset kolme päivää ryhmän puolustusammunnassa. Ensimmäisen päivän aamuna toimin maalilaiteupseerin apulaisena. Tehtävänäni oli valmistella maalilaitteet ja vaunumaalit ja kovapanosvaiheessa räjäyttää neljä tulenkuvauskenttää ja vetää esiin vaunumaali. Aamun suoritus ei mennyt itseltäni täysin putkeen, mutta virheiden kauttahan sitä opitaan. Pienen jännityksen piikkiin meni savuheitteen asentaminen väärin, jolloin narusta vetäessä sokka ei lähtenytkään irti. Virhe ei ollut millään tavalla vaarantava, mutta kyllähän se harmitti. Kaikissa muissa kovapanos vaiheissa sainkin toimia tulitoiminnan valvojana. Kun vasta opettelee toimintaa, oli mukava huomata, kuinka sai palautetta kokeneemmilta. Kävimme läpi miten kannattaisi sijoittautua, jotta näkee jokaisen aseen ja pystyy varmistua turvallisuudesta. Suoritukset olivat hyväksyttyjä, joten viimeisenä iltana kirjoitettiin nimet paperiin, jossa meille esitettiin tulitoiminnan valvojan oikeuksia sekä pienikaliiperisille aseille, että kevyille kertasingoille. Kieltämättä ensimmäisen päivän huono mieli muuttui hyväksi.


Nyt päivä kotiintulon jälkeen olo on helpottunut. Turhaa tuotakin harjoitusta kuumoteltiin. Pakkaset oli viimeisellä viikolla suhteellisen kovat, mutta ei ylitsepääsemättömät. Oma ryhmä kehittyi ja löydettiin jopa hieman uusia puolia toisistamme. Hyvässä ja pahassa. Kokemuksia, taisteluarpia ja paleltuneen sormenpään kanssa rikkaampana. Kaiken kaikkiaan reissu oli pitkä, mutta eihän kokemuksia saa kuin vain menemällä ja tekemällä. Maanpuolustuskorkeakoulun rikkaus on juuri tämä; teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa.

Kadetti Kiira Kiikeri
88. Merikadettikurssi